Ihminen töpeksii, jos työmuisti tökkii. Hyvä uutinen on, että sitä voi kohentaa.

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ihminen töpeksii, jos työmuisti tökkii. Hyvä uutinen on, että sitä voi kohentaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010Mitä yhteistä on koulumenestyksellä, poliisin liipaisinsormen herkkyydellä ja masennuksella?– Työmuisti, vastaa Tracy Alloway, brittiläisen Stirlingin yliopiston muisti- ja oppimiskeskuksen johtaja. Alloway on osoittanut tutkimuksissaan, että työmuistin suorituskyky ennustaa akateemista menestystä paremmin kuin esimerkiksi älykkyysosamäärä. Yhdysvaltalaistutkijat ovat puolestaan havainneet, että poliisit, joilla on kehno työmuisti, tekevät enemmän arviointivirheitä ja laukaisevat aseensa kerkeämmin kuin kollegansa. Allowayn tuorein selvitys taas paljastaa, että pessimisteistä herkimmin masentuvat ne, joiden työmuisti takeltelee.– Ihmisillä, joilla on hyvä työmuisti, on paremmat työpaikat, tyydyttävämmät ihmissuhteet ja ylipäätään onnellisempi elämä kuin niillä, joilla se on huono. Jälkimmäiset joutuvat kamppailemaan niin töidensä kuin henkilökohtaisen elämänsä kanssa. He ovat myös alttiimpia rikkomaan lakia ja joutuvat enemmän kahnauksiin virkavallan kanssa, Alloway luettelee.Hän on vakuuttunut jopa siitä, että työmuistin ontuminen selittää, miksi jostakusta sisaruksesta tulee perheen musta lammas.

Toimii muistilappuna– Työmuisti on tiedonkäsittelyjärjestelmämme perusmekanismeja, joten se kietoutuu lähes kaikkeen, mitä teemme. Mitä se suoranaisesti aiheuttaa, on kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, kommentoi projektinjohtaja Matias Palva Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksesta.Työmuisti pitää asiat mielessäsi juuri sen hetken, kun tarvitset niitä johonkin. Se ruksuttaa esimerkiksi silloin, kun näpyttelet puhelinnumeron talteen kännykkääsi tai suunnistat autolla navigaattorin antamien ohjeiden mukaan.– Työmuisti on ikään kuin aivojen post-it-lappu, johon tiedot kirjataan tilapäisesti ja joka pian viskataan tarpeettomana menemään, Tracy Alloway kuvailee. Hän saksii nipun erikokoisia tarralappuja ja käskee kirjoittaa ne täyteen sanoja.– Jonkun työmuisti pystyy pyörittämään enemmän tietoa kuin jonkun toisen, hän selittää demonstraationsa tarkoituksen. Keskivertoihmisen työmuistiin mahtuu nykytietämyksen mukaan vain kolme–neljä asiaa muutamaksi sekunniksi kerrallaan. Supermuistajien väitetään pystyvän pitämään samanaikaisesti mielessään jopa kymmeniä asioita, mutta ilmeisesti he vain osaavat ryhmitellä informaatiota tavanomaista tehokkaammin.

Edistää oppimistaJos työmuisti toimii jouheasti, ihminen pystyy pallottelemaan ja työstämään asioita mielessään. Allowayn mukaan tämän mentaalisen jonglöörauskyvyn merkitys on vain kasvanut, kun internetin ja muiden pirstaletietoa sisältävien sähköisten tietokantojen käyttämisestä on tullut arkea. Työmuistin tökkiminen näkyy esimerkiksi koulutyössä. – Jos lapsella on huono työmuisti, hän ei pärjää. Hän ei yksinkertaisesti muista, mitä piti tehdä, ja suoriutuu sen vuoksi kehnosti, Alloway sanoo.Durhamin yliopistossa pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kaikissa ikäluokissa joka kymmenennellä koululaisella on niin surkea työmuisti, että oppiminen vakavasti vaikeutuu. Tämä yli 3 000 oppilaan tutkimus paljasti myös, että opettajat tunnistavat työmuistivaikeudet ani harvoin. Useimmiten he pitävät työmuistihäiriöisiä oppilaita tarkkaamattomina tai vähemmän älykkäinä. Allowayn omien tutkimusten mukaan jo viisivuotiailla havaitut työmuistierot pysyivät ja näkyivät koulunumeroissa kuusi vuotta myöhemmin. Työmuisti viitoitti pärjäämistä enemmän kuin äly. – Jos työmuistiongelmiin ei ymmärretä puuttua, ihminen kärsii seurauksista koko ikänsä, Alloway painottaa.

Tukee mielenterveyttäTakkuileva työmuisti nimittäin hankaloittaa elämää myös luokkahuoneen ulkopuolella. Etenkin äkkiä eteen tulevissa tilanteissa ihminen tekee helposti virheitä, jos ei kykene yhdistelemään asioita nopeasti. Äkkipikaisuuteenkin työmuisti vaikuttaa. Virginian teknisen yliopiston tutkijat havaitsivat kaksostutkimuksessaan, että äideillä, jotka herkimmin kiukustuivat tai jopa raivostuivat lastensa tekemisistä, oli huonoin työmuisti.Surkea työmuisti horjuttaa päättelykykyä ja lisää impulsiivisuutta. Allowayn mukaan hyvä työmuisti on myös mielenterveyden puskuri, koska se auttaa ihmistä löytämään tilanteeseensa enemmän vaihtoehtoja.

Rahkeet tutkinnassaMikä työmuistista sitten tekee huonon tai hyvän? Vaikuttavia tekijöitä ei vielä tarkkaan tunneta, mutta suorituskyvyn oletetaan olevan pitkälti geneettistä. Alloway ruotii paraikaa perimän osallisuutta laajasta kaksosaineistosta. Tuloksia on luvassa loppuvuodesta.Työmuistin mekanismistakin on vasta päästy jyvälle. Vaikka Alloway kuvailee työmuistia tarralapuksi, se ei ole mikään lokero tai paikka aivoissa vaan koostuu aivosolujen yhteistyöstä. Matias ja Satu Palvan tutkimusryhmän tuoreen, äskettäin Pnas-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan työmuisti perustuu hermosolujen toiminnan hetkelliseen tahdistumiseen.– Työmuistisoluja voisi ajatella vaikkapa sinfoniaorkesterin yleisönä. Jos jokainen kuuntelija taputtaa eri aikaan, syntyy pelkkää kakofonista läpytystä. Sen sijaan jos kaikki intoutuvat paukuttamaan kä­siään yhtä aikaa, syntyy suoranainen aplodien myrsky, Matias Palva selittää.– Tavallaan me tutkimme sitä, mikä solut oikein saa aplodeeraamaan yhdessä.

Sanat ja kuvat erikseenTyömuistin aivoalueet tunnetaan jo hyvin. Kokeet ovat paljastaneet, että tehtäviä suorittaessamme vilkastuvat otsalohkon etuosan hermosolut.Niin ikään on selvinnyt, että käytämme eri kohtia verbaalisen ja visuaalis-avaruudellisen informaation muistamiseen. Etuotsalohkon alaosa vastaa sanamuistista, yläosa näkömuistista. Kumpikin kytkeytyy myös työmuistitehtäviin: alaosa pitää tiedon muistissa, yläosa työstää sitä. Etuotsalohkolle tekevät seuraa monet muut alueet. Visuaalis-avaruudelliset tehtävät aktivoivat oikeata aivopuoliskoa ja hippokampusta, sanalliset tehtävät puolestaan vasemman aivopuoliskon alueita, kuten Brocan alueen.

Kytkeytyy tarkkaavaisuuteenMatias ja Satu Palva ovat työmuistikokeissaan kuvantaneet sekä aivojen magneettikäyrää että sähkökäyrää. Lisäksi he ovat kehittäneet menetelmän, joka seuraa hermoverkkojen tapahtumia millisekuntien tarkkuudella.– Työmuistin yksilöllinen kapasiteetti näkyy eroina aivoalueiden vuorovaikutuksessa, Matias Palva kertoo. Useista toiminnallisesti erikoistuneista hermoverkoista olennaisessa asemassa ovat otsa- ja päälaenlohkon yhteydet, jotka kytkevät tarkkaavaisuutta ja toimintaa toisiinsa. – Tarkkaavaisuus on ikään kuin työmuistin toinen puoli. Ne ovat kumpikin tietoisuutemme kulmakiviä, Palva sanoo.Ei liene yllätys, että adhd-häiriöisillä on todettu myös työmuistihäiriöitä.

Aivojumppa parantaaTutkijoilla on myös ilouutinen: työmuistia voi parantaa.Tracy Alloway kertoo testanneensa kehittämäänsä Jungle memory -tietokoneohjelmaa 8–16-vuotiailla lukihäiriöisillä. Kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen ahkerimmin treenanneet saivat parempia tuloksia työmuisti- ja älykkyyskokeissa kuin vähän tai ei ollenkaan harjoitelleet.Myös professori Torkel Klingberg Tukholman Karoliinisesta instituutista on saanut rohkaisevia tuloksia. Ohjelma kohensi adhd-diagnoosin saaneiden lasten työmuistia ja rauhoitti heidän levottomuuttaan.Palvojen aivokuvaukset ovat puolestaan tuottaneet tietokonepelin, jonka avulla voi testata tarkkaavaisuutta. Kehittääkö se sitä myös, on paraikaa tutkinnassa. Entä voiko kuka tahansa virittää työmuistiaan?– Asiasta käydään melkoisen kuumaa keskustelua. Näyttöä aivojumpista on vielä kovin vähän. Aivot voidaan saada oppimaan lähes mitä tahansa, mutta miten taito saadaan yleistettyä johonkin toiseen tilanteeseen, on eri asia, Palva sanoo.Kyse on siis siitä, kohentuuko suorituskyky vain pelissä vai myös laajemmin arjessa.– Saattaa olla, että harjoittelusta hyötyvät vain ne, joiden työmuisti ei alun alkaenkaan toimi niin kuin pitäisi.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Käytät työmuistia, kun

– kirjoitat kalenteriin pomon antamat ohjeet– kirjoitat muistiin tilauksen, jonka juuri sovit asiakkaan kanssa puhelimessa – lasket kertolaskuja päässäsi ilman kynää ja paperia tai laskinta– näpyttelet uuden pin-luvun tai web-osoitteen– seuraat suullisia suuntaohjeita– esittelet jollekulle vieraan, joka on juuri esitelty sinulle– mittaat ja yhdistelet ulkomuistista äsken lukaisemasi ruokareseptin ainesosia.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.