Uni on aivojemme sisäinen lumetodellisuus, jossa olemme yksin tajunnassamme risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Unet ovat kuningasväylä piilotajuntaamme. Unet ovat aivokemian merkityksetön sivutuote. Siinä kaksi väitettä, joihin unitutkijoiden kiistely pitkään kärjistyi.

Edellisen väitteen takana on tietenkin Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, joka koulutukseltaan oli neurologi. Hänen perusteoksensa Unien tulkinta ilmestyi 1900. Freud sanoi, että uni suojelee nukkumistilaa ja siksi nukkumista häiritsevät piilotajuiset toiveet esitetään unessa enemmän tai vähemmän naamioituina. Unessa voivat toteutua mitkä tahansa ihmisen tarpeet: janoinen juo, virtsaamisen tarpeesta kärsivä on jo mukavasti vessassa, ja aamu-uninen koululainen tulkitsee herätyskellon äänen merkiksi välitunnin alkamisesta. Monien unikertomusten takaa Freud vainusi torjuttuja seksuaalisia toiveita.

1950-luvulla tutkijat löysivät nukkumisen rem- eli vilkevaiheen, jolle on tunnusomaista nopea silmien liike, vilkas aivotoiminta ja unien näkeminen. Tältä pohjalta neurofysiologit Allan Hobson ja Robert McCarley Harvardin yliopistosta loivat 1970-luvun lopussa niin sanotun aktivaatio-synteesi-teorian. Aivorungosta sinkoutuu satunnaisia aktivaatioaaltoja, joita aivokuori pyrkii parhaansa mukaan tulkitsemaan ikään kuin ne olisivat oikeita tapahtumakulkuja ja lähtöisin ulkomaailmasta. Tulkinnat ovat kuitenkin silkkaa sattumaa.

Hobsonin ja Freudin kannattajat ovat taittaneet peistä toistuvasti. Hobson on yrittänyt kitkeä freudilaiset kukat unitutkimuksesta kaikin tavoin, kun taas psykoanalyytikot ovat kokeneet hänen käyvän teoriallaan ristiretkeä koko psykoanalyysiä vastaan.


Liian hienoa sattumaksi

- Unennäkö on aivan liian monimutkainen ja järjestynyt ilmiö, jotta se voisi olla sattumanvaraista, sanoo Skövden yliopistossa Ruotsissa sekä Turun yliopistossa työskentelevä psykologian professori Antti Revonsuo. - Biologiassa tällaiset ilmiöt ovat olemassa, koska ne ovat valikoituneet edistämään lajin selviytymistä. Yleensä muoto viittaa biologisen ilmiön tarkoitukseen. Unen muotoa voisi kutsua simulaatioksi maailmasta.

Artikkelissaan Self in Dreams (sisältyy teokseen The Lost Self, Oxford University Press, 2005) Revonsuo kartoittaa noita simulaatioita. Koemme unessa yhtä monipuolisia ja vahvoja aistihavaintoja kuin valveilla ja muodostamme niistä jatkumoita, Hobsonin sanoin multimediatapahtumia. Emme kuitenkaan toista valvemaailmaa sellaisenaan. Emme myöskään kykene pohtimaan havaintojamme ja toimintaamme kriittisesti.




Outo kirkas maailma


- Kaikki valvetilan aistimukset ovat mahdollisia myös unessa. Tavallisimpia ovat näkö- ja kuuloaistimukset.

- Unen näköaistimukset ovat selkeitä ja yleensä värillisiä, joskus jopa kirkkaampia kuin valveilla. Elokuvaohjaajien tapa kuvata unet utuisina ei vastaa unitodellisuutta.

- Rem-unen aikainen osittainen halvaustila estää lihaksiamme toteuttamasta aivojen antamia määräyksiä. Siksi aivot pystyvät antamaan yhtä voimakkaita liikekäskyjä kuin valveilla ollessa ja liikkuminen ja puhuminen tuntuvat todellisilta.

- Unennäkijä on itse läsnä yli 90 prosentissa unista. Lisäksi mukana on yleensä 2-3 tunnistettavaa henkilöä. Heidän olemuksensa saattaa vaihdella unen aikana, kun taas uniminä pysyy tavallisesti muuttumattomana.

- Koska aivokuoren toiminta muistuttaa unennäössä houretilaa, koemme muistikatkoksia ja oivalluskykymme on vajaa. Tämä selittää unien outoudet, kuten tavaratalon, joka muuttuu uimahalliksi, tai pitkäjalkaiset koirat, joilla on kaviot.



Toiveet tulkitaan yhdessä

Freud tulkitsi monet potilaidensa unet torjuttujen seksuaalisten toiveiden ja ristiriitojen ilmauksiksi. Liian hanakasti, moititaan nyt. Hänen on myös väitetty johdatelleen potilaittensa mielleyhtymiä, jotta hän pystyi muodostamaan niistä täsmällisiä tapausselostuksia.

- Freud kuitenkin painotti, että unta ei voi tulkita ilman unennäkijän omia assosiaatioita, sanoo psykoanalyytikko Turo Reenkola. - Häntä kiinnosti ennen kaikkea unennäön käynnistävä tiedostamaton toive ja sen saaminen tietoisen havainnoinnin kohteeksi. Sittemmin monet psykoanalyytikot ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota unen ilmiasuun ja siihen, mitä se kertoo ihmisen tavasta käsitellä ristiriitojaan.

Reenkola muistuttaa, että nukkuessamme me emme tee uusia havaintoja ulkomaailmasta. - Tiedostamaton toive joutuu siten etsimään valveilla muodostuneista ajatuksista ja mielteistä sen aineksen, jonka avulla toive esitetään toteutuneena.

Nykyään ajatellaan, että hippokampus työstää unen aikana valvekokemuksia pitkäkestoiseen muistiin. Toiveentoteutumateoria ei ole ristiriidassa tämän kanssa, Reenkola huomauttaa.
Aivotutkimuksen kasvanut kiinnostus tunteita ja tietoisuutta kohtaan on yleensäkin johtanut psykoanalyysin ja neurotieteiden vuoropuhelun vilkastumiseen. On jopa syntynyt uusi tieteenala, neuropsykoanalyysi.


Pelot elävät unissamme

Mitä raportit unien sisällöstä sitten paljastavat? - Että kielteiset tunteet ovat 3-4 kertaa yleisempiä kuin myönteiset. Tällainen tulos saadaan aina, kun koehenkilöt kertovat heti herättyään kaikki yksityiskohdat, jotka he unestaan muistavat. Tavallisin universaali uniteema on takaa-ajetuksi joutuminen, Revonsuo kertoo.




Muista ja valvo uniasi


Unien muistamista helpottaa jo kunnollinen kahdeksan tunnin yöuni ja halu muistaa unia nukkumaan mennessä. Pidä yöpöydällä unipäiväkirjaa ja kirjoita siihen heti herättyäsi kaikki muistikuvat unestasi. Lue päiväkirjaa ennen nukkumaanmenoa ja virittäydy unennäköön. Myös unien pohdinta psykoanalyytikon tai ystävän kanssa auttaa unien muistamista.

Uniin on jopa mahdollista vaikuttaa tietoisesti. Etenkin havahduttuamme hetkeksi aamuyöllä tai ennen aamuherätystä saatamme oivaltaa, että näemme unta, ja ryhdymme valvomaan tapahtumia.

Selkounessa (lucid dream) aistimukset ovat usein voimakkaita ja nautinnollisia. Joskus voimme halutessamme lähteä lentoon tai rakastella mieluisan partnerin kanssa. Selkouniin erikoistunut unitutkija Stephen LaBerge Stanfordin yliopistosta antaa sivustolla http://www.lucidity.com/ vinkkejä, joiden avulla unien hallintaa voi tehostaa:

- Kun alat havahtua unesta, minkä huomaa ensiksi näköhavaintojen heikkenemisestä, ala kieriä unessa tai tee muita liikkeitä, jotka vahvistavat uniaistimuksia. Hiero käsiäsi yhteen, kosketa jotakin esinettä tai lähde lentoon.

- Kun joudut unessa uhkatilanteeseen, uskalla kohdata vaara. Pyri muuttamaan omaa toimintaasi, älä tilannetta.

- Nouse aamulla kaksi tuntia tavallista aikaisemmin ja ota neljän tunnin kuluttua parin tunnin torkut. Selkounet ovat kymmenen kertaa tavallisempia torkkujen kuin yöunen aikana.








Koetaan silti myönteisiksi

Uhkasimulaatioteorian mukaan unennäöllä ei ole psykologista, mielenterveyttä edistävää tarkoitusta.
Jos unet siis ovat ahdistava evoluution jäänne, miksi psykoanalyysissä tai -terapiassa käyvistä ihmisistä on helpottavaa pohtia vaikeita tunteita ja kokemuksia unien avulla? Miksi unitutkimusten koehenkilöt löytävät yhtä paljon myönteisiä kuin kielteisiä tunteita, kun he arvioivat spontaaneja uniraporttejaan hieman myöhemmin?

Revonsuo toteaa unitutkijoidenkin toki hyväksyvän laajasti sen, että unien sisällöt syntyvät erityisesti tunnepitoisista, unennäkijälle merkityksellisistä muistijäljistä. Siten  ne voivat hyvinkin edistää itsetuntemusta ja luovuutta.

- Mutta kiistanalaisempaa on, mitä unet ihmisestä kertovat, koska se vaatii tueksi teoriaa mielen toiminnasta unen aikana, hän painottaa.

Vaikka Revonsuolla ja Reenkolalla riittää intoa puolustaa näkemyksiään, molemmat harmittelevat pahansuopaista nokittelua eri koulukuntien välillä.

- Hobson kertoi minulle taannoin, että unien sisällön tutkimukseen suunnattu julkinen rahoitus ajettiin Yhdysvalloissa alas 1990-luvulla, kun tutkijat eivät päässeet juuri mistään yksimielisyyteen. Tarvitsemme rakentavampaa yhteistyötä, muuten koko tutkimusalueen tulevaisuus voi olla vaarassa, Revonsuo toteaa.



Päivi Parhi-Riikola vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25773
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.