Nuorten diabetesbuumin voi ehkä nitistää rokotteella.





Suomessa sairastutaan nuoruusiän eli tyypin 1 diabetekseen eniten maailmassa. Tauti alkoi lisääntyä meillä ja lähes kaikissa länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen, eikä trendi osoita laantumisen merkkejä.

Diabetes on yleistynyt niin nopeasti, ettei ilmiö selity geeneillä. Tätä tukee sekin, että vaikka viidesosalla eurooppalaisista on tyypin 1 diabetekselle altistava geenimuoto, enintään 1,5 prosenttia väestöstä sairastuu. Ympäristötekijät siis ratkaisevat, saako perimältään altis yksilö taudin vai ei.

Tyypin 1 diabetes kehittyy, kun elimistön omat puolustussolut hyökkäävät haimassa insuliinia tuottavia beetasoluja vastaan ja vähitellen tuhoavat ne.

Beetasoluihin hakeutuvat myös eräät poliovirusten yleiset sukulaiset: sellaiset enterovirukset, jotka normaalisti aiheuttavat vähäoireisen infektion. On viitteitä siitä, että nämä virukset laukaisevat diabeteksen, mutta laukaisutapaa ei vielä tunneta. Suomalaistutkijat yrittävät parhaillaan kiihkeästi selvittää sitä.





Mikä enterovirus


Ryhmän tunnetuin on poliovirus. Muut enterovirukset aiheuttavat lieväoireisia infektioita mutta myös sydänlihastulehdusta ja aivokalvontulehdusta, ja niitä epäillään osasyyllisiksi nuoruusiän diabetekseen.
Enterovirukset tarttuvat suun, hengitysteiden tai suolen limakalvoon (kr. énteron, suoli). Nämä virukset sietävät hyvin mahahappoja, joten ne voivat kulkeutua suolistoon ruoan mukana.


Diabetes puhkeaa syksyllä

Enteroviruksia on epäilty syyllisiksi jo 30 vuotta. Alun perin niiden jäljille päästiin, kun pantiin merkille, että tyypin 1 diabetes puhkeaa yleensä syksyisin - jolloin enterovirukset liikkuvat eniten. Pian havaittiin, että diabeetikoilla on veressään enemmän vasta-aineita enteroviruksille kuin muilla ihmisillä.

Nykyisin tiedetään, että elimistön oman puolustusjärjestelmän hyökkäys beetasoluja vastaan käynnistyy sekin yleensä syksyllä.

Nykykäsityksen mukaan diabetekseen johtava prosessi alkaa varhaislapsuudessa, kun lapsen saama enterovirus hakeutuu haiman beetasoluihin ja vaurioittaa niitä. Myöhemmin prosessi voi kiihtyä epäsuotuisan ravinnon tai toisen enterovirusinfektion takia, kunnes kaikki beetasolut ovat tuhoutuneet. Kato pahenee yleensä useita vuosia ennen taudin puhkeamista.


Syynä siisteys vai tietty virus?

Miten tämä kaikki liittyy Suomen kärkipaikkaan diabetestilastossa? Äkkiseltään voisi kuvitella, että Suomessa riehuu eniten enteroviruksia, mutta tilanne on juuri päinvastainen. Tutkijat tarjoavat selitykseksi kahta hypoteesia.

Hygieniahypoteesilla selitettiin alun perin allergioiden yleistymistä mutta nykyään myös tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä. Hypoteesin mukaan hygienian jatkuva paraneminen on vähentänyt mikrobi-infektioita ja vihollisten puute saa elimistön puolustusjärjestelmän harhautumaan omia kudoksia vastaan. Tämän hypoteesin perusteella varhaislapsuuden mikrobialtistukset ovat siis tarpeellisia.

Uudempi poliohypoteesi esittää, että kuten poliossa myös diabeteksessa on kyse jonkin tietyn viruksen aiheuttamasta solutuhosta.




Näitäkin epäillään


Mikä muu kuin alttiusgeenit ja enterovirukset kirittävät nuoruusiän diabeteksen kehittymistä? Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, ja epäiltyjen lista on pitkä:

- Lehmänmaito imeväisiässä ja lapsuudessa. Lehmänmaidossa on runsaasti naudan insuliinia, ja sille syntyy vasta-aineita äidinmaidonkorviketta juovan vauvan elimistössä. Naudan ja ihmisen insuliinissa on vain kolmen aminohapon ero, ja siksi vasta-ainehyökkäys saattaa myöhemmin kohdistua omaan insuliiniin.

- Ruoan nitraateista ja nitriiteistä muodostuvat nitrosamiinit. Nitrosamiinit muistuttavat kemiallisesti streptotsotosiini-solumyrkkyä, jonka tiedetään tuhoavan haiman beetasoluja. Nitraattia ja nitriittiä käytetään mikrobintorjujina esimerkiksi lihavalmisteissa. Ruoat sisältävät myös luontaista nitraattia ja nitriittiä.

- D-vitamiinin puutos. D-vitamiinilisä varhaislapsuudessa saattaa suojata tyypin 1 diabetekselta. Tähän viittaa useissa Euroopan maissa tehty potilaiden ja terveiden vertailututkimus.

- Isokokoisuus lapsuudessa. Jos lapsen paino nousee nopeasti, elimistö alkaa reagoida insuliiniin heikosti, eli insuliini ei vähennä veren sokeripitoisuutta niin paljon kuin pitäisi. Jos insuliinin eritys samaan aikaan vähenee, lapselle kehittyy diabetes.


Heikki Hyöty


Virus iskee, kun suoja loppuu

Poliohalvaus alkoi yleistyä länsimaissa 1900-luvun alussa samaan tapaan kuin tyypin 1 diabetes nyt lisääntyy.
Halvausten yleistyminen juonsi siitä, että hygienian parantuessa poliovirusten kierto väestössä hidastui ja infektiot harvinaistuivat. Lapset sairastivat ensimmäiset poliovirusinfektionsa aiempaa myöhemmin, yli puolen vuoden iässä. Tällöin äidiltä istukan kautta saadut vasta-aineet olivat jo kadonneet mutta lapsen oma vasta-ainetuotanto oli vielä puutteellista. Virus levisi elimistössä ja tuhosi osan selkäytimen hermosoluista.

Polio saatiin kuriin rokotteella. Nyt Hyödyn ryhmä pyrkii selvittämään, olisiko diabetes torjuttavissa samoin.
Poliohypoteesia tukee se, että diabetesbuumin kärkimaihin kuuluvissa Suomessa ja Ruotsissa enterovirusinfektiot ovat kolmen viime vuosikymmenen aikana vähentyneet.

- On silti vaikea uskoa virusten vähentyneet niin paljon, että pelkästään se täysin selittäisi diabeteksen yleistymisen, Hyöty huomauttaa.


Syyt eivät sulje toisiaan pois

Ilmeisesti diabetesbuumin selittämiseen tarvitaan sekä polio- että hygieniahypoteesia. Ne eivät sulje toi¬siaan pois vaan selittävät tautiprosessin eri vaiheita.

Alku sopii poliohypoteesiin. Se kertoo, miksi lapsi on herkkä enterovirusinfektiolle.

Jos virus sitten pääsee haimaan, tautiprosessi jatkuu niin kuin hygieniahypoteesi esittää. Elimistön puolustusjärjestelmä harhautuu hyökkäämään beetasoluja vastaan ja pahimmassa tapauksessa jatkaa niiden tuhoamista diabeteksen puhkeamiseen asti.

Hyödyn ryhmä tutkii hygienia- ja poliohypoteesien paikkansapitävyyttä vertaamalla Suomen ja Venäjän Karjalan asukkaita.

- Naapurialue tarjoaa luonnon oman laboratorion. Se on tautiperimältään hyvin samanlainen kuin Suomi, mutta siellä on tyypin 1 diabetesta sairastavia vain kuudesosa meidän prosenttiluvustamme.

Myös allergiat ovat Venäjän Karjalassa hyvin harvinaisia.

- Näyttää siltä, että immuunitaudit yleistyvät Suomessa ylipäätään. Uskon, että meiltä puuttuu jokin suojaava tekijä, joka esiintyy rajan takana Karjalassa.



Heini Kallio on vapaa tiedetoimittaja. Tietoja artikkeliin antoi Heikki Hyödyn lisäksi Helsingin yliopiston lastentautiopin professori Mikael Knip.Diabeteksesta lisää: www.diabetes.fi

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.