Jahti galaksien näkymättömän massan kintereillä kiihtyy. Epäiltyjen hiukkasten listalle ovat nousseet neutraliino, gravitiino ja tekniwimp.Ne ovat olemassa ainakin teoriassa.

Teksti: Anne Liljeström

Jahti galaksien näkymättömän massan kintereillä kiihtyy. Epäiltyjen hiukkasten listalle ovat nousseet neutraliino, gravitiino ja tekniwimp.Ne ovat olemassa ainakin teoriassa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Pimeän aineen metsästäminen on kuin etsisi mustaa eläintä pimeässä huoneessa, kuvailee tähtitieteilijä Chris Flynn Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta. – Emme tiedä, onko siellä kissoja, laumoittain kärpäsiä vai elefantti, mutta olemme melkoisen varmoja, että jokin eläin siellä on!

Pimeä aine tuli löytyneeksi sattumalta, kun sveitsiläinen tähtitieteilijä Fritz Zwicky tutki Coman galaksijoukkoa vuonna 1933. Hän määritti galaksirypään massan mittaamalla yksittäisten galaksien liikkeet joukon reunoilla ja havaitsi jotain hämmentävää. Galaksijoukon massa oli noin 170 kertaa suurempi kuin joukon kirkkaus ja galaksien lukumäärä antoivat odottaa. Zwicky ehdotti, että galaksijoukossa oli jonkinlaista näkymätöntä ainetta, jonka painovoima piti joukon koossa ja selitti galaksien liikkeet.

Zwickyn havaintoja seuranneiden 80 vuoden aikana samantyyppisiä havaintoja on tehty lisää. Galaksit pyörivät kummallisesti, aivan kuin niitten reunamilla piileskelisi valtavia määriä näkymätöntä ainetta. Galaksijoukot taas taivuttavat takaansa tulevaa valoa aivan liian voimakkaasti, jotta näkyvät galaksit voisivat saada moisen aikaan.

Näkymätön massa vaikuttaa

Helsingin yliopiston hiukkastutkija Andrea Ferrantelli vertaa pimeän aineen hiukkasen etsimistä mustien aukkojen havaitsemiseen. – Mustaa aukkoakaan ei kykene havaitsemaan suoraan, koska se ei säteile, hän kuvailee. – Sen olemassaolon voi päätellä vain siitä, että sen ympärillä kiertää tähtiä ja kaasua valtavaa vauhtia. Mitään ei näy, mutta silti voidaan päätellä, että juuri sillä kohdalla on valtavan suuri massa.

Pimeän aineen olemassaolo näkyy myös kaikkialla avaruudessa vaikuttavassa kosmisessa taustasäteilyssä. WMAP-satelliitti, Wilkinson Microwave Anisotropy Probe, on mitannut maailmankaikkeuden ensimmäisten hetkien kaikuja koko 2000-luvun alun ajan. Tulokset vetävät alan tutkijan nöyräksi.

Kuvittelimme jo tuntevamme melko hyvin maailmankaikkeuden ja sen galaksit, kaasusumut ja tähdet. WMAP paljasti, että kaikki tämä niin sanottu baryoninen aine muodostaa vain 5 prosenttia kaikesta universumin massasta ja energiasta. Pimeää, ei-baryonista ainetta on noin 23 prosenttia – siis viisinkertaisesti tavallisen aineen määrä. Loput 72 prosenttia on tuntematonta pimeää energiaa, joka saa universumin laajenemaan kiihtyvällä nopeudella.

Mitä pimeä aine sitten oikeasti on, on kiihtyvän tutkimuksen kohteena. Käynnissä on useita äärimmäisen tarkkoja kokeita, joiden uskotaan tuovan viimeinkin valoa mysteeriin. Tähän mennessä on jo osoittautunut, että pimeää ainetta on montaa laatua.

Himmeät tähdet eivät riittäneet

Ensin ajateltiin, että pimeä aine olisi jotain tavanomaista ainetta, joka ei säteile havaittavissa määrin. Nykytekniikalla havaittavissa kun on vain viidennes normaalistakaan aineesta. Epäiltyjen penkillä oli pieniä ja himmeitä tähtiä, mustia aukkoja sekä ruskeita kääpiöitä, jotka ovat eräänlaisia epäonnistuneita tähtiä.

– Kesti noin kymmenen vuotta käydä läpi se mahdollisuus, että pimeä aine voisi selittyä näin, Flynn sanoo. Ilmeisesti hyvin pieni osa pimeästä aineesta todella on tällaista tavallista, heikosti säteilevää ainetta, kuten himmeitä tähtiä ja galaksienvälistä kaasua. Niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Pimeää ainetta tarvitaan valtavia määriä.

– Tyypillisissä galakseissa on kymmenen kertaa enemmän pimeää kuin näkyvää ainetta. On myös löydetty galakseja, joissa pimeää ainetta on tuhatkertainen määrä. Jolleivät tavalliset alkuaineet kelpaa pi­meäksi aineeksi, niin mikä sitten? Nyt on tultu siihen tulokseen, että lopun puuttuvan massan löytymiseksi on tarkasteltava erilaisia massiivisia, eksoottisia hiukkasia. Fyysikot etsivät parhaillaan jotakin sellaista, tuntemattomia hiukkasia, jotka pystyvät kulkemaan vaikka Maan läpi, Flynn kertoo. – Ne voisi – toivottavasti – havaita herkillä instrumenteilla.

Kylmää ja kuumaa

Hiukkasfyysikot ovat järjestelleet erilaiset pimeän aineen hiukkaskandidaatit kylmään ja kuumaan aineeseen sen mukaan, miten nopeasti ne liikkuvat. Kuumat hiukkaset liikkuvat liki valon nopeudella, ja niiden täytyy siis olla hyvin kevyitä. Kylmä pimeä aine liikkuu hitaasti. Sen nopeus on alle kymmenen prosenttia valon nopeudesta, ja sen hiukkaset ovat raskaita.

Kuumaa pimeää ainetta on jo löydetty. Neutriinot ovat huikeaa vauhtia kiitäviä alkeishiukkasia. Ne ovat tavallisen aineen kanssa vuorovaikutuksessa yksinomaan gravitaa­tion välityksellä, joten niiden havaitseminen on hyvin vaikeaa. Jokaisen ihmisen läpi pyyhältää noin 50 biljoonaa neutriinoa sekunnissa.

Neutriinoita on maailmankaikkeudessa niin valtavasti, että niiden massan on oltava hyvin pieni. Elektronitkin ovat köykäisiä, mutta vaikka neutriino painaisi vain kymmenestuhannesosan siitä mitä elektroni, koko universumi luhistuisi niiden massan alla.

Neutriinojen tarkkaa massaa ei vielä tunneta, mutta nekään eivät yksin voi selittää kaikkea pimeää ainetta. Pimeää ainetta nimittäin tarvitaan selittämään ensimmäisten tähtien ja galaksien muodostuminen, ja neutriinot liikkuvat aivan liian vikkelään ehtiäkseen osallistua näihin talkoisiin.

Kun universumi jäähtyi alkuräjähdyksen jälkeen, siinä oli pieniä lämpötilaeroja, joita WMAP mittasi kosmisesta taustasäteilystä. Kylmemmät alueet olivat tiheämpiä kuin kuumat, ja ne alkoivat imeä itseensä lisää vetyä, heliumia ja pimeää ainetta. Pimeä aine nopeutti tätä tiivistymistä, niin että ensimmäiset tähdet ja galaksit pääsivät muodostumaan.

Noin 90 prosenttia kaikesta pimeästä aineesta näyttää olevan tällaista kylmää ainetta: hitaasti liikkuvia, massiivisia hiukkasia, jotka vuorovaikuttavat heikosti ympäristönsä kanssa. Hiukkasfyysikot kutsuvat näitä hiukkasia nimellä wimp, weakly interacting massive particle. Vielä ei tiedetä, mikä hiukkanen sopisi tähän rooliin. On mahdollista, että kylmän pimeän aineen hiukkasiakin on useampaa kuin yhtä sorttia.

Vaka vanha malli

Wimpejä eli kylmää pimeää ainetta on etsittävä ensin teoreettisen hiukkasfysiikan puolelta. Jyvälle pääsemiseksi kannattaa kerrata hiukan hiukkasfysiikan alkeita.

Atomit koostuvat niiden ytimessä piileskelevistä neutroneista ja protoneista sekä ydintä kiertävistä elektroneista. Sekä protonit että neutronit koostuvat kolmesta kvarkista, elek­tronia taas ei voi jakaa pienempiin osiin.

Kvarkit ja elektronit ovat alkeishiukkasia. Ne kuuluvat jo 40 vuotta vanhaan ja hyvin palvelleeseen hiukkasfysiikan standardimalliin. Malliin sisältyy muutama muukin alkeishiukkanen, kuten kolme erilaista neutriinoa. Nämä hiukkaset ovat niitä rakennuspalikoita, joista kaikki aine rakentuu.

Näiden lisäksi malliin kuuluu välittäjähiukkasia, joista meille kaikkein tutuin on valohiukkanen eli fotoni. Standardimallin kaikki muut hiukkaset on jo löydetty, mutta superjulkkis Higgsin bosoni puuttuu vielä. Higgs on välittäjähiukkanen, jonka uskotaan antavan kaikille muille hiukkasille niiden massan. Sitä metsästetään Euroopan hiukkastutkimuskeskuksen Cernin uudella LHC-kiihdyttimellä, ja tuloksia odotetaan vuoden 2011 loppuun mennessä.

Kaksi tunnettua pimeän aineen komponenttia, tavallinen aine ja kuumat neutriinot, kuuluvat standardimalliin. Standardimalli voi myös tarjota yhden ehdokkaan kylmäksi pimeäksi aineeksi. Voisi nimittäin olla olemassa neljäs neutriino. Sellaisesta on juuri saatu vihiä Fermilabin hiukkas­ilmaisimessa, mutta löytö on vielä vahvistamatta. Neljännen neutriinon löytäminen on ollut vaikeaa, sillä se vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa ainoastaan gravitaation kautta.

Superpartnerit solmussa

Standardimalli ei ole täydellinen hiukkasmalli. Se ei nimittäin selitä gravitaatiota. Maailmankaikkeuden kaikkien perusvuorovaikutusten selittämiseen tarvitaan lisää teoriaa.

Yksi yritys yhdistää vuorovaikutukset on teoria supersymmetriasta. Se tarjoaa myös kandidaatteja pimeäksi aineeksi. Supersymmetria ennustaa, että jokaisella standardimallin hiukkasella on massiivinen hiukkastoveri, superpartneri. Fotonin raskas kaveri olisi nimeltään fotiino, Higgsin bosonilla olisi toverinaan higgsiino.

Suosikkiehdokkaat pimeän aineen rooliin ovat supersymmetriset hiukkaset gravitiino ja neutraliino, mallin mahdollisesti keveimmät hidut. Keveimmät eivät enää hajoa pienemmiksi ja olisivat siis riittävän vakaita täyttämään pimeän aineen tehtävät maailmankaikkeudessa.

Neutraliino on monimutkainen cocktail, joka syntyy, kun Higgsin bosonin, fotonin ja parin muun hiukkasen superpartnerit menevät kvanttimekaanisesti solmuun.

Gravitiino on gravitonin superpartneri. Gravitoni puolestaan on supersymmetriateoriassa samanlainen välittäjähiukkanen gravitaatiolle kuin fotoni on sähkömagnetismille.

– Gravitiino voisi olla hyvä wimp, jos se osoittautuu tämän mallin keveimmäksi hiukkaseksi, kuvailee Andrea Ferrantelli, joka tutkii gravitiinoja Helsingin yliopistossa. Gravitiino vuorovaikuttaa ainoastaan gravitaation välityksellä, joten sitä on hyvin vaikeaa havaita. – Se on siinä mielessä puhdas pimeän aineen hiukkanen, Ferrantelli kertoo. 

Hiukkasfyysikko Kimmo Kainulainen Jyväskylän yliopistosta korostaa, että hyvään kylmän pimeän aineen hiukkasen teoriaan vaaditaan tukeva pohja. – Hyvin perusteltu hiukkanen on aina osa suurempaa viitekehystä, hän sanoo. Tämä on juuri se syy, miksi supersymmetrian keveintä hiukkasta pidetään johtavana kandidaattina. Supersymmetriaahan ei keksitty pimeän aineen takia, vaan selittämään hiukkasfysiikan muita ongelmia.

Jos Higgsin bosonia ei löydy, ovat standardimalli ja supersymmetria vaikeuksissa. Moni uskoo Higgsin lopulta löytyvän, mutta koska kaikkeen halutaan varautua, painii joukko fyysikkoja jo erilaisten higgsittömien vaihtoehtojen kimpussa.

Yksi näistä malleista on Kainulaisenkin kehittelemä ”tekniväriteoria”. Se saa nimensä myös värivoimaksi kutsutusta vahvasta vuorovaikutuksesta. Tämän teorian mukaan Higgsin bosoni onkin yhdistelmä aiemmin tuntemattomia muita hiukkasia. Tekniväriteo­rian laajennus, kävelevä tekniväriteoria, ennustaa oman pimeän aineen hiukkasensa, tekniwimpin.

Katoava energia kielii wimpistä

Supersymmetrian wimp-ehdokkaat, neutraliino ja gravitiino, voitaisiin havaita LHC-kiihdyttimen törmäytyksissä. Käytännössä ne voidaan löytää siten, että törmäytettä­vien hiukkasten sekä törmäyksestä jälkeen jäävien­ hiukkasten liikemäärää ja energiaa verrataan toisiinsa.

Jos liikemäärää ja energiaa katoaa törmäyk­sessä jonnekin, voidaan päätellä, että sen on vienyt mukanaan törmäyksessä syntynyt, heikosti vuorovaikuttava hiukkanen. Se ei jää ilmaisimen haaviin vaan kulkee siitä läpi kuin Auringosta tulevat neutriinot ihmisestä.

Myös Higgsin bosonin pitäisi löytyä vuoden 2011 loppuun mennessä, kertoo Ferrantelli. Se sulkisi pelistä higgsittömät mallit ja samalla tekniwimpin.

Välähdystä etsimässä

Käynnissä on myös kokeita, joissa pyritään havaitsemaan merkkejä wimpien törmäyksistä tavalliseen aineeseen. Yksi tällainen koe on Italian Gran Sassossa käynnissä oleva Xenon. Kokeissa käytetään suuria määriä jotain hyvin puhdasta ja muilta ominaisuuksiltaan sopivaa alkuainetta, kuten ksenon-jalokaasua. Jos wimp sattuu törmäämään suoraan johonkin tämän aineen atomiytimeen, se voidaan havaita joko valontuikahduksena tai pikkuruisena tärähdyksenä. Mitä suurempia määriä ilmaisinainetta on käytössä, sitä todennäköisemmin törmäys voidaan havaita.Minnesotassa käynnissä oleva CDMS II -koe (Cryogenic Dark Matter Search) näytti jo havainneen pimeän aineen hiukkasen viime joulukuussa. Maanalaisen koetankin germaniumkiteeseen tärähti kahdesti jokin tuntematon hiukkanen, joka sopisi ominaisuuksiltaan pimeän aineen hiukkaseksi. Tuloksia ei ole kyetty vielä varmistamaan, mutta molemmille kokeille on tulossa jatkoa jo lähivuosina.– Uusien kokeiden herkkyys tulee olemaan kertaluokkia parempi, Kimmo Kainulainen kuvailee. – Ne kykenevät joko vahvistamaan tai lähes sulkemaan pois sen mahdollisuuden, että kevein supersymmetrinen tai teknivärihiukkanen on kylmää pimeää ainetta.Kaksi pimeän aineen komponenttia on siis jo löydetty: neutriinot sekä tavallisesta aineesta koostuvat himmeät tähdet ja galaksienvälinen kaasu. Kylmän pimeän aineen metsästys jatkuu, ja kiikarissa on heikosti vuorovaikuttava, massiivinen hiukkanen. Ehdokkaita on monta.– On liian aikaista laittaa rahat yhdellekään tietylle hevoselle, Kainulainen tuumaa.

Anne Liljeström on vapaa tiedetoimittaja.

Tästä kysymys:

Maailmankaikkeudessa on valtavasti massaa, jota emme ole toistaiseksi pystyneet havaitsemaan muuten kuin sen aiheuttaman painovoiman eli gravitaation kautta. Sitä on alettu kutsua pimeäksi aineeksi.

TEORIAT TARJOAVAT EHDOKKAITA

HIUKKASFYSIIKAN STANDARDIMALLI yhdistää tunnetut alkeishiukkaset ja vuorovaikutukset lukuun ottamatta gravitaatiota. Malliin kuuluvat keveät, nopeat neutriinot ovat kuumaa pimeää ainetta. Neljäs neutriino voisi sopia kylmäksi pi­meäksi aineeksi, jonka täytyy koostua hitaista massiivisista hiukkasista.

SUPERSYMMETRIATEORIA ennustaa, että jokaisella standardimallin hiukkasella on olemassa supersymmetrinen pari. Niistä neutraliino ja gravitiino ovat ehdolla kylmäksi pimäksi aineeksi.

TEKNIVÄRITEORIA yrittää selittää hiukkasten massat ilman Higgsin bosonia. Teoria väittää, että uusi vuorovaikutus, teknivärivoima, sitoo uudenlaisia hiukkasia, teknikvarkkeja. Se ennustaa oman tekniwimpin eli kylmän pimeän aineen hiukkasen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.