Neuvostoliitto oli avaruusmahti ja tavan takaa avaruusuutisissa. Sen perillisellä Venäjällä ei tunnu olevan kuin Sojuz, joka ahkeroi Kansainvälisen avaruusaseman liikenteessä. Maa ei kuitenkaan aio jäädä kuljetuspalveluksi. Se suunnittelee suuria.


Sen perillisellä Venäjällä ei tunnu olevan kuin Sojuz, joka ahkeroi
Kansainvälisen avaruusaseman liikenteessä. Maa ei kuitenkaan
aio jäädä kuljetuspalveluksi. Se suunnittelee suuria.




Vuosi sitten kosmonautti Valeri Tokarev ja astronautti Bill McArthur olivat kävelyllä Kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella. Muiden askareidensa ohessa he heittivät menemään venäläisen avaruuspuvun.

Kyse ei ollut avaruuden roskaamisesta, sillä puku oli muunnettu radiosatelliitiksi. Sen piti kiertää muutaman kerran maapallon ympäri, vajota vähitellen alemmaksi ja lopulta palaa poroksi. Näin haluttiin selvittää muun muassa sitä, miten kitka hidastaa menoa avaruudessa. Ehkä tieto joskus auttaisi pelastamaan avaruuden armoille ajautuneen! 

SuitSatiksi nimetty pukusatelliitti oli venäläisten idea. Kekseliästä, mutta ei yhtä hohdokasta avaruustutkimusta kuin itärajan takana harjoitettiin Neuvostoliiton aikana. Joku voisi kysyä, onko naapurin avaruustutkimus tosiaan niin huonossa jamassa, että kosmonauttien puvut joutavat pikkuprojektien osiksi. Ei ole.


Neuvostoliitto teki historiaa

Tasan 50 vuotta sitten neuvostoliittolaiset yllättivät koko maailman lähettämällä avaruuteen Sputnik-satelliitin. Jo samana vuonna he pakkasivat avaruusalukseen Laika-koiran. Pari vuotta myöhemmin he osuivat raketillaan Kuuhun. 1961 he lähettivät avaruuteen miehen ja kahden vuoden kuluttua jo naisenkin.

Lehtien ja television välittämät uutiset Neuvostoliiton avaruusherruudesta pelottivat etenkin yhdysvaltalaisia.

Nämä olisivat todennäköisesti kuolleet joukkopaniikkiin, jos olisivat ymmärtäneet kosmonauttien lentelevän maansa yläpuolella.

Sitten yhdysvaltalaiset sisuuntuivat, ja vuosien 1969-1972 Kuussa käynnit menivätkin heidän poliittisen tahtonsa piikkiin.

Neuvostoliitto puolestaan kunnostautui rakentamalla avaruusasemia. Vuodesta 1973 lähtien kosmonautit matkustivat tiuhaan tahtiin Saljuteille 3, 4, 5, 6 ja 7. Vuonna 1986 käyttöön otettu Mir-asema oli oikea Neuvostoliiton riemuvoitto. Se palveli viisitoista vuotta ja oli lähes koko ajan maailman ainoa avaruusasema.
Mir toimi siis silloinkin, kun Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi ja sen seuraajaksi nousi Venäjä. Hetkeen asemalla olleet kosmonautit eivät tienneet, kuka heidät toimittaa alas - jos kukaan.





Maailman avaruusvallat uskovat nyt yhteistyön siunauksellisuuteen. Ne haluavat karsia päällekkäisyydet laitesuunnittelusta, standardoida tekniset ratkaisut yhteensopiviksi ja toteuttaa tutkimushankkeita porukalla. Suuntaviivat sovittiin toukokuussa neljäntoista* avaruusjärjestön neuvonpidossa.













TAVOITE TOTEUTUS








Australia, Britannia, Etelä-Korea, Eurooppa, Intia, Italia, Japani, Kanada, Kiina, Ranska, Saksa, Ukraina, Venäjä ja Yhdysvallat


, The Framework for Coordination: www.nasa.gov/home/hqnews/2007/may/HQ_07126_Exploration_Framework.html


Venäjä on rakettikuningas

Kosmonautit pääsivät alas, ja Venäjän avaruustutkimus järjestäytyi. Siviiliavaruushallintoa hoitaa nyt Roskosmos (Federalnoe kosmitšeskoe agentstvo rossii), jota me tässä lehdessä olemme kutsuneet napakasti myös Rusaksi järjestön englanninkielisen nimen perusteella (Russian Federal Space Agengy).

Roskosmos ei juuri ole tehnyt avaruustiedettä. Se on rakentanut vain muutaman Aurinkoa ja Maata tutkivan satelliitin. Se ei ole myöskään pyrkinyt muille planeetoille - jollei oteta huomioon jo neuvostoaikana suunniteltua Mars 96 -luotainta. Hanke ei kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle, sillä luotain tuhoutui laukaisuvaiheessa.  

Neuvostoliitolta peritty kantorakettikokemus on sen sijaan kovassa käytössä. Viime vuonna peräti 26 avaruusalusta, luotainta ja satelliittia - noin puolet kaikista lennoista - lähetettiin matkaan venäläisellä kantoraketilla. Tämän vuoden ohjelmassa on lähes yhtä monta laukaisua.


Mukana ISS:n rakennustyössä

Kaksi muuta Venäjän avaruusjärjestön työhevosta palvelevat Kansainvälistä avaruusasemaa. Huoltoalus Progress vie sinne ruokaa ja tavaraa, Sojuz-matkustaja-alus lennättää astro- ja kosmonautteja ja nykyään myös avaruusturisteja. Roskosmos haluaisi varata yhden aluksen kolmesta matkustajapaikasta vain turisteille, mutta heitä ei saada joka lennolle, sillä parinkymmenen miljoonan euron lippu kaventaa asiakaskuntaa.

Vaikka Roskosmos on viime aikoina pysynyt uutisten syrjässä nimenomaan avaruusaseman kuljetuspalveluna, se osallistuu myös sen rakentamiseen ja ylläpitoon viiden muun avaruusjärjestön kanssa. Itse asiassa koko ISS:n rakentaminen alkoi venäläisvalmisteisesta moduulista.

ISS on opettanut avaruusvaltioille yhteistyötä, jota ne haluavat jatkaa muussakin avaruustoiminnassa.

Toukokuussa 14 avaruusjärjestöä, joukossa mukana Nasa, Roskosmos ja Esa, kirjasivat yhteiset yleistavoitteensa yhteiseen avaruusstrategiaan.

Kansainvälinen yhteistyö taannee myös sen, etteivät muiden saavutukset pelota samalla tavalla kuin avaruusajan alkuaikoina. Silloin Neuvostoliitto joutui muun muassa vakuuttamaan maailmalle, ettei se aikonut esittää aluevaatimuksia Kuusta.


Tavoitteena Kuu ja Mars

Aluevaatimuksista ei puhuta, mutta jokaisen oikean avaruusvallan ohjelmaan kuuluu Kuuhun meno, niin myös Venäjän.

Venäjä aikoo rakentaa miehittämättömiä kuualuksia ja lähettää ne kiertolaiseemme vuoden 2012 paikkeilla. Silloin siellä saattaa jo olla töissä joukko kiinalaisia taikonautteja; yhdysvaltalaiset tullevat paikalle noin 2020.

Malttavatko kosmonautit siis todella ohittaa Kuun ja pyrkiä suoraan Marsiin, minne he joidenkin tietojen mukaan aikovat astua vuonna 2025?

Ehkä saamme vastauksen tähän kysymykseen, kun Roskosmos myöhemmin tänä vuonna julkaisee vuoteen 2040 ulottuvan suunnitelman avaruushankkeistaan. Vielä nyt on tyytyminen nykyiseen ohjelmaan, joka ulottuu vuoteen 2015.

Sen mukaan yksi planeettaluotain, Phobos-Grunt, lähtee matkaan 2009. Muutoin Venäjä keskittyy laukaisuihin, Sojuz-kuljetuksiin ja pariinkymmeneen vaatimattomaan perustutkimushankkeeseen.

SuitSat ei kuitenkaan kuulunut niihin. Se oli lähinnä hauska mainostemppu, joka toteutettiin käyttökelvottomalla avaruuspuvulla.



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Venäjän avaruusjärjestö Roskosmos: www.federalspace.ru/index.asp?Lang=ENG (venäjäksi, vaikka toisin luvataan)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.