Suomessakin suosiotaan kasvattava halloween on vaatimaton karnevaali, jos otamme vertailukohdaksi venetsialaisten ikivanhat naamiohuvit. Nykynaamiaisten kehittäjät luopuivat maskeistaan vain kesähelteillä. Heille piiloleikki oli huume, joka lievitti stressiä.





Näkymä edessäni oli kauhuelokuvien kirkaisukohtauksista. Hämärän syrjäkujan seinään nojasi mustaviittainen, kolmikolkkahattuinen aave. Hievahtamatta hän tuijotti kulman takaa kääntyviä, pahaa aavistamattomia tulijoita.

Huuto jäi kuitenkin huulille. Mustakaapu oli kokenut inflaation. Hän oli vain yksi tuhansista juhlijoista, jotka joka vuosi pukeutuvat Venetsian perinteiseen naamiaisasuun, bauttaan. Sen jälkeen kun kaupungin ikivanhat karnevaalit elvytettiin, samanlaisia kummituksia on vilissyt katukuvassa yllin kyllin.


Alkujuuri Rooman lupercaliassa

Todennäköisesti tietämättään tämä syrjäkujan aave oli osa pitkää ketjua, jonka alkupää ulottuu muinaisiin kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Vaikka eurooppalaisilla ei ole naamiomenoihin yksinoikeutta, hulluttelevien ja leikkimielisten naamiaisten alkujuuri on esikristillisessä Euroopassa.

Kreikan ja Rooman rituaaleissa kunnioitettiin alun pitäen jumalia, mutta vähitellen se jäi sivuseikaksi riehakkaan juhlinnan rinnalla. Kreikan Dionysos-juhlat muuttuivat orgioiksi ja roomalaisten saturnalia pidoiksi, joissa isännät heittäytyivät orjiksi ja orjat isänniksi.

Vielä saturnaliaa riehakkaampi lupercalia-juhla sai sekin alkunsa satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Rooma sortui, ja kristinusko korvasi vanhat jumalat, mutta lupercalian vietto jatkui, kunnes paavi vuonna 494 kielsi sen. Kiellolle kävi kuten nykypaavien abortti- ja ehkäisyvälinepannalle: naamiaisia jatkettiin. Perinne löysi suotuisan turvapaikan Adrianmeren rannikon saarista, jonne väkeä oli paennut kansainvaellusten myllerryksistä.


Naamio kuin hattu meille

Veneettien 400-luvulla perustama Venetsia on nykyajan naamiaisten syntykoti. Juuret ovat Venetsian karnevaaleissa, joista ensimmäiset säilyneet lähteet ovat vuodelta 1039. Naamioiden käyttöä ohjaavia lakeja tunnetaan 1200-luvulta alkaen.

Naamioasut ja naamiaiset säätelivät Venetsian elämää vuosisatojen ajan tavalla, jolle ei löydy vertaista maailmassa. - Ne olivat erottamaton osa arkea. Tuskin koskaan yksinkertainen paperimassan palanen ja musta viitta ovat yhtä suuresti vaikuttaneet ihmisten elämään, tiivistää Venetsian naamiointiperinteen tärkeimpiin elvyttäjiin kuuluva Mario Belloni, joka on kirjoittanut myös karnevaalinaamioiden ja naamiaisten historian Maschere a Venezia.

Ulkopuolisten silmin Venetsiassa vietettiin tauottomia naamiaisia. Vielä 1700-luvulla, jolloin naamioiden käyttöä "rajoitettiin tiukasti", bautta oli venetsialaisten puolivirallinen univormu lokakuusta kesäkuuhun, kahdeksan kuukautta vuodessa. Vain joulu ja pääsiäinen katkaisivat naamioasujen käytön.

- Kausi olisi ollut pitempikin, ellei naamion pito olisi kesäkuumilla ollut liian tukalaa, Belloni toteaa.
Venetsialaiset kantoivat asuaan kaduilla ja julkisissa tilaisuuksissa yhtä luontevasti kuin me kannamme hattua tai kaulaliinaa. Edes ateriat eivät saaneet heitä riisumaan valkoista pitkänokkaista voltoa. Se leveni suun kohdalla
niin, että sen alle saattoi mukavasti sujauttaa viinilasin tai lusikan.

- Vierailijoista Venetsia näytti varmasti aaveiden kaupungilta, Belloni uskoo.


Kaikki luokat hyötyivät

Itse en pystynyt päättelemään syrjäkujan hahmosta, oliko hän mies vai nainen. Raskas musta viitta, tabarro, suojasi hänet nilkkoihin asti. Volto piti paikallaan kolmikolkkahattua, jonka huntu kätki niskan, korvat ja hiukset.

Niin oli tarkoituskin. Asu loi venetsialaisille tiiviin suojakuoren, jonka takana saattoi liikkua vapaasti ja tuntemattomana. Ainoa kohtelias tapa tervehtiä naamioitua oli kutsua häntä "signora mascheraksi", arvoisaksi naamiorouvaksi. Asun kangaslaadusta ja kuosista oli toki mahdollista päätellä kantajan taloudellista asemaa - muttei sosiaaliluokkaa, sukupuolta tai henkilöllisyyttä.

- Naamioasu antoi venetsialaisille muita eurooppalaisia paljon suuremman ajattelun-, ilmaisun- ja toiminnanvapauden, Belloni korostaa.

Niitä tarvittiin, koska Venetsia oli keskiajalla poikkeuksellinen valtio. Demokraattisesti hallitussa kaupunkitasavallassa vauraat suvut valitsivat vaaleilla niin päämiehensä dogen kuin muut vallankäyttäjät. Virat olivat määräaikaisia, ja äänestäjät saattoivat koska tahansa myös erottaa edustajan, joka toimi taitamattomasti tai syyllistyi vääryyksiin.

- Jatkuva taistelu vallasta pakotti ylimykset harkitsemaan jokaista liikettään, mikä raastoi hermoja ja uuvutti. Naamiointi tarjosi helpotusta. Maskin takana saattoi rentoutua.

Naamioiden suojista myös lauottiin suoria sanoja. Kun kaupunkilaiset ylimyksistä kauppiaisiin, merimiehiin ja työläisiin olivat riippuvaisia toistensa työn tuloksista, tavallisen kansankin piti saada kertoa mielipiteensä, vaikkei se äänestämään päässytkään.

- Naamioiden käyttö vähensi tehokkaasti yhteiskuntaluokkien välisiä jännitteitä, se toi elämään tasa-arvoa. Kadunmiestä oikein kannustettiin kertomaan, mitä hän ajatteli tavasta, jolla valtiota johdettiin. Jos hän ei käyttäytynyt väkivaltaisesti eikä aiheuttanut häiriötä tai uhkaa, häntä ei saanut pidättää. Salainen poliisi valvoi järjestystä - naamioituna sekin, Belloni kertoo.


Karikatyyrit suuressa suosiossa

Naamiointilait olivat pikkutarkkoja, ja niitä muokattiin tavan takaa. Lait kielsivät pröystäilevän pukeutumisen julkisilla paikoilla, mutta karnevaalien aikaan bauttojen rinnalle hulmahtivat riehakkaat asut. Erityisen suosittuja olivat italialaisen katuteatterin commedia dell’arten hahmot, raa’an huumorin ja pilkan sävyttämät karikatyyrit ahneista kauppiaista, tolloista maanviljelijöistä, tärkeilevistä akateemikoista ja naiiveista nuorista rakastavaisista. Monet hahmoista, kuten Arlecchino, harlekiini, elävät tänä päivänäkin.

Myös karnevaaleissa purettiin yhteiskunnallisia paineita. Kimeästi naukuvan kissan Gnagan kuului sättiä vastaantulijoita mehevimmin mahdollisin ilmauksin. Räävin kissan seurassa liikkui aina kaksi lapsihahmoa, ja kolmikko puhui politiikkaa isoon ääneen ja kiroillen.

Arvosteluun liittyi kepposten teko. Narri Mattacino heitteli juhlapukuisia ruusuvedellä täytetyillä kananmunilla. Vaikka tämä kiusa kiellettiin lailla jo vuonna 1268, se vain jatkui. Viranomaiset joutuivat vielä 1700-luvun puolivälissä suojaamaan verkoilla Pyhän Markuksen torin pylväskäytävät, joissa yläluokka iltakävelyillään esitteli hienoja naamiaisasujaan.


Napoleon pani pisteen

Kuin huomaamatta naamiaisista muodostui arkielämän stressiä hoitava huume, jonka kiusallisiakaan ilmenemismuotoja ei kyseenalaistettu. Niistä tuli tekosyy turmeltuneeseen elämään, kuten uhkapeliin.

Venetsialaiset olivat armoitettuja uhkapelureja, ja eräällä tapaa naamiolait edistivät peliharrastusta.

- Koska jokaisen vauraan kaupunkilaisen taloudellinen asema oli poliittisesti tärkeää tietoa, valtion pelikasinossa, Ridottossa, naamioituminen oli pakollista ja puhuminen kiellettyä. Kynttilöin valaistuissa pöydissä vallitsi täydellinen hiljaisuus silloinkin, kun suuria omaisuuksia voitettiin ja hävittiin, Belloni kuvailee.
Toinen riesa oli seksikauppa. - 1500-luvun alussa Venetsiassa oli asukkaita 200 000 ja heistä 12 000 harjoitti prostituutiota, Belloni arvioi.

Siveysnormien höltyminen näkyi myös tavallisten naisten asuissa. Rouvat ja neidit alkoivat suosia morettaa, samettista mustaa naamiota, jota pidettiin kiinni puristamalla nappia hampaiden välissä. Naamiota kutsuttiin myös nimellä muta, mykkä, koska sen kantaja ei voinut puhua.

- Morettaa pidettiin hyvin eroottisena. Äänettömyys lisäsi naisen arvoituksellisuutta, Belloni sanoo.

Sitten tuli Napoléon Bonaparte, ja naamioasujen käyttö loppui äkisti. Ranskan vallankumouskenraali valtasi Venetsian 1797 eikä halunnut kapinahenkisten asukkaiden liikkuvan tunnistamattomina. Seuraava miehittäjä Itävalta jatkoi naamiopannaa, ja vuosisatainen perinne kuihtui.

Onneksi naamiaiset olivat ehtineet levitä muualle.



Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Venetsian naamiolakeja


- 1268 Narreiksi naamioituneet eivät saa heitellä ruusuvedellä täytettyjä kananmunia.

- 1339 Yöaikaan ei ole lupa liikkua naamioituneena.

- 1458 Miehet eivät saa vierailla tyttöjen sisäoppilaitoksissa naisiksi pukeutuneina.

- 1603 Naamioituneet eivät saa vierailla nunnaluostareissa.

- 1608 Kirkkoihin ja pyhiin paikkoihin ei saa astua naamioituneena, eikä naamiota saa käyttää läpi vuoden. Naamiolakien rikkomisesta koituu miehelle kaksi vuotta vankeutta, puolitoista vuotta pakkotyötä kahlehdittuna kaleerisoutajana sekä tuntuva sakko. Naisen rangaistus on raipaniskujen säestämä kävely Rialton sillalta Pyhän Markuksen torille, siellä häpeäpaalussa seisominen sekä sakko.


Nykynaamiaisia 30 vuotta


Venetsian nykymuotoiset naamiaiskarnevaalit syntyivät 1979, kun kaupungin ikivanha huvitus tietoisesti herätettiin henkiin. On paljolti naamiaisperinteen tutkijan ja tuntijan Marco Bellonin ansiota, että myös naamiontekijöiden, mascarerien, jo kadonnut taito saatiin elvytetyksi. Hänen naamioverstaansa ja -myymälänsä ovat Venetsian vanhimmat, ja niissä on kehitetty menetelmä, jolla naamioista saadaan taipuisia ja kestäviä.

- Aidon venetsialaisnaamion on myötäiltävä kasvoja ja oltava niin kevyt, että sitä voi vaivatta pitää kauan. Se ei ole mikään muovinen pilanaamari!

Kaupunkilaisten juhla on kuitenkin muuttunut turistien juhlaksi. Joka vuosi helmikuussa pääsiäispaaston alla sadattuhannet matkailijat täyttävät Venetsian kadut 12 päivän ajaksi. Heille myydään pääsylippuja vanhoissa palatseissa järjestettäviin teemanaamiaisiin, joissa riittää valinnanvaraa illallistanssiaisista satoja euroja maksaviin koko yön orgioihin.

Mitä Venetsia edellä, sitä muu maailma perässä


Hannu Pesonen


Ensin hullaantui Englanti, sitten Amerikka ja lopulta myös pieni Suomi.



Keski-Euroopan läpimurtonsa naamiaiset tekivät 1720-luvun alun Englannissa, kun sveitsiläissyntyinen kreivi J. J. Heidegger toi naamiaiset Venetsian-tuliaisinaan Lontooseen. Jo ensimmäinen masquerade veti tuhansia juhlijoita, ja naamiaisista tuli nopeasti kaiken kansan viihdettä.
Myös muu maa otti naamiaiset avosylin vastaan. Räjähdysmäistä suosiota selittää se, että naamiaisista tuli osa uuden kapitalistisen maailman nopeasti kehittyvää viihdeteollisutta, arvioi ilmiötä tutkinut Terry Castle kirjassaan Masquerade and Civilization. Castlen mukaan villityksen leviämistä edistivät mehukkaat juorut ja asujen ja tapahtumien kuvaukset, jotka täyttivät vakavienkin sanomalehtien seurapiiripalstat, mutta hänkin korostaa, että menestyksen kulmakivi oli ikiaikaisen karnevaaliperinteen viehätys.


Uusi maailma oppii huvit
Brittien siirtomaahallinnon mukana naamiaistapa levisi Yhdysvaltoihin ja jäi amerikkalaisten huvitukseksi senkin jälkeen, kun siirtokunnat 1776 itsenäistyivät. Yhdysvalloissa naamiaiset muuntuivat leikiksi, jossa tarkoitus oli arvata naamioidun henkilöllisyys. Siksi lehdet sielläkin seurasivat seurapiirien naamiaisia innokkaasti ja julkaisivat uteliaille lukijoilleen osallistujista "niin täydellisiä luetteloita kuin mahdollista".
Siirtomaaisäntien mukana naamiaisharrastus juurtui myös Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Sikäläiset karnevaalit huipentuvat vanhan Venetsian tavoin mardi grasiin eli laskiaistiistaihin, joka alkuperäisen nimensä rasvatiistain mukaan on suuren syöpöttelyn, juopottelun ja juhlinnan hetki ennen seuraavana päivänä alkavaa, pääsiäiseen jatkuvaa paastonaikaa.


Naamiaismurha naapurissa
Venetsian naamiaishuvien lakatessa naamioleikit olivat ehtineet jo Ruotsiin asti - kohtalokkain seurauksin, jotka saattoivat säätää Suomenkin tulevaisuutta.
Kuningas Kustaa III murhattiin järjestämissään Tukholman oopperan naamiaisissa 1792. Turhautuneiden aatelismiesten salaliiton edustaja Jacob Johan Anckarström ampui kuningasta selkään lähietäisyydeltä.
Kustaa III:ta seurasi hänen alaikäinen poikansa Kustaa IV Aadolf, jonka sotilaallista ja poliittista kyvyttömyyttä pidetään pääsyynä siihen, että Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuosien 1808-1809 sodassa. Vaikka kuningasta oli useasti varoitettu Venäjän hyökkäysaikeista, hän ryhmitti armeijan pääjoukot Tanskan rajalle. Jos loistava valtiomies Kustaa III olisi ollut vallassa, hän tuskin olisi laiminlyönyt Suomen puolustusta.


Meillä innostuivat opiskelijat
Suomen kamaralle naamiaiset ylsivät vasta itsenäisyyden alla. Niitä järjesti varsinkin akateeminen nuoriso Helsingin keskustan ravintoloissa ja Vanhassa ja Uudessa ylioppilastalossa - perinteisen riehakkaasti, sillä juhlia paheksuttiin niin juopottelusta kuin katunaisista.
Taideteollisen korkeakoulun Ateneum Maskeradin perinnettä jatkaa yhä korkeakoulun ylioppilaskunta, mutta nykyisin naamiaisia järjestävät myös koulut, työpaikat, hyväntekeväisyysjärjestöt ja kaupalliset naamiaisyritykset.



Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Halloween palautti ytimen


Useimmissa nykynaamiaisissa pääpaino on ilakoivilla, värikkäillä puvuilla, ei tunnistamattomuudella. Poikkeuksen tekee halloween, joka käytti maailmanvalloituksensa ponnahduslautana Yhdysvaltoja.
Irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten Yhdysvaltoihin viemä kurpitsajuhla on palannut Eurooppaan värikkäänä lasten - ja yhä enemmän myös aikuisten - naamiaiskarnevaalina. Vampyyrit, kummitukset, noidat ja luurangot lietsovat ihanaa kauhutunnelmaa.
Halloween-asuissa piilee naamiaisten syvin tarkoitus: henkilöllisyyden kätkevä naamiaispuku tekee hyvää. Se päällään voi tuntea itsensä rohkeaksi ja hyväksytyksi ja vapauttaa itsestään piirteitä, joita tahtoisi arjessakin tuoda esiin. Mahdollisuus nauttia arvoituksellisuudestaan, omasta salaisuudestaan, on yhä naamiaisten suola.

Hyvä käsienpesu torjuisi tartuntoja, mutta moni tekee sen huonosti.

Kuinka hyvin peset kätesi? Todennäköisesti kehnommin kuin kuvittelet, kertoo Helsingn Sanomien juttu.

Moni väittää pesevänsä, mutta ei sitä kuitenkaan tee. Viime vuonna julkaistun kyselytutkimuksen mukaan kolmannes eurooppalaisista ei muista pestä käsiään vessakäynnin jälkeen.

Yhdysvalloissa on tarkkailtu, kuinka käsihygienia toteutuu julkisissa vessoissa. Melkein kaikki ihmiset vakuuttavat pesevänsä kädet, kun ovat tehneet tarpeensa. Seurannan perusteella sen tekee kolme neljästä.

Naiset ovat yleensä tunnollisempia. Miehistä käsihygienian muistaa runsas puolet.

Muutama kysely ei kerro koko totuutta, mutta pitkältä ajalta kerätty tieto kertoo, että vettä ja saippuaa käytetään liian harvoin ja silloinkin säästeliäästi.

”Kädet kannattaisi pestä aina, kun siihen on tilaisuus”, sanoo bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta.

Tilaisuus tarjoutuu vähintään 5–10 kertaa päivässä. Vessakäyntien lisäksi kädet pitäisi siistiä ennen ruoan laittoa ja syömistä, ulkoa sisään tultaessa ja kättelyn jälkeen.

Samoin niistämisen, aivastamisen, nenän kaivamisen, roskien käsittelyn ja tiskirätin näpelöinnin perästä.

”Kaikissa noissa tilanteissa on vaara, että taudinaiheuttajia pääsee leviämään käsistä muihin ihmisiin tai ruokaan”, Huovinen sanoo.

Pienikin määrä mikrobeja pystyy aiheuttamaan taudin. Influenssaan riittää 1–30 virusta. Yhdessä sormessa saattaa elää satojatuhansia bakteereja ja viruksia.

Flunssa ja moni muu mikrobi livahtaa limakalvoille ja sieltä muualle elimistöön omista käsistä, joilla olet sormeillut jonkun rähmäkäpälän koskettelemaa pintaa. Tästä on vahvaa näyttöä päivähoidosta ja sairaaloista, joihin pakkautuu paljon ihmisiä ja taudinaiheuttajia.

”Käsien pesemisessä määrääkin tärkeämpää on laatu”, sanoo professori Huovinen.

Laatu lähtee vedestä ja saippuasta. Molempia pitää olla riittävästi, jotta lika ja mikrobit irtoavat ihosta. Kädenlämpöinen vesi saa saippuan parhaiten vaahtoamaan.

Sen jälkeen tarvitaan hierontaa. Tässä vaiheessa ihmiset tekevät suurimman virheen.

”Aika usein pesu jää muutaman sekunnin hutaisuksi kraanan alla”, kuvailee hygieniahoitaja Tiina Kurvinen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Se ei riitä alkuunkaan. Nykysuositus on runsaat 20 sekuntia. Maailman terveysjärjestön usean kohdan tehopesu kestää helposti 40 sekuntia.

Kuinka usein peset kätesi?

Huuhaan kannatus hiipuu. Tieteen kieltää pieni, mutta äänekäs vähemmistö.

Tiedebarometri 2016

Suomalaisten arvoja ja asenteita tutkitaan tiuhaan. Joka vuosi julkaistaan kymmeniä kyselyitä, barometrejä ja indeksejä kansalaisten arvostuksista mitä erilaisimmissa asioissa. Jos niissä havaitaan pienikin heilahdus, uutismedia noteeraa sen kissankorkuisin otsikoin.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Yhteiskunnan muutoksista ja pirstaleisuudesta huolimatta suomalaisten asenteet ja arvostukset pysyvät vakaina.

Tiede ei tee poikkeusta. Suomalaiset luottavat siihen melkein kuin vuoreen. Tiedettä tekeviin ihmisiin ja instituutioihin, kuten yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, luotetaan lähes yhtä paljon kuin puolustusvoimiin. Tiede kiinnostaa, ja sen kykyyn ratkaista ongelmia uskotaan vankasti. Suomalaisen tutkimuksen taso arvioidaan hyväksi.

Tiedot käyvät ilmi vastikään julkaistusta kuudennesta tiedebarometristä. Vuodesta 2001 tehtyyn kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista viime kesänä.

Barometrin päätutkija Pentti Kiljunen ei yllättynyt kansan tuesta.

”Suomessa on perinteisesti arvostettu tiedettä ja luotettu siihen vankasti. Olisi vaikea kuvitella, että myönteinen asenne muuttuisi kovin olennaisesti lyhyessä ajassa.”

Kiljusen mukaan myötäsukaisuus alkaa olla suorastaan kulttuurinen kivettymä. Suomalaiset ovat tiedekansa, joka vannoo koulutuksen, sivistyksen ja tutkimuksen nimiin. Arvostus on jokseenkin yhtä tukevalla pohjalla muissa Euroopan maissa.

Entä jos tieteen hulppea suosio on vain silmänlumetta: jospa suomalaiset peukuttavat tiedettä, koska jokaisen itseään sivistyneeksi kutsuvan ihmisen kuuluu niin tehdä?

Kiljusen mielestä mikään ei oikein tue tuollaista käsitystä. Kaikki aiemmat barometrit todistavat yhtäpitävästi laajasta tiedemyönteisyydestä, ”Tai sitten suomalaiset ovat patologisia valehtelijoita”, Kiljunen naurahtaa.

Kiistäjien joukko jää pieneksi

Viime vuosina julkisuudessa on keskusteltu paljon nousevasta asiantuntijavastaisuudesta.

Erityisesti verkossa ja sosiaalisessa mediassa tieteen epäilijöiden on helppo kohdata ja kannustaa toisiaan. Samalla faktatiedon statuksen on väitetty laskeutuneen mielipiteen tasolle. Tietäjät ovat saaneet tehdä tilaa äänekkäille.

Kun aiemmin esimerkiksi ympäristö- tai ravitsemuskeskustelua dominoivat tieteentekijät tutkimustietoineen ja tilastoineen, nyt sitä hallitsevat ärhäkkäät tavikset ja toisinajattelevat, jotka viittaavat kintaalla tutkimustiedolle.

Pentti Kiljusen mukaan huoli yleisen tiedevastaisuuden kasvusta on ennenaikainen.

”Suomessa ilmiö on pelkkää pintakuohua, kansan suuri enemmistö ei ole liittynyt tieteen kieltäjien riveihin.”

Kiljusen mukaan tiedettä ja tutkijoita on itse asiassa haastettu aina. Sosiaalisen median aikakaudella skeptisyys on vain saanut tulla toisella tavalla näkyviin. Myös kenkkuilun ja loanheiton kanavat ovat kehittyneet.

Näköharhalle ovat alttiita varsinkin ne, jotka seuraavat aktiivisesti somea ja erilaisia verkkokeskusteluja.

Syytä voi hakea myös toimittajakunnasta.

”Pienestä kiistäjien joukosta lähtee paljon ääntä varsinkin, jos media sitä vielä kaiuttaa”, Kiljunen sanoo.

Hän viittaa tiedotusvälineiden tasapuolisuusharhaan eli hienommin sanottuna false balance -ilmiöön: media antaa usein suhteettomasti tilaa ja näkyvyyttä kaikenkarvaisille mielipiteille, jotka kyseenalaistavat vallitsevia tieteellisiä käsityksiä.

Ylimitoitettu huoli tiedevastaisuuden noususta voi kummuta yliopistoyhteisön omista kokemuksista. Moni tutkija on saanut sosiaalisessa mediassa osakseen loanheittoa, uhkauksia ja vihapuhetta. Ennen someaikaa tutkijoille herui lähinnä myönteistä palautetta.

”Muita yhteiskunnan toimijoita monotetaan rankasti kaiken aikaa, tieteentekijöille se on uutta, sillä heidän asemansa on aiemmin ollut paljon suojatumpi”, Kiljunen sanoo.

Suositumpaa kuin penkkiurheilu

Tieteellä menee Suomessa muutenkin lujaa. Tutkijoiden tekemisiä ei ole koskaan seurattu lehdissä, radiossa, televisiossa ja verkossa niin innokkaasti kuin nyt. Tuore tiedebarometri vahvistaa arkihavainnon. Kiinnostus siihen, mitä tieteessä tapahtuu, näyttää jopa olevan kasvamaan päin.

Selvä enemmistö eli liki 70 prosenttia kertoo seuraavansa tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa, enenevässä määrin myös luontoa ja ympäristöä. Kiinnostuneiden osuus on kaikkiaan hieman kasvanut edellisestä mittauksesta.

Urheilu jää kauas taakse, ja sen kiinnostavuus on vähentynyt kansalaisten silmissä kolmessa vuodessa. Vahvimmassa alamäessä on viihde.

Kiinnostavimmiksi koetaan omaa napaa lähelle tulevat tiedeaiheet. Eniten seurataan lääketiedettä, erityisesti uusia lääkkeitä ja hoitoja. Mielenkiinto terveysaiheita kohtaan on kasvanut vuodesta 2013. Kärkipäähän sijoittuvat myös ympäristötutkimus ja uudet keksinnöt.

Median toivotaan myös tarjoavan nykyistä enemmän tietoa tieteestä. Toiveen allekirjoittaa kolme neljästä suomalaisesta. Tiedejuttujen lisääntyminen puolestaan kertoo, että media on vastannut huutoon.

Kokonaisuudessaan tiede, tutkimus ja teknologia kiinnostavat jonkin verran enemmän miehiä kuin naisia. Myös ikä vaikuttaa. Nuoret aikuiset seuraavat tiedettä ikääntyneitä innokkaammin. Tässäkin mielessä tieteen tulevaisuus näyttää valoisalta.

Tuo parannusta, vaan ei onnea

Tieteen kykyyn ratkaista ongelmia suhtaudutaan toiveikkaasti, joskin vaihtelevasti.

Syvä yksimielisyys vallitsee siitä, että tiede voi auttaa ihmiskuntaa selättämään vaikeita sairauksia. Kohtalaisen moni uskoo tieteen kykyyn parantaa aineellista hyvinvointia ja elintasoa.

Sen sijaan turvallisuuden, henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisääjänä tieteen nähdään olevan melko hampaaton. Siitä ei myöskään katsota olevan sotien, kriisien ja työttömyyden estäjäksi.

Ympäristöasioissa mielipiteet jakautuvat. Kaksi viidestä uskoo tieteen kykyyn tuottaa keinoja ilmastonmuutoksen taltuttamiseksi. Epäuskoisia on kuitenkin lähes yhtä paljon.

Maailman energiaongelmien ratkomiseen suhtaudutaan hieman luottavaisemmin. Lähes kaksi kolmesta arvelee tieteestä olevan siinä merkittävää apua. Epäluuloisten joukko jää pieneksi.

Huuhaan kannatus murenee

Selvin yksittäinen trendi ei kosketa suoraan tiedettä vaan sen vastapeluria, huuhaata. Sen suosio on murentunut barometri barometriltä.

Mallista käy väittämä ”Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia”. Kun vuonna 2001 näkemyksen kiisti 25 prosenttia, kiistäjiä on nyt jo yli 40 prosenttia. Myös usko kansanparantajiin, horoskooppeihin, telepatiaan ja ufoihin on ohentunut näkyvästi 15 vuodessa.

Yli puolet suomalaisista suhtautuu kriittisesti luontaislääkkeisiin, epätietoisia on vajaa kolmannes. Luontaislääkealan suuret markkinat tietäen epäuskoa voi pitää jopa suurena.

Pentti Kiljusen mukaan suomalaiset eivät ole välttämättä muuttaneet käsityksiään, vaan aika on tehnyt tehtävänsä. Vastaajapolvet ovat vaihtuneet. Vuoden 2001 nuoret ovat saavuttaneet keski-iän ja vanhimmat vastaajat ovat siirtyneet katsomoon. Uudemmat polvet ovat aiempaa koulutetumpia tai tietävämpiä.

”Taikausko näyttää olevan enemmän menneisyyden kuin tulevaisuuden asia”, Kiljunen summaa.

Yhdessä asiassa epäluulo tiedettä kohtaan silti kytee – ja yhtä voimallisena kuin ennen. Vaikkei geeniruoan riskeistä ihmiselle eikä ympäristölle ole kouriintuntuvaa näyttöä, vain harva pitää sitä turvallisena. Yli puolet vastaajista epäilee ”mutanttimuonaksi” koettua geeniruokaa. Sen hyväksyntä ei ole barometrien välillä lisääntynyt, vaan päinvastoin pysynyt vähäisenä.

Epäluulo läpäisee kaikki kansankerrokset. Naiset ovat miehiä varauksellisempia. Orastavaa luottamusta geeniruokaan osoittavat opiskelijat.

Aina vain Esko ja AIV

Tieteen hurjasta suosiosta huolimatta sen tekijöitä ei juuri tunneta. Merkittävän suomalaisen tieteentekijän pystyi nimeämään alle puolet barometrin vastaajista. Kun menneiden aikojen nimet sai ottaa mukaan, tehtävästä suoriutui useampi kuin joka toinen.

Julkkisrankingissa ylivoimaisen ykköstilan vei jo toisen kerran peräkkäin Turun yliopiston avaruustähtitieteen professuurista hiljan eläköitynyt Esko Valtaoja. Samanlaiseen hegemoniaan barometrin historiassa on pystynyt vain geenitutkija Leena Palotie.

”Tulos kertoo, että Suomeen mahtuu vain yksi tiedejulkkis kerrallaan”, Pentti Kiljunen sanoo.

”Valtaojan suosiota selittää se, ettei intomielisen valistajan puhe ole pysähtynyt, vaikka virkaura onkin päättynyt.”

Toiseksi tunnettuusmittauksessa kipusi Britanniaan tänä vuonna muuttanut islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila ja kolmanneksi Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä Linus Torvalds. Vastikään taloustieteen nobelilla palkittu Bengt Holmström sijoituu niukin naukin kymmenen kärkeen. Hänet lyö tunnettuudessa toinen taloustieteilijä, uutislähetyksistä tuttu Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman. Kolmen vuoden takaisessa mittauksessa kaksikon järjestys oli päinvastainen.

Mediajulkisuus nosti tiedetaivaalle myös uusia kasvoja. Nyhtökauran kehittänyt elintarviketutkija Reetta Kivelä ja ravitsemuskeskusteluissa tieteen lippua heiluttanut professori Mikael Fogelholm ponnistivat ensi kertaa listalle. Tulokkaisiin kuuluu myös 2015 akateemikoksi nimitetty immunologian professori Sirpa Jalkanen.

Entisten tutkijoiden joukossa selvä ykkönen oli jälleen Suomen ensimmäinen tiedenobelisti Artturi Ilmari Virtanen. Toiseksi tuli geenitutkija Palotie ja kolmanneksi arkkiatri Arvo Ylppö.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Koko raportti verkossa: tiede.fi/tiedebarometri

Näin tutkittiin

Tiedebarometri on kolmen vuoden välein toistettava asennekartoitus suomalaisten tiedekäsityksistä. Ensimmäinen barometri julkaistiin 2001.

Tuoreimmat vastaukset kerättiin viime kesänä kirjekyselynä 1 056 kansalaiselta.

Kohdejoukkona oli Suomen 18–17-vuotias väestö Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Otos vastaa Suomen aikuisväestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.

Tulosten virhemarginaali on 2–3 prosenttia suuntaansa.

Barometrin toteutti Yhdyskuntatutkimus Oy Tieteen tiedotus ry:n toimeksiannosta.

Tieteen tiedotus ry julkaisee Tiede-lehteä.

 

Käyttäjä1200
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt2.1.2016

Suomi vannoo tieteen nimiin

Vaikka tieteellä on "riemunvoitto" tässä maallistuvassa maailmassä, niin ei se ihmisistä tee yhtään sen järkevämpiä tai viisaampia. Yhä enemmän tuntuu että ihmisistä tulee aina vain pinnallisempia, itsekkäämpiä, skeptisempiä, pessimistisempiä, lyhytpinnaisempia, sekä herkästi toisia leimaavia esimerkiksi riittää kun sanot vain "Jeesus" niin aletaan heti solvaamaan mielisairaaksi fundamentalisti uskikseksi tai rasisti paskaksi. Olen jopa miettinyt että on jopa parempi olla puhumatta omista...
Lue kommentti
Osmo Päivinen
Seuraa 
Viestejä131
Liittynyt18.1.2013

Suomi vannoo tieteen nimiin

- Tiede lehden toimitukselle hieman palautetta lehden juttujen ja kommenttien luettavuudesta printatun tekstin typologiasta. Osallistuminen esim. Tiede lehden keskusteluun on osaltani täysin mahdotonta, koska tekstin luettavuus on 0 tällä tietokoneella ja zoom. suurennuksellakin. Mutta esim jutun ;Suomi vannoo tieteen nimiin selkokielinen lukeminen onnistuu hyvin, koska kirjaintypologia on selkeää. Kiitos jo etukäteen korjjavista toimenpiteistänne em. asiassa, osallistuisin mielelläni käytyyn...
Lue kommentti

Uusi numero löytyy nyt uudesta Digilehdet-palvelusta.

 

Tieteessä 11/2016

 

PÄÄKIRJOITUS

Jalat maassa, järki päässä

Suomessa asuu tiedeviisas kansa.

 

PÄÄUUTISET

Värimaailma mullistuu

Kumous alkoi sattumalta löydetystä sinisestä.

Ihminen on säyseä apina

Nisäkkäiden joukossa olemme silti julmia.

Nobelit tulivat puun takaa

Vain suomalaisvoittaja oli odotettu.

 

ARTIKKELIT

Aurinkokunta
Arvoitus joka planeetalla

Kotikulmillamme tapahtuu asioita, jotka eivät käy edes astrofyysikoiden järkeen.

Painajainen valmentaa vaaratilanteisiin

Aivojemme uhkasimulaattori käynnistyi jo kivikautisissa kantavanhemmissa.

Suomi vannoo tieteen nimiin

Suosio päihittää urheilun, mutta tekijöistä mieleen ponnahtaa useimmiten yksi ja sama mies.

Eläimetkin muuttavat paremman elämän perässä

Vanhojen tapojen rikkominen voi pelastaa hengen.

Työnä työläs konekieli

Suomi ei niin vain antaudu automaattikääntimille.

Kiire ja netti tappavat seksin

Aikapulassa nautinto siirtyy omiin käsiin.

Viisas varautuu myrskyyn

Harvasta kodista löytyy edes tähdellisin hätävara.

Ihmiselle sian sydän 2015?

Sikaan on siirretty ihmisen geenejä, joiden on tarkoitus vähentää vieraselinten hyljintää.

 

TIEDE VASTAA

Kuka keksi pikkujoulun?

Kehräävätkö kaikki kissaeläimet?

Miksi kvasaarit ovat niin kirkkaita?

Miksi vanki istuu kakkua?

Onko mahdollista rakentaa kilometritalo?

Voiko iän lukea dna:sta?

 

KIRJAT

Ihmeellisen luonnon opas

Fysiikka on niin kaunista

Yksinäisyyden vaarallinen kierre

 

OMAT SANAT

Elävä kieli ei koskaan valmistu

Siitä todistavat hiiri, emoji ja tiimi.

 

FAKTAN PAIKKA

Rehunobel porskuttaa

Suomalaiskeksinnöistä tunnetaan parhaiten AIV, kännykkä ja ksylitoli.

 

Jos olet jo ottanut käyttöön digilukemiseen tarvittavat tunnukset, kirjaudu sisään Sanoman Digilehdet-palveluun sivuston Kirjaudu-painikkeesta.

 

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Tutustu tuoreimman lehden sisältöön.

 

Tieteessä 11/2016

 

PÄÄKIRJOITUS

Jalat maassa, järki päässä

Suomessa asuu tiedeviisas kansa.

PÄÄUUTISET

Värimaailma mullistuu

Kumous alkoi sattumalta löydetystä sinisestä.

Ihminen on säyseä apina

Nisäkkäiden joukossa olemme silti julmia.

Nobelit tulivat puun takaa

Vain suomalaisvoittaja oli odotettu.

 

ARTIKKELIT

Aurinkokunta
Arvoitus joka planeetalla

Kotikulmillamme tapahtuu asioita, jotka eivät käy edes astrofyysikoiden järkeen.

Painajainen valmentaa vaaratilanteisiin

Aivojemme uhkasimulaattori käynnistyi jo kivikautisissa kantavanhemmissa.

Suomi vannoo tieteen nimiin

Suosio päihittää urheilun, mutta tekijöistä mieleen ponnahtaa useimmiten yksi ja sama mies.

Eläimetkin muuttavat paremman elämän perässä

Vanhojen tapojen rikkominen voi pelastaa hengen.

Työnä työläs konekieli

Suomi ei niin vain antaudu automaattikääntimille.

Kiire ja netti tappavat seksin

Aikapulassa nautinto siirtyy omiin käsiin.

Viisas varautuu myrskyyn

Harvasta kodista löytyy edes tähdellisin hätävara.

Ihmiselle sian sydän 2015?

Sikaan on siirretty ihmisen geenejä, joiden on tarkoitus vähentää vieraselinten hyljintää.

 

TIEDE VASTAA

Kuka keksi pikkujoulun?

Kehräävätkö kaikki kissaeläimet?

Miksi kvasaarit ovat niin kirkkaita?

Miksi vanki istuu kakkua?

Onko mahdollista rakentaa kilometritalo?

Voiko iän lukea dna:sta?

 

KIRJAT

Ihmeellisen luonnon opas

Fysiikka on niin kaunista

Yksinäisyyden vaarallinen kierre

 

OMAT SANAT

Elävä kieli ei koskaan valmistu

Siitä todistavat hiiri, emoji ja tiimi.

 

FAKTAN PAIKKA

Rehunobel porskuttaa

Suomalaiskeksinnöistä tunnetaan parhaiten AIV, kännykkä ja ksylitoli.

 

Jos olet tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

 

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.