Sosiaalinen media on muuttanut myös aikuisten arkea, mutta nuorilta edelläkävijöiltä heihin ei ole tarttunut juuri muuta kuin leikkimieltä.





Sosiaalinen media on parissa vuodessa noussut yhdeksi verkkomaailman käytetyimmistä palveluista - jopa ohi sähköpostin. Suosituimmalla yhteisöllä Facebookilla on maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa aktiivista käyttäjää, ja Suomessa miljoonan raja meni rikki vuoden alussa.

- Lapset ovat opettaneet sosiaalisen median käytön vanhemmilleen. Tiedän perheitä, joissa Facebookin välityksellä tiedotetaan isovanhemmille lastenlasten ensimmäiset hampaat ja muut tärkeät uutiset, sanoo digitaalista kulttuuria tutkiva filosofian tohtori Ulla Heinonen.


Aikuiset esiintyvät itsenään

Sähköisestä yhteisöllisyydestä Turun yliopistossa viime vuonna väitellyt Heinonen on tutkinut verkkoelämää vuodesta 2003. Tänä aikana yhteisöjen määrä on kasvanut selvästi ja ihmisten tapa toimia niissä muuttunut.

- Vielä kuusi vuotta sitten kukaan tervejärkinen ihminen ei laittanut verkkoon omaa nimeään ja kasvojaan. Jos nyt et ole verkossa omalla profiilikuvallasi, kukaan ei vastaa ystäväkutsuusi. Heinonen sanoo.

Avoimuus on suurinta aikuisten suosimilla sivustoilla. Nuoret käyttävät edelleen nimimerkkejä, ja profiilikuvissaan he pyrkivät tyylittelevään, jopa taiteelliseen vaikutelmaan.

- Tässä menee jako teknologiasukupolven eli nuorison ja meidän keski-ikäisten välillä. Meidät on kasvatettu olemaan ottamatta namuja vierailta sediltä ja välttämään pimeitä katuja, mutta ei varomaan verkossa. Oman henkilöllisyyden esille panoa ei koeta uhkaksi.


Kommentteja satelee harvakseltaan

Aikuisten ja nuorten verkkokäyttäytymisessä on muitakin eroja. Aikuiset arvostavat tuttuutta. Naamakirjaankin he kokoavat oman porukkansa entuudestaan tutuista ihmisistä, kun taas nuorten suosimissa yhteisöissä, vaikkapa Habbo Hotelissa, solmitaan paljon uusia ihmissuhteita.

Heinosen mukaan nuorten netinkäytölle on ominaista poukkoilu yhteisöjen välillä. Tietokoneella istuvat nuoret seuraavat samaan aikaan sujuvasti pelisivua, seurustelusivua, Irc-Galleriaa ja Messengeriä. Ja silloin, kun he eivät ole koneen ääressä, heillä on kädessään nettiyhteydellä varustettu puhelin.

- Ajankuva on, että pitää olla koko ajan verkossa tavoitettavissa, tutkija sanoo.

Aikuisista näin toimivat vain harvat suurkuluttajat. Useimmat Facebookin käyttäjät päivittävät tilansa muutaman päivän tai viikon välein ja kommentoivat vain harvojen ystäviensä tekemisiä. Kyse on passiivisesta yhteisöllisyydestä, joka ei velvoita mihinkään.

Nuorille tyypillistä on ollut myös hulluttelu, mutta nyt aikuisetkin ovat oppineet sen.

- Olisiko kukaan 1970-luvulla tehnyt sellaisia persoonallisuustestejä kuin "Millainen muki olisit"? Netissä leikkiminen on nopeaa, helppoa ja ilmaista. Eikä itseään tarvitse tehdä naurunalaiseksi, sillä testit voi pitää itsen ja koneen välisinä.


Verkoton jäämässä ajastaan

Vielä joitakin vuosia sitten verkkoyhteisöissä roikkuvia pidettiin sosiaalisesti rajoittuneina ressukoina, joilla ei ollut oikeaa elämää. Onko tilanne nyt kääntynyt päälaelleen: pitääkö olla verkossa ollakseen sosiaalisesti hengissä?

- Ei välttämättä. Voihan ihmisellä on verkon ulkopuolella niin paljon sosiaalisia suhteita, ettei hänellä ei ole aikaa netille.

Heinonen kuitenkin myöntää, että se, joka ei ole koskaan käynyt katsomassakaan, mistä verkkoyhteisöissä on kyse, on jäämässä ajastaan jälkeen. Nettiyhteisöt kun ovat tämän ajan viestintävälineitä - aivan kuten radio ja televisio.


Säästää aikaa ja vaivaa työssä

Erityisen tärkeitä nettiyhteisöt ovat tutkijan mukaan työelämässä, jossa moni asia järjestyy niiden kautta nopeammin ja ketterämmin kuin muutoin. Tämänkin haastattelun yhteydenpitoa hoidettiin Facebookin avulla.

- Työyhteisössäni on tutkijoita viidestä yliopistosta, ja olen verkottunut lähes kaikkien kanssa Facebookin välityksellä. LinkedIn-verkoston kautta taas on tietääkseni rekrytoitu useampia hyviä työntekijöitä. Näin ei ole tarvinnut käynnistää laajaa ja kallista hakuprosessia, Heinonen kuvailee.

Tutkija kuitenkin ymmärtää päätöksiä, joilla työnantajat ovat rajoittaneet työntekijöidensä pääsyä joihinkin nettipalveluihin.

- Mitä tahansa välinettä voi käyttää väärin. Esimerkiksi Facebook tarjoaa tuhat ja sata mahdollisuutta tehdä päivän aikana kaikkea muuta kuin töitä.

Kuinka moni muuta tekee, ei tiedetä, sillä asiaa ei ole tutkittu, mutta mututuntumalla Ulla Heinonen arvelee, että juuri nyt harvalla on aikaa roikkua hupimielessä missään netissä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Valoa kansalle


Alkukesä on valon juhlaa. Aurinko käy vain hätäisesti horisontin alapuolella ja ponkaisee jälleen taivaalle helottamaan. Entisaikaan kesäauringon huikaisevaa säteilyä hyödynnettiin kankaiden valkaisemisessa. Valkeat lakanat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä, mutta jos talosta sellaisia löytyy, niitä kannattaa juuri nyt kuivatella auringon paisteessa.

Valo ja valkea kuuluvat niin luontevasti yhteen, että myös sanat tekee mieli yhdistää. Ilmeisesti ne ovatkin samaa juurta, vaikka yhdistäminen vaatii vähän äännehistoriallista mielikuvitusta. Valkeus voi tarkoittaa valkoisuutta, valoisuutta ja valoa. Vanhojen Raamattujen luomiskertomuksessa tulee valkeus, nykysuomennoksessa valo.


Alkukesän aurinko kärventää kuin tuli. Tuli polttaa ja valaisee samalla kertaa. Suomen länsimurteissa valkea merkitseekin tulta tai salamaa. Kulovalkeasta puhutaan myös yleiskielessä, kun tarkoitetaan rutikuivassa pintakasvillisuudessa leviävää tulipaloa.

Valon yhteyteen kuuluu myös valistaminen. Nykyään se tarkoittaa hengen valon eli tiedon ja ymmärryksen lisäämistä, mutta alkuaan se on merkinnyt valaisemista. Uskonnollinen kieli tarjoaa tästäkin esimerkin: valista kasvosi meille. Uusissa teksteissä monet vanhat valistukset on korvattu valolla tai valaisemisella.


Kihdin tai reumakipujen kansanomainen nimitys on luuvalo. Kuinkahan moni minun lisäkseni onkaan tähän sanaan törmätessään kuvitellut fosforinhohtoista luurankoa!

Tämä valo ei kuitenkaan liity valaisemiseen vaan ilmeisesti valua-verbiin. Yhteys on sama kuin kreikan sanassa rheuma, joka sananmukaisesti merkitsee virtausta: kipu valuu paikasta toiseen.

Toisen selityksen mukaan tuskaa merkitsevä valo olisi samaa juurta kuin ruotsin kval.

Oli miten hyvänsä, alkukesän kunniaksi voi kerätä kimpun luuvaloheiniä. Näin on kansa nimittänyt niittyleinikkiä ja vanamoa, joita on käytetty luuvalon lääkintään. Samaan tarkoitukseen kelpasivat myös kannusruoho, isotalvikki ja vilukko, mutta niitä täytyy odottaa pitemmälle kesään.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.