Tavarasta riemuitseva lapsi on vielä jouluihminen. Monen aikuisen mielestä juhlan henki on alkanut haista.

Kohta pitää taas osata antaa lahjoja. Ihailtavia ovat ihmiset, jotka sen taitavat. Lahjan antaminen on taito, jota tulisi arvostaa yhtä paljon kuin taitoa soittaa viulua tai tehdä ilmaveivi.

Onneksi on lapset. Heille me kaikki olemme taiturimaisia lahjoittajia, ja he palkitsevat tavaran antajat riemukkaalla kiihkolla, jolla he repivät käärepapereita paketeistaan.

Sitä paitsi nykylapset helpottavat lahjoittamista tarkoilla toivomuslistoilla. Tavaraluetelmien henki ei enää ole nöyrä pyyntö tai toive. Joulupukille osoitetut kirjeet ovat pikemminkin tahtolistoja, kuten Vaasan yliopiston tutkija Jenniina Halkoaho ja hänen työtoverinsa luonnehtivat Kulutustutkimus. Nyt. -lehdessä jo pari vuotta sitten. Lapsilla on asennetta.

Tuotekuvasto auttaa tahtomaan

Tutkijat olivat lukeneet ja eritelleet runsaat 300 Korvatunturin isännälle lähetettyä kirjettä. Posti oli peräisin 3–13-vuotiailta briteiltä, mutta tuskinpa suomalaislasten kirjeet poikkeaisivat niistä kovin paljon. Monesta toivomuskirjeestä huokuivat "suuret odotukset ja vahva tahto".

Lapsia auttaa tahdon muotoilussa ponnekas markkinointi. He ammentavat paitsi televisiomainoksista myös tuotekuvastoista, jotka kuluvat lasten käsissä lahjalistoja laadittaessa. Jo pienet lapset tunnistavat brändit. Toiveissa ei ole pyssy, peli, nukke tai muuta nostalgisella tavalla yksinkertaista, vaan tarkoin määritelty tavaramerkki ja tuotesukupolvi.

Vastarinta nousee netissä

Joulu on myös aikuisten kulutusjuhla. Kaupan keskusliiton pääekonomistin Jaana Kurjenojan laatiman ennusteen mukaan joulusesonki lisää kuluttajien rahankäyttöä vähän päälle miljardilla eurolla.

Viatonta yltäkylläisyyttä varjostavat epäilyt, onko tässä jotain vialla. Lapsi osaa haluta vailla huonoa omaatuntoa, mutta entä aikuinen? Suuri ilonpilaaja ilmastonmuutos änkeää aina kulutusjuhlien kuokkavieraaksi. Materialismin päivittely, kiireen tuskailu ja voivottelu joulunsanoman hukkumisesta kuuluvat jouluun yhtä kiinteästi kuin muzakina helkkävät Kulkuset.

Ahdistus purkautuu paljaana internetin keskustelupalstoilla. Joulun vastaista kirjoittelua tutkinut Ilona Mikkonen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo, että joulun vihaajien mielestä juhla on tosiaan menettänyt alkuperäisen merkityksensä.

– Kriitikoiden ihannejoulu on perheen välisen kiintymyksen ja yhdessäolon juhla. Heidän mukaansa joulu on kuitenkin mennyt kuluttamiseksi. Sen sijaan että rakastaisimme perhettämme ympärivuotisesti, osoitamme tunteitamme jouluna materialla, Mikkonen kuvaa kriitikon tuntoja.

Kulutustutkija kuitenkin muistuttaa, että on hieman kyseenalaista puhua joulun alkuperäisestä merkityksestä. Joulunviettotavat ovat muuttuneet maailman sivu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Uuden Englannin puritaanit vaativat aikoinaan joulua pannaan, koska siitä oli sukeutunut paheksuttavan kostea karnevaali. Nyky-Japanissa taas vietetään puhtaan kaupallista joulua ilman kristillisiä tilpehöörejä.

Kapina salataan lähipiiriltä

Netin joulukriitikot rakentavat Mikkosen mukaan kyynistä ja fiksua kuvaa itsestään: He tajuavat, mitä joulu oikeasti on. Muut ovat joko ahneita ja hedonistisia, kun lähtevät menoon mukaan, tai tyhmiä, kun eivät huomaa, miten markkinat vedättävät heitä.

Joulun vastustamisessa on kuitenkin riskinsä. Kapinaa perhejuhlaa ja lahjojen jakamista vastaan ei katsota hyvällä, kokevat kapinalliset. He pelkäävät Mikkosen mukaan, että heitä pidetään happamina ihmisinä, kyynikoina tai saitureina. He salaavat todelliset tunteensa ja osallistuvat joulunviettoon, jotta heitä ei tuomittaisi ilonpilaajiksi.

Hyväosainen luopuu tavarasta

Joulukriitikoille on tätä nykyä tarjolla myös trendikkäitä roinan vastaisia liikkeitä, joista hakea sivustatukea. Yhdysvalloissa perheensä tavarapaljouteen kyllästynyt internetyrittäjä Dave Bruno pisti pystyyn 100 tavaran liikkeen. Bruno ja hänen haasteestaan innostuneet koettavat selvitä elämästään vain sadalla esineellä – ainakin likimain.

Vapaaehtoisen niukkuuden liikehdinnässä johtoajatus ei kuitenkaan ole ekoilu ja kestävä kehitys.

– Kun luovutaan materiasta, saadaan uudenlaista elämänhallintaa. Elämä on paljon yksinkertaisempaa, jos kamaa ei ole niin paljon nurkissa. Mitä enemmän on tavaraa, sitä hanakammin tavarat määrittävät ihmistä eikä ihminen tavaroita, Mikkonen selittää.

Avainsana kamanvähennysliikkeissä on vapaaehtoisuus.

– Nämä ovat ihmisiä, joilla olisi varaa hankkia tavaraa. Pitää olla aika hyvin pullat uunissa, jotta voi tietoisesti vähentää tavaroiden hankkimista. Vähävaraisille se ei ole mahdollista.

Joulupukille tahtolistoja lähettävät lapset eivät ole vielä valaistuneet niukkuuden sanomasta. Ehkä heidän pitää ensin saada kunnolla kyllästyä paljouteen.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2011

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Vihapuhe iskee jouluun

Joo. Lapsena ei ahdistanut. Nuorempana kuin nyt aikuisena kun asuin yksin poissa porukoilta ahdisti. Mielenterveys ja viina kummittelivat joka hetki, mutta jouluna potenssiin kolme. Välillä teki mieli heittää pommi sokoksen jouluruuhkaan ja ilmoittaa poliisille motiiviksi joulu-vitun-masennus. Nyt kun on vakavampi parisuhde, niin enää ei ahdista. Jotenkin parisuhteen myötä aikuisuuskin siirtyi joltain osin sille tasolle jossa ei tarvitse enää selitellä porukoille että miksi en tule kotiin...
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.