EU:n lääkeviranomaiset hyväksyivät laihdutuslääke Acomplian, ja pari viikkoa sitten se saapui Suomen markkinoille. Ranskalaisen lääkejätin Sanofi-Aventis’n tuotteelle povataan Viagran kaltaista menestystä.


ja pari viikkoa sitten se saapui Suomen markkinoille. Ranskalaisen
lääkejätin Sanofi-Aventis’n tuotteelle povataan Viagran kaltaista menestystä.




Ihminen tuntee itsensä nälkäiseksi, kun hermosoluihin tarttuu tiettyjä elimistössä muodostuneita molekyylejä: endokannabinoideja. Uusi Acomplia-lääke poistaa nälän tunnetta estämällä näiden molekyylien toimintaa.

Elimistön endokannabinoidit edistävät ruokahalua samaan tapaan kuin marihuana ja muut kannabistuotteet, joita saadaan hampusta eli Cannabis sativa -kasvista. Idea laihdutuslääkkeeseen saatiinkin kannabiksen vaikutuksen tutkimuksista.

Jo vuonna 1964 jerusalemilaistutkija Raphael Mechoulamin onnistui eristää kannabiksen vaikuttava aine THC. Pitkän jahdin päätteeksi vasta vuonna 1990 tunnistettiin elimistöstä THC:n ja endokannabinoidien tarttumiskohde, reseptoriproteiini CB1, jota on muun muassa monien hermosolujen pinnalla.

Reseptorin löydyttyä tutkijat Sanofin laboratorioissa Ranskassa järkeilivät, että koska kannabis ja endokannabinoidit viestivät nälkää, viestin estäminen aiheuttaisi kylläisyyden tunteen. Niinpä Sanofin kemistit suunnittelivat molekyylin, joka istuu CB1-reseptoriin ja estää sen toiminnan.

Idea on osoittautunut toimivaksi, ja Sanofi-Aventis’n molekyyli on saanut niin hiiret kuin ihmisetkin laihtumaan. Viime vuonna Lancet ja New England Journal of Medicine raportoivat, että Acompliaa käyttäneet koehenkilöt laihtuivat vuodessa noin yhdeksän kiloa, lumelääkettä saaneet vain kahdesta kolmeen kiloa.

Sittemmin monet muut lääkejätit, kuten Merck, Bristol-Myers Squibb ja Pfizer ovat työntäneet sormensa endokannabinoidisoppaan, mutta Acomplialla on selvä etumatka.


Lääkkeestä muutakin hyötyä

Acomplian vaikuttava aine rimonabantti paitsi auttaa laihtumaan myös parantaa yllättävän paljon veren rasva-arvoja. Tämän vuoden helmikuussa Yhdysvaltain lääkäriliiton Jama-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan rimonabanttia saaneilla hyvä kolesteroli lisääntyi ja pahojen triglyseridien määrä veressä vähentyi keskimäärin noin kaksi kertaa niin paljon kuin pelkän painon laskun perusteella olisi voinut odottaa.

Sanofi-Aventis onkin korostanut, ettei rimonabantti ole tarkoitettu muutaman ylimääräisen kilon karistamiseen, vaan se soveltunee ensisijaisesti henkilöille, joilla on ylipainon lisäksi muitakin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Ruokariippuvuuden lisäksi endokannabinoidit vaikuttavat olevan mukana nikotiiniriippuvuudessa; Acomplialla on lupaavasti tuettu tupakoinnin lopettamista.


Haitat voivat joskus yllättää

Acomplia ei ole ensimmäinen yrittäjä laihdutuslääkemarkkinoilla. Rasvojen imeytymistä suolistosta vähentävä Xenical ja aivojen välittäjäainekemiaan vaikuttava Reductil ovat jo apteekkien hyllyillä. Niillä on kuitenkin riittänyt sivuvaikutuksia rasvaripulista korkeaan verenpaineeseen, ja tehossakin on ollut toivomisen varaa. Siksi niiden kysyntä on jäänyt vaatimattomaksi.

Turvallisuusvaatimusten kiristyttyä uusien lääkkeiden saaminen markkinoille on tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tätä nykyä uudentyyppisen lääkkeen kehittämiseen arvioidaan kuluvan noin puoli miljardia euroa, josta leijonanosan haukkaavat vapaaehtoisilla potilailla tehtävät isot tutkimukset. Tästä huolimatta harvinaiset ja kenties vasta ajan mittaan ilmenevät haittavaikutukset voivat yllättää vielä silloin, kun lääke on jo markkinoilla.

Yksi yrittäjä laihdutuslääkemarkkinoilla, ruokahalua hillitsevä Fen-phen, vedettiin kohun ja miljardien korvausvaateiden saattelemana pois vuonna 1997, kun sen fenfluramiinin havaittiin aiheuttavan sydämen läppävikoja.

Acompliassa mietityttää se, että endokannabinoidit ovat monessa mukana. Ainakin hiirellä ne muun muassa säätelevät uusien hermosolujen ohjautumista lopullisille paikoilleen aivoissa.


Pitäisi kelvata Kelalle

Turvallisinta olisi karistaa liikakilot ilman lääkkeitä. Jama-lehti totesi helmikuun pääkirjoituksessaan, että vaikka rimonabantti kuulostaa tehokkaalta, monen tutkimuksen mukaan laihdustusryhmissä käyvät ihmiset keventyvät yhtä lailla.

Kummallakin keinolla todellinen haaste on saada kilot pysymään poissa. Elleivät ajattelu- ja käyttäytymismallit muutu, kilot tulevat takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen - tai sitten on jäätävä lääkekoukkuun.

Käytännössä lääkkeettömät konstit eivät kuitenkaan näytä toimivan riittävän tehokkaasti. Siksi lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian viime lokakuussa järjestämä konsensuskokous päätyi siihen, että silloin, kun lihavuuden lääkehoito on aiheellista, sen pitäisi olla Kelan lääkekorvausten piirissä. Muutoin kansantaloudelle voi tulla vielä pidempi lasku maksettavaksi lihavuuden seurauksien hoitamisesta.



Juha Laurén on lääketieteen lisensiaatti ja Tiede-lehden vakituinen avustaja, joka työskentelee neurobiologian tutkijana Yalen yliopistossa Connecticutissa.


Mistä lihavuus johtuu


Nykyisin suomalaisista miehistä kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet on ylipainoisia. Erityisen jyrkästi viime vuosikymmeninä on lisääntynyt lasten ja nuorten lihavuus. Syinä pidetään hyötyliikunnan hupenemista, varallisuuden lisääntymistä, epäsäännöllistynyttä elämänrytmiä ja lisääntynyttä runsasenergiaisten ruokien ja juomien tarjontaa.

Lisäksi jo kauan on tiedetty, että alttius lihavuuteen periytyy. Altistavia yleisiä geenimuotoja on kuitenkin ollut hyvin vaikea löytää, koska niiden vaikutus helposti peittyy opittujen elämäntapojen ja ympäristöolojen vaikutukseen. On saatu selville vain joidenkin ääriharvinaisten perinnöllisten lihavuussyndroomien taustalla olevia geenivirheitä.

Kiitos tekniikan kehityksen tänä vuonna vihdoin tärppäsi. Professori Michael F. Christmanin johtamat yhdysvaltalaistutkijat analysoivat noin 700 amerikkalaisen perimän pieniä eroja uusilla, entistä tarkemmilla geenilastuilla ja kertoivat Sciencessa löytäneensä yhden lihavuudelle altistavan geenimuodon. Ne noin kymmenen prosenttia ihmisistä, jotka sattuivat perimään sekä isältään että äidiltään rasva-aineenvaihduntaan liittyvän INSIG2-geenin tietyn muodon, ovat keskimäärin 3-4 kiloa muita painavampia.

Christman ja kollegat arvelevat, että lisää yleisiä "lihavuusgeenejä" löytyy, jos dna:ta seulotaan vielä tarkemmin kuin he tekivät.


Mitä haittaa siitä on


Miehillä yli metrin ja naisilla yli 90 sentin vyötärönympärys lisää huomattavasti monien sairauksien vaaraa. Sen sijaan esimerkiksi naisten reisien rasva ei ole samalla tavoin haitallista. Vyötärön paksuus kertoo vatsaontelon rasvan runsaudesta, joka ennustaa esimerkiksi suurentunutta sydäninfarktin riskiä.

Eniten ylipaino lisää kuitenkin alttiutta sairastua aikuisiän diabetekseen. Kun erityisesti vatsan seudulle on kertynyt niin paljon ylimääräistä, että painoindeksi* kohoaa yli kolmenkymmenen, diabetekseen sairastumisen riski kasvaa yli kymmenkertaiseksi. Juuri ylipainon takia diabetes on yleistynyt Suomessa räjähdysmäisesti. Tätä nykyä meillä on noin 200 000 aikuisiän diabeetikkoa, ja jos nykymeno jatkuu, puolen miljoonan rajan ennustetaan menevän rikki vuonna 2030.

Miksi rasva sitten on vaarallista, ja miksi kertymäpaikalla on merkitystä? Kymmenen viime vuoden aikana on selvinnyt, että rasvasolut erittävät monia hormoneja, ja tuoreiden tutkimusten mukaan eritteen laatu riippuu siitä, missä rasvasolut sijaitsevat. Ilmeisesti erityisesti vatsaontelon rasvasolut tuottavat verenkiertoon insuliiniresistenssiä aiheuttavia hormoneja, jotka voivat johtaa aikuisiän diabetekseen. Ykköskandidaattina pidetään viime vuonna löydettyä visfatiini-hormonia.

Lihavuuteen voi liittyä myös kytevä rasvakudoksen tulehdustila, joka heikentää insuliinin vaikutuksia ja edistää diabeteksen kehittymistä. Tällainen tulehdus syntyy ainakin lihotettujen koe-eläinten rasvakudokseen. Myös aikuisiän diabetekseen sairastuvien ihmisten verenkierrosta on havaittu tavallista enemmän tulehduksesta viestiviä aineita.


* painoindeksi = (paino kiloina)/(pituus metreinä)2

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25753
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.