Kuumana käyvässä rasvakeskustelussa margariini on tuomittu epäterveelliseksi ja voi nostettu sydänystäväksi. Tieteellinen näyttö kertoo toista.

Teksti: Jukka Ruukki

Kumpaa kannattaisi sipaista leivän päälle: meijerivoita vai rasiamargariinia?Ravitsemustieteilijän mielestä kysymys on väärin asetettu.– Ei ole hyviä ja huonoja elintarvikkeita, ainoastaan hyviä ja huonoja ruokavalioita, sanoo ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm Suomen akatemiasta.– Mitä pienempiä ruokavalion osasia tarkastellaan, sitä ohuempi alkaa olla niiden yhteys terveyteen.Kokonaisuus on paljon olennaisempaa. Fogelholm tarjoilee esimerkin. Jos syöt rasvaista kalaa pari kertaa viikossa, lorautat pannulle ja salaattiin juoksevaa kasviöljyä etkä käytä runsaasti muita rasvaisia maitotuotteita, voit huoletta sivellä leivälle voita.Mikäli ruokavaliosi sisältää runsaasti kovia eläinrasvoja, rypsiöljypohjainen margariini on fiksumpi valinta levitteeksi.Kun pitää mielessä nämä reunaehdot, voi alkaa vertailla voin ja margariinin eroja. Niitä löytyy.

Vaihto kovista kannattaa

Fogelholm painottaa, että rasva on meille välttämätöntä – kunhan se on oikeanlaista eikä sitä syödä aivan liikaa. Molemmissa suomalaiset ovat petranneet hurjasti sitten 1970-luvun, jolloin viidennes ravinnon energiasta saatiin tyydyttyneestä rasvasta eli rasvaisista maitotuotteista ja lihasta. Nyt kovan eläinrasvan osuus on pudonnut puoleen ja samalla työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on alentunut peräti 80 prosentilla. Se ei olisi onnistunut ilman margariineja ja juoksevia kasvirasvoja, vaikka sydänkuolleisuuden vähenemiseen on toki muitakin syitä.Fogelholmin mukaan sydänterveys paranee aina, kun kasvirasvan osuutta ravinnosta lisätään. – Pitkät seurantatutkimukset osoittavat, että kovan rasvan vähentäminen ja sen korvaaminen pehmeillä pienentää sydäntautikuolleisuutta ja -sairastavuutta. Tämä tulos on kiistaton.Selitys piilee suotuisissa kolesterolitasapainon muutoksissa, jotka suojaavat sydäntaudeilta. Siirto peh¬meään rasvaan vähentää valtimoita tukkivaa pahaa ldl-kolesterolia. Jos syöty rasva on pääasiassa kovaa, pahan kolesterolin määrä kasvaa ja sitä kertyy valtimoihin.

Transrasvoja turha pelätä

Voin terveellisyydestä ei ole mitään näyttöä, mutta moni pitää maun lisäksi sen valttina aitoutta ja luonnollisuutta. Margariini taas koetaan epäilyttävänä, koska sen valmistuksessa on useita teknisiä vaiheita ja se sisältää lisäaineita. – Silloin unohdetaan, että näin on voitu korvata suurin osa haitallisesta kovasta rasvasta juoksevalla, muistuttaa pitkän linjan ravitsemustutkija, emeritusprofessori Antti Aro Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.Margariinin lisäaineet ovat kasvirasvoja, kuten soijalesitiiniä tai rasvahappojen mono- ja triglyseridejä, sekä sitruunahappoa tai säilöntäaineita. Margariineista saa myös rasvaliukoisia vitamiineja. Esimerkiksi neljännes suomalaisten D-vitamiinista on peräisin margariinista.Moni myytti margariineista elää sitkeänä. Edelleen kuulee väitettävän, että rasiamargariinit sisältävät äkäisiä transrasvahappoja, joiden vaikutukset kolesteroliin ovat jopa haitallisemmat kuin eläinrasvojen.Todellisuudessa transrasvahapot poistettiin Suomessa margariineista 1990-luvulla. Niitä saattaa olla edelleen valmistuotteissa, kuten leivonnaisissa, kekseissä ja kasvirasvajäätelössä. Jos pakkauselosteessa mainitaan ”osittain kovetettu kasvirasva”, se sisältää melko varmasti transrasvoja.– Suurin osa suomalaisten transrasvoista kertyy kuitenkin voista, juustosta ja muista eläinrasvoista eikä kovetetuista kasvirasvoista, Aro kertoo. – Kaiken kaikkiaan transrasvojen saanti on meillä niin pientä, ettei sillä ole terveyden kannalta merkitystä.

Levitteistä hyviä rasvahappoja

Pehmeä kasvirasva sisältää runsaasti välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Niitä elimistö ei pysty itse valmistamaan, joten ne on vitamiinien tavoin saatava ravinnosta. Voissa niitä on valitettavan vähän.Sekä omega-6 että kasvikunnan omega-3-rasvahapot auttavat pitämään pahan ldl-kolesterolin kurissa.Perusruokavaliossa on paljon omega-6-rasvahappoja mutta niukasti omega-3:sia. Antti Aron mukaan rypsiöljy ja rypsiöljypohjainen margariini oikaisevat päivittäin käytettyinä epätasapainon.

Lisää mutta pehmeää

Mikael Fogelholmin mukaan suomalaista rasvakeskustelua vaivaa perusvinouma. Pohjois-Karjala-projektin ajoilta tuttu viesti voin ja muiden eläinrasvojen karsimisesta on ymmärretty hieman väärin. Moni on yhdistänyt sen vähärasvaiseen ruokavalioon.– Ruoan rasvattomuuteen ei pidä pyrkiä, koska se on terveydelle vaarallista.Vähärasvaisuuden nimissä on myös harhauduttu ajattelemaan, että kaikki, millä kova rasva korvataan, on hyvästä. Ja jouduttu ojasta allikkoon. – Huonot hiilihydraatit, kuten sokeri ja vaalea vilja, ovat sydänterveyden kannalta jopa haitallisempia kuin voin kaltaiset kovat rasvat.Fogelholm syöttäisi suomalaisille hieman nykyistä enemmän rasvaa – kunhan se on pehmeää. 1970-luvulla rasvasta saatiin vajaat 40 prosenttia energiasta ja nykyisin hieman yli 30 prosenttia; noin 35 voisi olla hyvä.

Näistä tunnistat hyvän

Parhaissa margariineissa on (tärkeysjärjestyksessä)– rasvaa vähintään 60 % (kevytmargariineissa on vähemmän hyviä rasvoja)– mahdollisimman suuri tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kokonaisrasvasta – oikea linolihapon (omega-6) ja alfalinoleenihapon (omega-3) suhde, 2:1 (rypsiöljypohjaisissa yleensä hyvä)– mieluimmin D3-vitamiinia (imeytyy paremmin kuin D2)

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Näistä tunnistat hyvän

Parhaissa margariineissa on (tärkeysjärjestyksessä)– rasvaa vähintään 60 % (kevytmargariineissa on vähemmän hyviä rasvoja)– mahdollisimman suuri tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kokonaisrasvasta – oikea linolihapon (omega-6) ja alfalinoleenihapon (omega-3) suhde, 2:1 (rypsiöljypohjaisissa yleensä hyvä)– mieluimmin D3-vitamiinia (imeytyy paremmin kuin D2)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.