Taannoinen Neuvostoliitto tuotti ydinaseiden plutoniumia vuorten uumenissa, mutta kallio on järkevä paikka tavalliselle sähköä jauhavalle reaktorillekin. Jos se posahtaisi, paksu kivikerros sulkisi radioaktiiviset päästöt sisäänsä. Terrorismin uhkakin on helpompi torjua.




Julkaistu Tiede-lehdessä  4/2009



Suomen Keksijäin Keskusliiton puheenjohtaja Yrjö Rinta-Jouppi ehdotti viime vuonna, että sijoitettaisiin ydinvoimala "väestökeskuksen alle esimerkiksi 100 metriä kallioon". Näin pystyttäisiin hyödyntämään myös voimalan tuottama lämpö.

Viime vuosisadan tunnetut ydinfyysikot ja ydinaseiden kehittäjät Andrei Saharov ja Edward Teller ehdottivat aikanaan maanalaisia ydinvoimaloita. Saharov vaati 1989 jopa maanpäällisten reaktorien kieltämistä. Ydinvoimaa saisi rakentaa "vain maan alle ja siten, etteivät radioaktiiviset aineet voi onnettomuuden sattuessa joutua pohjaveteen".

Voimalaitostekniikan ammattilaiset tuntevat ajatuksen.

- Maanalaisista ydinvoimaloista puhutaan silloin tällöin, sanoo ydinenergiatekniikan professori Riitta Kyrki-Rajamäki Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. - On myös pohdittu, olisiko esimerkiksi lentokonetörmäyksen varalta hyvä, että ydinvoimala olisi osittain kuopassa.

Nyt terrorismin pelko suuntaa katseita kallioon. Viime kesänä fyysikko ja politiikan tutkija, tohtori Harold Feiveson ja hänen työtoverinsa Princetonin ja Marylandin yliopistoista kehottivat tutkimusraportissaan harkitsemaan ydinvoimaloiden rakentamista maan alle. Sabotaasi ja radioaktiivisen materiaalin irrottaminen pommeja varten vaikeutuisi.


50 vuotta 50 metriä syvällä

Täysin tyhjältä pöydältä maanalaista ydinvoimalaa ei tarvitse suunnitella. Haldenissa, Norjan kaakkoiskolkassa, on toiminut ydinreaktori kallion sisässä tarkalleen viisikymmentä vuotta. Laitosta pyörittää tutkimuslaitos Institutt for energiteknikk. 

Laitoksen tiedottaja Viktor A. Wikstrøm jr. kertoo sähköpostihaastattelussa, että kallio valittiin aikanaan sijoituspaikaksi, koska viereinen paperitehdas pystyi käyttämään voimalan tuottaman höyryn energiana.
- Mutta myös turvallisuusseikat vaikuttivat, hän lisää.

Reaktoria varten Tista-joen pohjoisrannalle louhittiin vuoren sisään noin 50 metrin pituinen tunneli. Tunnelin päähän rakennettiin reaktorihalli, jonka yläpuolella on 50 metriä kiveä.

Reaktori toimii tutkimusreaktorina ja tuottaa samalla höyryä. Sen lämpöteho on suurimmillaan 25 megawattia.
Reaktorissa kiertää raskas vesi. Lämpö siirretään toiseen putkistoon, jossa on tavallista vettä. Nämä putket tulevat ulos kalliosta lämmönsiirtimiin, joissa tuotetaan höyryä. Laitosta ohjataan kallion ulkopuolella sijaitsevasta valvomosta. Kun reaktori on käynnissä, reaktorihallissa ei ole ketään.


Piilossa tehtiin pommiainesta

Venäjällä on suunnilleen yhtä pitkä kokemus maanalaisesta ydinvoimasta kuin Norjassa. Neuvostoliitto rakensi 1950-luvulla maanalaisen "atomipuiston" Jenisein rannalle Zeleznogorskin suljettuun kaupunkiin, joka silloin oli nimeltään Krasnojarsk-24.

Samoin kuin Haldenissa vuoren kylkeen louhittiin vaakasuora tunneli, jonka päähän reaktorit sijoitettiin. Ensimmäinen reaktori valmistui 1958 ja tuotti plutoniumia ydinaseita varten; lämpöä ja sähköä saatiin sivutuotteena. Myöhemmin rakennettiin vielä kaksi reaktoria, mutta ne suljettiin vuonna 1992.

Asemateriaalia ei ole tehty enää pitkään aikaan, mutta ensimmäinen reaktori on toiminut tähän asti lämmön ja sähkön tuottajana. Nyt kaupunkiin rakennetaan tavallista lämmitysvoimalaa. Kun se valmistuu, maanalainen reaktori suljetaan.


Ruotsikin on kokeillut

Länsinaapurillammekin on ollut maanalainen ydinvoimala. Ruotsin ensimmäinen kaupallinen reaktori rakennettiin Ågestaan Tukholman seudulle kallioon louhittuun luolaan. Reaktorin päällä oli kiveä 15-20 metriä.

Voimalan sähköteho oli 10 megawattia. Lisäksi laitos tuotti kaukolämpöä 55 megawatin teholla. 

Ågestaverket toimi 1963-1974. Sitten laitos suljettiin, koska halvan öljyn takia toimin taa pidettiin kannattamattomana. Myös tekniikka oli jäänyt jälkeen kiristyneistä turvavaatimuksista.


Maan alle atomipuisto

Aivan äskettäin luolavoimaloita ei ole tehty, mutta suunnitelmia on, esimerkiksi Yhdysvalloissa Los Alamosin laboratoriossa, joka on yksi ydintutkimuksen suurista keskuksista maailmassa.

Kaksi laboratorion tutkijaa, geologi Wes Myers ja yhdyskuntatekniikan ja biokemian tohtori Ned Elkins, ovat kehitelleet ajatusta kokonaisesta maanalaisesta atomipuistosta. He olivat mukana suunnittelemassa ydinjäteluolaa Yuccavuorten tuhkakivimuodostumiin ja rupesivat miettimään, eikö voimalankin voisi panna kiven sisään.

Myersin ja Elkinsin konseptissa maanalaiset ydinreaktorit jäähdytettäisiin ilmalla kuten käytetty ydinpolttoaine. Suuret kaasukanavat kulkisivat maan   sisään ja sieltä ylös. Ydinjätteet sijoitettaisiin voimaloiden viereen, jolloin ydinmateriaalin kuljetukset vähenisivät ja turvallisuus paranisi tältä osin.


Vety ja sähkö supraverkkoon

Erityisen kiinnostavia ovat kaasujäähdytteiset korkean lämpötilan reaktorit, jotka pystyvät tuottamaan sähkön lisäksi myös vetyä.

Myers ja Elkins ehdottavat, että reaktorien ympärille rakennetaan suprajohtava sähköverkko eli SuperGrid. Vety jäähdytetään nesteeksi eli alle 253 pakkasasteeseen. Tämä hyisen kylmä neste syötetään putkeen, jonka keskellä kulkee jäähdytystä tarvitseva suprajohtava sähkökaapeli.

Vety ja sähkö jaetaan samaa verkkoa pitkin. Näin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saadaan lähes nollattua sähkön siirtohäviöt ja ratkaistaan samalla vedyn kuljetusongelma.

Kun sähköverkko on tehokas, maanalaiset atomipuistot voidaan rakentaa parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Myers ja Elkins suosittavat yhtenä vaihtoehtona Carlsbadin seutua New Mexicon osavaltiossa. Alueella on valmiita luolia kalikaivosten jäljiltä.


Pikkukaupunkiin ydinlämpöä

Yhdysvalloissa on myös pienimuotoisempia suunnitelmia. Hyperion Power Generation -yhtiö tarjoaa maanalaista reaktoria, joka tuottaa lämpöä 70 megawatin ja sähköä 25 megawatin teholla. Sähkö riittäisi muutamalle kymmenelle tuhannelle kotitaloudelle.

Reaktorin tekniikan on ideoinut fyysikko ja lasertutkija, aiemmin Los Alamosin laboratoriossa työskennellyt tohtori Otis Peterson. Reaktori on sylinteri, jonka poikkileikkaus on noin puolitoista metriä. Polttoaine riittää viideksi vuodeksi. Sen jälkeen koko reaktori käytettyine polttoaineineen viedään takaisin tehtaaseen ja ladataan uudestaan.

Suomessa puhutaan nyt ydinvoimalämmityksestä, mutta Ruotsissa Asea ja myöhemmin ABB suunnittelivat jo 1970- ja 1980-luvulla kaksi maan alle mahtuvaa ydinvoimalaa, nimeltään Secure ja Pius. Molemmissa polttoainelataus olisi riittänyt kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ja onnettomuustilanteessa ne olisivat sammuneet itsekseen.
Secure on puhdas lämmityskattila, teholtaan 200 megawattia. Pius syntyi sen jatkona ja on suurehko sähkölaitos, jonka sähköteho on 640 MW ja lämpöteho 2 000 MW. Molemmat ratkaisut ovat nykyisenkin mittapuun mukaan hyvin edistyksellisiä, mutta ne hyllytettiin pitkäksi aikaa, kun kaikki ydinvoima julistettiin pannaan. Ehkä ne nostetaan hyllyltä nyt, kun Ruotsi on kääntänyt takkinsa ydinvoima-asiassa.


Ovi lukkoon, jos posahtaa

Maanalaisen ydinvoimalan etuja perustellaan ensimmäiseksi turvallisuudella. Tämän tueksi on kokemustakin.
Sveitsi rakensi 1966 lounaiseen Lucensin kuntaan maanalaisen kokeilureaktorin, jonka sähköteho oli seitsemän megawattia. Laitoksessa tapahtui 1969 onnettomuus, jossa reaktorin ydin suli - hieman samaan tapaan kuin Yhdysvaltain Harrisburgissa kymmenen vuotta myöhemmin.

Sveitsiläiset yksinkertaisesti pysäyttivät reaktorin ja sinetöivät luolan. Ulkopuolella onnettomuus ei tuntunut mitenkään. Päästöt jäivät luolan sisään.

Maanalainen sijoitus helpottaa myös suojautumista sabotaasia ja terrorismia vastaan. Princetonin ja Marylandin yliopiston tutkijat katsovat, että jos ydinvoimaa halutaan rakentaa, radioaktiivisen päästön mahdollisuus hyökkäystilanteessa on voitava eliminoida.

Kallion sisään on vaikea hyökätä. Jos terroristit saisivatkin maanalaisen voimalan haltuunsa ja jopa reaktorin sydämen sulamaan, päästöt pystyttäisiin silti rajaamaan maan alle.

Uudelleen ladattavissa pienreaktoreissa suljettu rakenne lisää niiden turvallisuutta. Radioaktiivinen materiaali sijoitetaan kammioon niin, että siihen on käyttöpaikalla erittäin vaikea päästä käsiksi.


Lisäturva maksaa

Maan alla on omat ongelmansa, varsinkin jos mennään syvälle. 

- Syntyy myös uusia riskejä, kuten jäähdytysveden tulviminen ja maanalaiset tulipalot, professori Kyrki-Rajamäki muistuttaa.

Jouduttaisiin kehittämään uusia turvallisuusjärjestelmiä, esimerkiksi radioaktiiviset vuodot pohjavesiin pitää estää. Onneksi ratkaisuja on jo kehitetty, kun on tutkittu ydinjätteiden loppusijoitusta. Kaivosteollisuudella taas on kokemusta maanalaisten tulipalojen ja räjähdysten torjumisesta.

Kun kaikki plussat ja miinukset lasketaan yhteen, ydinvoimaloiden turvallisuutta voidaan lisätä rakentamalla maan alle, jos ollaan valmiita maksamaan hieman lisää. Toinen asia on, halutaanko.

Maanpäällisetkin voimalat ovat vahinko- ja vikatilastojen sekä todennäköisyyspohjaisten turvallisuusanalyysien mukaan erittäin luotettavia verrattuna sekä hiilivoimaan että moniin muihin teknologioihin.

Teollisuus ja valvovat viranomaiset noudattavat niin sanottua alara-periaatetta. Onnettomuusriskin tulee olla niin pieni kuin on järkevästi mahdollista saavuttaa - as low as reasonably achievable.

Maanalainen sijoitus pienentää riskiä, mutta onko järkevää maksaa lisähintaa siitä, että vähäisestä riskistä tehdään vielä mitättömämpi? Jos energian loppukäyttäjät kuitenkin haluavat sata metriä graniittia itsensä ja ydinreaktorin väliin, insinöörit pystyvät toiveen täyttämään.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Halvempaa kuin hiilivoima










Maanalaisen ydinvoiman kustannuksia on laskettu Yhdysvalloissa, Kanadassa, Sveitsissä ja Japanissa. Kalliovoimalan rakennuskustannukset ovat vastaavaan maanpäälliseen voimalaan verrattuna jopa 10-60 prosenttia suuremmat. Hinta vaihtelee paljon ja riippuu esimerkiksi kivimateriaalista. Niinpä jos on mahdollista louhia luola graniitin sijaan suolakerrokseen, kustannusten kasvu voi jäädä 5-15 prosenttiin.
Suomessa professori Risto Tarjanne ja yliassistentti Aija Kivistö Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta ovat vertailleet sähkön tuotantokustannuksia eri tekniikoilla.
- Jos hiilidioksidipäästön aiheuttamaksi lisähinnaksi lasketaan 23 euroa tonnia kohti, hiilisähkön hinnaksi voimalaitoksella tulee ilman veroja ja tukia elokuun 2008 hinnoilla ja viiden prosentin reaalikorolla 70 euroa/megawattitunti.
- Tuulisähkö maksaa samalla tavalla laskettuna 53 euroa/megawattitunti.
- Halvinta on ydinsähkö, joka maksaa 35 euroa/megawattitunti.
Tarjanne ja Kivistö ovat arvioineet myös investointikustannusten muutosten vaikutusta hintaan. Ydinsähkön hintaa 20 prosentin nousu investointikustannuksissa nostaisi 4 euroa/megawattitunti.
Jos oletetaan, että maanalainen rakentaminen nostaisi laitoksen hintaa 60 prosenttia, sähkölle tulisi lisähintaa 12 euroa.
- Maanalainen ydinsähkö maksaisi silloin 47 euroa/megawatti eli vähemmän kuin tuulivoima ja selvästi vähemmän kuin hiilivoima.

Atomipatteri Alaskan routaan


Yukonjoen varrella Alaskassa sijaitsee vajaan 700 asukkaan kaupunki Galena. Galenalaisilla on energiaongelma.
Kaupunki sijaitsee kaukana sähköverkosta, ja sähkö tuotetaan kalliilla dieselöljyllä. Talvisaikaan aurinkoa on pohjoisessa vähän ja tuuliturbiinin siivetkin jäätyvät. Yukonjoki virtaa niin hitaasti, että vesivoimaa ei kannata rakentaa.

Jäljelle jää ydinvoima.

Toshiba on tarjonnut ratkaisuksi maanalaista ydinreaktoria. Yhtiö on tutkimuslaitos Criepin (Central Research Institute of Electric Power Industry) kanssa suunnitellut reaktorin 4S. Lyhenteen neljä ässää tarkoittavat sanoja  super-safe, small ja simple. Kehittäjien mukaan pieni ja yksinkertainen reaktori on superturvallinen. Häiriötilanteessa reaktori sammuu itsestään.

Sähköteho voi olla 10 tai 30 megawattia. Osa polttoaineesta vaihdetaan 14 vuoden kuluttua. Kolmenkymmenen vuoden päästä reaktori jätetään jäähtymään vuodeksi, ja sitten se vaihdetaan kokonaan. Tarvittaessa laitos pystyy tuottamaan lämmön ja sähkön lisäksi myös vetyä.

Toshiba tarjoaa 4S:ää Galenalle ilmaisena esittelylaitoksena. Kaupalliseen tuotteeseen yhtiö uskoo pääsevänsä 2010-luvun lopulla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25759
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.