Yliopistossa ei pelkkä äly riitä. Vain hyvät lukustrategiat ja sinnikäs mieli kantavat opiskelijan läpi akateemisen vapauden - ja totuttua kehnomman opetuksen.


opiskelijan läpi akateemisen vapauden - ja totuttua kehnomman opetuksen.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006



Yliopisto on himoittu opinahjo. Tänä vuonna kahteenkymme¬neen yliopistoomme pyrki noin 103 000 hakijaa. Opiskelijoiksi joukosta seuloutui noin 22 000.

Ansaitut aplodit, jos lukeudut valittujen joukkoon - ja taputus olalle, jos satuit jäämään akateemisten ovien ulkopuolelle. Luultavasti yrität vielä uudelleen, sillä akateemisesta unelmasta ei hevin luovuta.

- Yliopistoon tahtovat hakevat sinne sitkeästi monta vuotta, sanoo Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Päivi Vuorinen, joka on kartoittanut lähes 700:n yliopistoon pyrkineen nuoren kokemuksia.


Monen into kuihtuu

Hurmasta huolimatta monen into hyytyy jo opintojen ensi metreillä. Vuorisen tutkimista uusista yliopisto-opiskelijoista 24 prosenttia siirtyi kahden seurantavuoden kuluessa toiseen koulutusohjelmaan.

Tätä nykyä vain kolmannes yliopistotutkintoa suorittavista valmistuu tavoiteajassa, ja peräti viidennes opiskelijoista on nollaopiskelijoita, joille ei lainkaan kerry opintosuorituksia lukuvuoden aikana. Kun tv-uutiset kesän korvalla peräsivät syytä saamattomuuteen, opiskelijoiden edustaja väitti, ettei lukiolaisilla ole hajuakaan, mitä akateeminen opiskelu oikeasti on.


Pedagogiikka hakusessa

Mitä akateeminen opiskelu sitten on? Miten yliopisto eroaa esimerkiksi lukiosta?

- Suurin ero lienee se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksen ylemmyys näkyy opetuksen alemmuutena: opetukseen suhtaudutaan monesti vain virkaan kuuluvana velvoitteena. Juuri onneton opetus sai Vuorisenkin tutkimukseen osallistuneet opiskelijanoviisit ymmälleen ja tyytymättömiksi. 




7 seikkaa, jotka muuttuvat, kun vaihtaa koulusta yliopistoon


- Opetuksen pedagoginen taso laskee.
- Vapaus lisääntyy.
- Vastuu kasvaa.
- Valvonta vähenee.
- Opintojen suunnittelu jää omille harteille.
- Itse tehtävän työn määrä lisääntyy.
- Opiskelutekniikat muuttuvat.









5 vinkkiä, jotka auttavat pärjäämään akateemisella tiellä


- Pidä yllä opiskelukuntoa: opiskele säännöllisesti, harjoittele monipuolisesti ja varaa aikaa myös palautumiselle.
- Hyödynnä aktiivisesti sosiaalisia verkostoja: opiskele yhdessä muiden kanssa ja osallistu keskusteluun.
- Päivitä opiskelutekniikat tarvittaessa.
- Opettele arvioimaan itse, mitä olet oppinut.
- Älä heitä pyyhettä kehään vaikeuksien ilmaantuessa.


Opiskelija tarvitsee softaa

Samalla kun opetus heikkenee, opiskelijat joutuvat hallitsemaan yhä enemmän ja yhä vaikeampaa tietoa. Sen omaksumiseen tarvitaan niin kutsuttua akateemista luku- ja kirjoitustaitoa: kykyä analysoida, pohtia ja ennen kaikkea ymmärtää lukemaansa. Uusi tieto ei jää päähän, ettei sitä sulata ja nivo omiin ajatuksiin ja käsityksiin.
Uuden opiskelijan onkin syytä päivittää opiskelutekniikkansa ja -strategiansa. Bulimiaopiskelu eli tiedon mättäminen muistiin kokeeseen oksennettavaksi ei kanna akateemiseen tutkintoon asti.

Tämä voi tulla yllätyksenä erityisesti niille, jotka vielä lukiossa porskuttivat pelkällä hyvällä muistillaan.
- Ylioppilaaksi voi päästä hardwarella, mutta yliopistossa tarvitaan softaa, Lonka muotoilee.

Eri tieteenalat suosivat ja vaativat erityyppisiä oppimistyylejä, joihin opiskelijat vähitellen kouliutuvat. Tieteenalat ovat kuin akateemisia heimoja, jotka sosiaalistavat uudet jäsenensä tapoihinsa.




4 neuvoa, joilla syntyy tuloksekas opintosuunnitelma


- Tavoitteet ovat tarkasti määriteltyjä: lukuvuoden tavoitteet on pilkottu kuukausi- ja viikkotavoitteiksi.
- Tavoitteet ovat mitattavia: luku-urakan edistyminen on seurattavissa, ja opintopisteet karttuvat.
- Tavoitteet ovat realistisia: mitä 40 tunnin työviikossa ehtii? Moni opiskelija yllättyy havaitessaan, että vaativan vieraskielisen tekstin lukemisessa jo seitsemän sivun tuntivauhti on kunnianhimoinen tavoite.
- Tavoitteet ovat aikaan sidottuja: vanha kunnon lukujärjestys on hyvä apu. Siihen voi aikatauluttaa niin tenttiin lukemiset, harjoitustyöt kuin esseiden kirjoittamiset. Ajankäyttöä kannattaa välillä myös kiintiöidä, varata esimerkiksi esseen kirjoittamiseen neljä tuntia ja tehdä se, mitä siinä ajassa pystyy.




Vapaus voi eksyttää







Annamari Heikkilä




Tekniikat parannettavissa

Kovinta yliopisto-opiskelu on niille, joiden motivaatio on alun alkaenkin hutera.

- Tämä opintoihinsa sitoutumattomien ryhmä hakeutuu yliopistoon, koska isä tai äiti niin haluaa. Tai he ovat ulkolukuvälkkyjä, jotka pääsevät hikoilematta sisään. Tällaiset hakijat toivovat  suorittavansa vain "jonkin tutkinnon", Lonka kuvaa.

Motivaatio-ongelmia aiheuttavat usein myös heikot opiskelu- ja ajankäyttötaidot. Heikkilän mukaan jopa graduahdistuksen taustalta löytyy usein puutteellinen akateeminen luku- ja kirjoitustaito.

Pyyhettä ei kuitenkaan kannata heti heittää kehään, sillä taitoja voi aina kehittää.

Akateemisiin opiskeluongelmiin on muutamissa tiedekunnissa jo saatavissa apua erityiseltä opintopsykologilta, joka kartoittaa opiskelijan tilanteen ja räätälöi yksilöllisen tukiohjelman. Palvelu on osoittautunut niin tarpeelliseksi, että Heikkilä toivoo sen leviävän pikaisesti joka kampukselle.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Lisää hyviä vinkkejä
www.peda.net/veraja/ranua/opo/optuki/tekniikat
http://www.oppiminen.utu.fi/
www.yths.fi/netcomm/default.asp?path=2527

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.