Kuvitus: Jussi Jääskeläinen
Kuvitus: Jussi Jääskeläinen

Riittääkö yksi sydänystävä, vai onko paras hankkia kavereita joka puolelta?

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013

Teksti: Mikko Puttonen

Ei jaksa lähteä lenkille eikä juosta pallon perässä. Uuvuttaa ajatuskin salilla rehkimisestä. Sanoiko joku spinning? Ei kiitos, naurettavaa trendipuuskutusta.”

Siinä vaahtoaa epäurheilullinen ihminen, joka sanoo jyrkän ein liikunnalle. Silti hän kantaa huolta terveydestään. Hän on kuullut, että sosiaalista elämää viettävät ihmiset voivat paremmin. Hikoilun sijasta hän haluaa jutella kavereiden kanssa, kiehnätä kumppanin kyljessä ja käydä lukupiirissä. Sosiaaliset suhteet muodostavat hänen terveet elämäntapansa.

Korvaako kaveri liikunnan?

Elintärkeä kysymys kuuluu, kuinka suuri annos sosiaalisuutta tarvitaan. Miten paljon pitää helliä kumppania ja juoruta ystävien kanssa, jotta saa samat terveysvaikutukset kuin jos juoksisi kolme kertaa viikossa lenkin?

Sosiaalisuutta on hankala analysoida ja tuotteistaa käteviin annoksiin, joita lääkäri ja terveysvalistaja voisi suositella. – Ei oikein voi sanoa, että kolme hauskaa keskustelua viikossa alentaa verenpainetta niin ja niin paljon, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Marko Elovainio.

Se kuitenkin on varmaa, että seura tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiille. Ei edes tarvitse olla mitenkään yltiösosiaalinen saadakseen toisen ihmisen kohtaamisesta terveyshyödyt irti. Vähällä pärjää, kun on laatua.

– Epidemiologinen tutkimus tukee vahvasti sitä, että yksi merkityksellinen ihmissuhde riittää. Jos ei ole ketään, jonka mielestä elämäsi on merkityksellinen ja jonka kanssa voit jakaa lähimmät asiat ja tunteet, silloin olet heikoilla, Elovainio sanoo.

Yksi ihminen tekee ihmeitä. Robinson Crusoella se oli Perjantai, toisilla se voi olla puoliso, kolmansilla sydänystävä, jota tapaa tarpeeksi tiuhaan.

Paha olla ilman ketään

Lapset eivät ilmeisesti aivan riitä aikuiselle täysipainoiseksi ihmissuhteeksi. Tähän viittaavat Kaisla Joutsenniemen kansanterveystieteen väitöstutkimuksen havainnot asumismuodon merkityksestä ruumiin ja mielen terveydelle. Avioliitossa asuviin verrattuna muiden kuin kumppanin kanssa asuvien kuolleisuus oli suurempaa ja heillä oli myös enemmän mielenterveysongelmia. Monet tähän ryhmään kuuluvat asuvat lastensa kanssa.

Eniten ongelmia kasautuu kuitenkin niille, jotka asuvat aivan yksin. Varsinkin kumppanitta eläviltä keski-ikäisiltä miehiltä kunto menee tavallista helpommin retuperälle. Puolison kanssa tulisi syödyksi enemmän vihanneksia ja juoduksi vähemmän, ja kun työstressi pakottaa päätä, ymmärtäväinen kuuntelija kotona huojentaa.

Vihkikaavalla onneen

Sosiaalisuuden terveysvaikutuksia setvineiden tutkimusten viesti on musiikkia perinteisten perhearvojen vaalijoiden korville: avioliitto pitää terveempänä ja tyytyväisempänä. Tutkimus tutkimuksen jälkeen toistaa tuota sovinnaista sanomaa.

Havaintoa eivät horjuta edes nuoret aikuiset. Luulisi, ettei siinä iässä muodollinen avioliitto ole tavoitelluin vaihtoehto, vaan mieluummin seurustellaan vapaammin. Parin vuoden takainen tutkimus kuitenkin osoitti, että ainakin hollantilaisista tyytyväisimmät pari-kolmekymppiset ovat naimisissa. Avoliitto tai vakituinen seurustelu ei tee yhtä onnelliseksi, mutta näissäkin suhteissa elellään tyytyväisempinä kuin sinkkuna.

Avoliitossakin kumppanukset saavat yhteistalouden ja läheisyyden edut. Naimisissa suhteeseen sitoutumisen aste on kuitenkin keskimäärin suurempi, mikä saattaa selittää sen, miksi avioliitto erottuu edukseen. Aviopuolisot voivat myös nauttia siitä ylellisyydestä, että he noudattavat yhteiskunnan ihannekuvaa parisuhteesta.

Käy myös kerhossa

Suurin hyvinvointikuilu repeytyy niiden välille, joilla ei ole ketään, ja niiden, joilla on ainakin yksi tärkeä ihmissuhde. Varsinkin Suomessa yhden suhteen merkitys korostuu.

– Voi olla että me suomalaiset olemme sellaisia, että ydinperhe riittää, Elovainio sanoo.

Useiden tutkimusten mukaan sosiaalisuuden edut kuitenkin kasvavat myös sitä mukaa kuin verkostot laajenevat, joskin vähemmän dramaattisesti. Mitä moninaisempiin suhteisiin ihminen kutoutuu, sitä pidempään hän elää.

Toisin sanoen hyvässäkään avioliitossa ei kannata laiminlyödä sukulaisia, ystäviä, naapureita, pelikavereita, kuorokavereita eikä šakkikerholaisia. Jokaisesta heistä saa himpun verran lisää terveyttä sen lisäksi, että heitä tapaa mielikseen.

Lisäksi heidän kanssaan kannattaa liikkua. – En usko, että liikkumattomuuden haitat voisi korvata sillä, että on kovasti sosiaalinen. Liikunnan vaihtoehto ei ole, että ryyppää kaveriporukassa. Kannattaisi mieluummin käydä futisjengissä tapaamassa kavereita, professori Elovainio sanoo.

Liikuntaa harrastavat ihmiset ovat yleensä myös sosiaalisesti vireitä. 

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.