Uusin sukupolvi ei kasva kerskakulutukseen.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Uusin sukupolvi ei kasva kerskakulutukseen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

Heistä nuorimmat ryystävät ravintonsa vielä tuttipullosta. Vanhimmat ovat hädin tuskin täyttäneet 12 vuotta ja harjoittelevat koulussa desimaalilukuja. Vaikka he eivät ole vielä ehtineet vaikuttaa historian kulkuun, heillä on jo nimi: he ovat zetoja.

Eräiden määritelmien mukaan Z-sukupolveen kuuluvat kaikki, jotka ovat syntyneet 1990-luvun puolivälin jälkeen. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen kuitenkin kelpuuttaisi sukupolveen vasta 2000-luvun lapset: uuden vuosituhannen ensimmäiset pojat ja tytöt.

– He ovat millenniumlapsia, ja se vaikuttaa sukupolvi-identiteettiin, Rahkonen arvelee.

Zetoista tiedetään ainakin se, ettei heistä vielä tiedetä juuri mitään.

– He ovat kirjoittamaton lehti. Emme oikein tiedä, mitä sieltä on tulossa. Alle 15-vuotiaille ei eettisistä syistä yleensä tehdä edes mielipidekyselyjä, Rahkonen sanoo.

Ensin tulivat äksät

Edeltävistä sukupolvista huomioita on jo ehtinyt kertyä. Ensimmäinen kirjaimella merkitty sukupolvi on X. Siihen kuuluvat ovat syntyneet 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun loppuun ulottuvan ajanjakson aikana.

Äksät varttuivat, kun hyvinvointivaltio laajeni ja Suomi vaurastui vakaata tahtia. Heillä oli aineellisesti lokoisammat oltavat kuin vanhemmillaan, suurilla ikäluokilla, mutta samalla he saivat huomata, ettei inflaatio syökään asuntovelkaa eikä työtä olekaan niin helppo löytää. Vakaa vaurastuminen tyssäsi lamaan, ja rintaan asettui epävarmuuden aavistus.

Seuraaja tottui hyvään

Aivan toisenlaista meininkiä uhkuvat Y:t. Juho Rahkonen itse on syntynyt 1978 eli tarkkaan ottaen X-sukupolven aikakaudella, mutta hän lukee itsensä vuosina 1980–1995 syntyneeseen Y-sukupolveen. Sukupolvet eivät hänen mukaansa leikkaudukaan erilleen veitsenterävästi vaan pikemminkin limittyvät toisiinsa.

– Vanhempien sukupolvien mielestä minä olen varmaan tyypillinen ärsyttävä yy. Matkustan monta kertaa vuodessa ulkomaille, ja tykkään erottautumisesta ja elämyksistä, tutkimuspäällikkö tunnustaa.

Y-sukupolvi kasvoi materialismiin, yksilöllisyyteen, kansainvälisyyteen ja internetiin. Nämä maailman ensimmäiset nettinatiivit saivat alttiissa iässä nauttia ennennäkemättömästä vaurauden kasvusta, Nokia-Suomen noususta.

Lama iski lapsiin

Nyt juhlat ovat ohi. Uusi zetojen sukupolvi saa tottua koleampaan tunnelmaan. He ovat sattumoisin myös juuri niiden äksien jälkeläisiä, jotka siirtyivät työelämään edellisen laman aikaan. Lamasukupolven lasten horisontissa kumpuilevat nyt maailmanlaajuisen talouskriisin tummat pilvet.

Rahkonen veikkaa, että zetoja määrittäväksi sukupolvikokemukseksi tulee downshiftaaminen eli elämän kohtuullistaminen.

– He elävät ilmapiirissä, jossa jatkuvaa taloudellista kasvua ei enää voi pitää itsestään selvänä. Tunnelma on kaukana juppiajoista. Nyt ovat vallalla hidastaminen ja luomu. Talouden ylivaltaa paheksutaan.

Uusi sukupolvi on siten edeltävää Y:tä konservatiivisempi, ennustaa Rahkonen. Zetat kuluttavat kohtuullisemmin ja kantavat enemmän huolta ympäristöstä.

Normaali muuttuu

Ratkaisevaa sukupolvikokemuksessa on Rahkosen mukaan se, mitä ikäryhmä oppii pitämään normaalina. Ihminen on herkimmillään ulkoisille vaikutteille suunnilleen 17–20 vuoden iässä, ja juuri silloin muodostuu ikäluokkia yhdistävä sukupolvikokemus. Saman ikäiset sosiaalistuvat samanlaisiin yhteiskunnan pelisääntöihin ja taloudellisiin reunaehtoihin.

– Jos on kokenut niukkuuden nahoissaan, siitä jää ikuinen varovaisuus. Jos taas on tottunut siihen, että kaikkea on, kokee sen normaaliksi ja haluaa pitää tasoa yllä, Rahkonen selittää.

– Z-sukupolvi kasvaa ajatusmaailmaan, jonka mukaan ei ole normaalia saada aina vain lisää aineellista hyvää. Olojen pakosta henkiset arvot saattavat nousta enemmän heidän jutukseen.

Yhteys näkyy kyselyissä

Sukupolvi on vain yksi tapa luokitella ihmisiä jonkin yhteisen nimittäjän alle. Mielipidemittauksissa on kuitenkin huomattu, että sillä on paljon selitysvoimaa.

– Ihmiset tuppaavat löytämään toisensa sen takia, että he kuuluvat samaan sukupolveen ja heitä määrittävät samat kokemukset.

Kenties siksi Rahkosellakin on Kimi Räikkösen mainostama kello ranteessaan. Vaikka tutkija ei koekaan, että hänellä muuten olisi kovin paljon yhteistä formulakuskin kanssa, heitä yhdistää saman sukupolven "maaginen side".

Mikä yhdistää?X– Syntyneet 1965–1979– Öljykriisi– Lama– Pullamössöhaukut– Edistysuskon epäily

Y– Syntyneet 1980–1995– Nettinatiiveja– Yksilöllisyys– Virikkeet– Sitoutumisvaikeudet

Z– Syntyneet 2000–– Talouskriisi– Kohtuullisuus– Varovaisuus– Ympäristötietoisuus

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.