Maukasta keskiaikaa

Keskiajan tutkijat ovat viime vuosina toistuvasti osoittaneet, ettei keskiaika ollut pimeä juuri muualla kuin jälkipolvien mielissä. Nyt Hannele Klemettilä todistaa, että vastoin yleistä luuloa keskiaika oli myös maukas.

Vallitsevan käsityksen mukaan viime vuosituhannen alkupuolella syötiin enimmäkseen pilaantunutta ja siksi tolkuttaman suolaista ja maustettua ruokaa. Historioitsijan näkemys on tyystin toinen: keskiajan ihmiset söivät itse asiassa sangen modernisti.

Ruokaa valmistettiin pääosin samoista aineksista ja samoin menetelmin kuin nykyään. Ravitsemusoppaat korostivat ylensyönnin turmiollisuutta ja ravinnon terveellisyyttä. Esimerkiksi luonnonmarjojen, kuten mustikoiden, terveysvaikutukset olivat hyvin tiedossa jo 1100-luvulla. Myös estetiikkaan kiinnitettiin paljon huomiota. Ruokia värjättiin, koristeltiin kukkasin ja tarjoiltiin näyttävinä asetelmina.

Toki erojakin löytyy. Eläinten aivoista valmistettujen ruokien uskottiin kasvattavan ruokailijan omia aivoja, kananmunia saatettiin syödä kolmekymmentäkin päivässä, ja raakaa ruokaa pidettiin epäterveellisenä. Esimerkiksi mansikoiden nauttiminen sellaisinaan oli uskaliasta.

Keskiajan keittiö on ennen kaikkea tietokirja, mainio sellainen, mutta kotikokkien iloksi mukana on myös 65 Klemettilän nykyaikaan soveltamaa reseptiä. Kasvisruokien ystävänä suosittelen esimerkiksi hunajaisia naurispaistikkaita.

TUULA KINNARINEN

Atena Kustannus 2007
256 s
9789517964937

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.