Talouskuplan taka-ajatukset

”Valtio ei voi määrätä yritysten toimintaa.” ”Markkinat säätelevät itse itseään.” ”Paras tapa turvata palvelut on yksityistää julkinen sektori.”

Kuulostaako tutulta? Esimerkit ovat osa laajempaa talouspoliittista ajattelua, jota kutsutaan uusliberalismiksi. Maantieteilijä ja yhteiskuntateoreetikko David Harvey kertoo kirjassaan sen historiallisen taustan ja poliittiset yhteydet.

Uusliberalismi asettaa arvoikseen vapauden ja tasa-arvon. Vastustamattomat lähtökohdat tarkoittavat taloudessa ensisijaisesti yksityisomaisuuden suojelua ja luottamusta ennemmin markkinoiden toimintaan kuin
valtion ohjaukseen tai periaatteelliseen demokratiaan, joiden rooli yhteiskunnassa kutistetaan minimiin.

Uusliberalismi on vallinnut 30 vuotta ja tähdännyt vaurauteen kaikkialla, mutta se on myös vahvistanut ympäristölle katastrofaalisia tuotantokoneistoja. Kulutuksen ja kasvun kulttuurissa työntekijät ovat muuttuneet
kertakäyttötavaroiksi. Maailmanpankki, IMF ja WTO ovat pyrkineet ohjaamaan valtioita ulos taloudellisesta kurimuksesta yksityistämisellä ja samalla riistäneet keinot varautua lamaan.

Kirja auttaa ymmärtämään, mihin talouden jatkuvaan kasvuun uskovat perustavat uskonsa ja mitä vastaan kansalaisaktivistit parhaimmillaan taistelevat.

TUUKKA PERHONIEMI
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

Vastapaino 2008
294 s
9789517682107

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.