Painottomuuslento lähtee, hyppää siivelle!

Painottomuuden tuntu on niin huima elämys, että tutkijatkin haluavat tilaisuuden tullen kokea sen. Tieteellisten tutkimusten aikana he joutuvat istumaan laitteidensa vieressä lattiaan köytettyinä. Kuvat Jari Mäkinen ja Esa
Matkapahoinvointilääkitys on vapaaehtoinen, mutta moni pistoksen ottaa. Työ sujuu paremmin, kun outo olotila ei tuota heikotuksen tunnetta.
Näin A300 muuntui Zero-G:ksi.
Maakrapu ei tule ajatelleeksi, mihin kaikkeen painovoiman katoaminen vaikuttaa:käden liikkeet ja otteet muuttuvat niin selvästi, että niitä tutkitaan erityislaitteella.
Itsensä oikaisu ilmassa vaatii harjoittelua, koska vartalo ei tottele totutusti.
Vaatetus tuottaa omat pulmansa. Avaruus­hansikkaan sormet taipuvat vain pakottamalla. Tavaroita siirrettäessä pitää olla tarkkana, sillä painottomallakin esineellä on massa.
Paraabeli heittää painottomuuteen.
Outi Supponen on harvoja suomalaisia, jotka ovat päässeet maistamaan painottomuutta. Kuva Danail Obreschkow.
Haluatko sinä painottomuuslennolle? Se onnistuu helposti. Ostat vain lipun.

Airbus Zero-G ei näytä erikoiselta, mutta sen tehtävä on sellainen. Se vie tutkijoita avaruuskokeisiin Atlantin ylle.

Tiedätkö, että löhöillessäsi laiskana sohvalla takapuolesi tekee koko ajan työtä? Se kannattelee painoasi ja panee kampoihin Maan vetovoimalle, joka yrittää musertaa kehoasi sohvaa vasten. Vaikka pehmusteet olisivat kuinka mukavat, ovat pakaralihaksesi koko ajan jännitystilassa.

Mikäli...

Jos olet tilaaja voit kirjautua sisään ja lukea tämän artikkelin.

Kirjaudu tai rekisteröidy palveluun.
Tilaa Tiede
 

Näin se meni: mitä enemmän juodaan, sitä parempi sato. Kuvitus Mikko Väyrynen

Pakanallinen elinkeinoriitti on jättänyt kostean jälkensä juhannuksen viettoon.

Vesi ja muut nesteet ovat ammoisista ajoista olleet olennainen osa suomalaista juhannusta. Kosteat perinteet juontuvat Ukon vakat -juhlasta.

Se oli esikristillisen kauden tärkeitä juhlia, jota vietettiin kevätkylvöjen päätteeksi koko yhteisön voimin. Väki kerääntyi maanittelemaan Ukko-jumalalta satoa ja hedelmällisyyttä. Ukko oli sekä ylijumala että sateen ja ukkosen jumala, joten häneltä saattoi odottaa apua viljelysten kasteluun.

Vesielementin tärkeydestä olivat selvästi tietoisia kirkonmiehet, jotka keskiajalla sijoittivat muinaisen pakanallisen juhlan paikalle Johannes Kastajan syntymäpäivän. Tämä oli eräänlainen aasinsilta, sillä lotiseehan Uuden testamentin kertomuksessakin vesi, kun Johannes kastaa Jeesuksen Jordanjoessa. Nyt sitten nimitämme kristinuskoa vanhempaa juhlaa Raamatun merkkihenkilön mukaan.

Kontrolli petti ennenkin

Ensin oli kuitenkin Ukko. Tälle jumalalle omistetussa juhlassa oli paljon samanlaisia piirteitä kuin meidän päiviemme juhannuksen vietossa, tietää Jyväskylän yliopiston kansatieteen emeritaprofessori Päivikki Antola. Vanha nimikin eli pitkään, sillä vielä 1800-luvulla Etelä-Karjalassa ortodoksit kutsuivat juhannusta Ukon juhlaksi.

Ensimmäinen kirjallinen kuvaus­ ammoisesta juhlameiningistä on peräisin Mikael Agricolalta. Turun piispa ja Suomen kirjakielen isä kirjoitti vuonna 1551 ilmestyneen Psalttarin esipuheessa näin:

”Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin.”

Nykysuomeksi sanottuna kuvauksesta käy ilmi, että kun kevätkylvö oli kylvetty, kallisteltiin kuppia, juovuttiin ja sen seurauksena tehtiin joitakin Agricolan mielestä häpeällisiä asioita. Osuu ja uppoaa myös nykyjuhannukseen.

Syöpöttely kuului asiaan

Ukon juhlaan kokoonnuttiin veden ääreen, joen tai järven rantaan, ryypiskelemään maljoja ylijumalan kunniaksi. Muinaissuomalaiset uskoivat, että mitä enemmän juodaan, sitä parempi sato saadaan.

Juomana oli olutta, jota tätä juhlaa varten pantiin erityisissä astioissa, Ukon vakoissa. Kun myöhemmin opittiin viinan tislaus, olut korvautui usein viinalla.

Mökin grillissä tirisevä makkara ja kasvisvarras jatkavat nekin osaltaan ikiaikaista perinnettä. Ukon vakat olivat myös ruokarituaali, jossa jumalalle uhrattiin juoman lisäksi ruokaa. Uhrin jälkeen päästiin itsekin maistamaan.

– Juhlat olivat käytännössä ylettömät syömingit ja juomingit, mikä käy Agricolankin tekstistä ilmi, Antola luonnehtii elinkeinoriittiä, johon liittyi myös vesiseremonioita. Ihmiset saattoivat kahlata järveen ja rukoilla Ukolta sadetta roiskuttelemalla vettä ympäriinsä.

Sateen maanittelun ohella juhlinnalla karkotettiin matkoihinsa pahoja henkiä.

– Juhannus oli myös valon juhla. Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan toisaalta uskottiin, että pahat henget ovat liikkeellä, ihan niin kuin pääsiäisenä ja satovuoden päättäneen kekrin aikaan. Juhlissa on aina ollut läsnä hyvän ja pahan taikka pyhän ja pahan vastakohtaisuus, Antola sanoo.

Kirkon kielto ei purrut

Kirkolle ei riittänyt, että se kaappasi kansan kostean juhlan nimeämällä sen uudelleen Kastajan juhlaksi. Papisto halusi ylipäätään kitkeä pakanalliset juhlamenot. Tiedetään, että vuosien 1545–1550 välillä Savonlinnan läänin talonpojat joutuivat maksamaan sakkoja Ukon maljojen juomisesta. Myös 1600-luvulla kirkko varoitti juhlimasta Johannes Kastajan syntymää pakanallisin menoin tanssimalla tai manaamalla.

Kirkko ei lopulta oikein onnistunut karsimaan juhannuksesta uskonnollisesti epäkorrekteja piirteitä. Toki sadetta ei enää yritetä houkutella loitsuin ja juomauhrein, pikemminkin toivotaan, että se pysyy poissa niin pitkään kuin suinkin. Juomingit ja syömingit kuitenkin jatkuvat. Juhannustaiatkin sirottelevat pakanallisia mausteita keskikesän juhlaan.

Veden äärellä palavat tietenkin kokot. Juhlavalkeat edustavat kuitenkin yleiseurooppalaista tapakulttuuria, kun taas Ukon juhlinta  on supisuomalainen perinne. Sitä sopii hetki tuumailla, kun yöttömässä yössä tuijottaa järven selälle.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2014

Ukolta toivottiin sadetta

  • Juhlaan kokoonnuttiin järven tai joen rantaan.
  • Sadetta manattiin roiskimalla vettä ympäriinsä.
  • Sisäinen kastelu hoidettiin runsaalla oluen juonnilla.

Internet muuttaa avaruuteen

Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.

Maan kiertoradalla netti vapautuu valtioiden asettamista rajoista.

Avaruuskilpa on saanut uuden muodon. Nyt ei ole kyse kylmästä sodasta eikä kilpajuoksusta Kuuhun. Nyt internet nousee avaruuteen.

Avaruuden kautta nettiyhteydet laajenevat nopeasti maapallon syrjäseuduille. Samalla ne, jotka hallitsevat internetin viestiliikennettä taivaalta, suojautuvat...

Jos olet tilaaja voit kirjautua sisään ja lukea tämän artikkelin.

Kirjaudu tai rekisteröidy palveluun.
Tilaa Tiede
 

Muukalaiskammo alkoi tautien pelosta

Kautta aikain ihminen on löytänyt syntipukit sairauksiin oman yhteisönsä ulkopuolelta. Syytämme taudeista niitä, joita halveksimme.

Siitä lähtien, kun ebola keväällä 2014 nousi maailman puheenaiheeksi, monet afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteiksi. Yhdysvalloissa heitä on ebolapelon takia kiusattu kouluissa, heiltä on evätty pääsy työpaikoille, heille ei ole tarjoiltu ravintoloissa, eikä heitä...

Jos olet tilaaja voit kirjautua sisään ja lukea tämän artikkelin.

Kirjaudu tai rekisteröidy palveluun.
Tilaa Tiede
 

Ihmiskeho yllättää

Ihmisellä on häntäluu, vaikkei ole häntää, ja pörhistyvä karvoitus, vaikkei ole turkkia.

Nikotellen enemmän maitoa masuun

Hikka eli nikotus tyypillisine äänineen syntyy, kun pallean äkkisupistus imaisee ilmaa ja samanaikaisesti kurkunpää äänihuulineen sulkeutuu.

Kaikilla on joskus hikka, mutta keskosena syntyneillä se on tavallista yleisempää.

Hikan voivat...

Jos olet tilaaja voit kirjautua sisään ja lukea tämän artikkelin.

Kirjaudu tai rekisteröidy palveluun.
Tilaa Tiede