Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.

Yksi tykkää uudesta, toinen turvaa tuttuun.

Sisiliskot ovat vaihtolämpöisiä ja hakeutuvat siksi laakeille kiville tankkaamaan auringon lämpöä. Kun pikkuliskot ovat noin vuoden ikäisiä, niissä alkaa näkyä kiinnostava ero. Toiset haluavat kölliä vieri vieressä lajitovereiden kanssa, toiset etsivät oman kivensä. Jos alueella on paljon sisiliskoja, erakot muuttavat muualle. Seuralliset taas hakeutuvat kaverien pariin varttuessaankin.

Yksilöllisiä eroja on löytynyt kaikilta selkärankaisilta, joita on tutkittu.

Jotkin yksilöt ovat rohkeita, toiset arkoja. Jotkin ryhtyvät oitis ratkomaan ongelmia, toiset tarkkailevat tilannetta pitkään. Eräitä kiinnostaa kaikki uusi, monet tykkäävät tutusta. Kuten meillä ihmisillä eläimilläkin on temperamenttien ja toimintatapojen kirjo. Se edistää lajin säilymistä.

Valas laulaa, kala laskee

Yksilöllisten sisiliskojen lisäksi biologi Helena Telkänranta tarjoaa lukijalle monenlaisia yllätyksiä eläinten maailmasta: laulavia valaita, rytmitajuisia norsuja, laskevia miljoonakaloja (jotka tosin laskevat vain neljään), empaattisia preeriamyyriä, samapalkkaisuutta vaativia apinoita ja papukaijoja, jotka räpläävät lukkoja kuin taitava murtovaras.

Telkänranta julkaisi 2015 kirjan Millaista on olla eläin? ja sai siitä keväällä Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon ja lokakuussa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Kirja paneutui eläinten tunteisiin. Jatko-osa on samaa vankkaa laatua, mutta nyt aiheena ovat eläinten äly, taidot ja kyvyt.

Äly meni uusiksi

Ennen eläimiä pidettiin sitä älykkäämpinä, mitä lähempää sukua ne ovat meille, mutta tämä on kukkua. Ihmisapinat toki ovat kyvykkäitä – ja niillä on kulttuurejakin – mutta älykkäitä ovat myös norsut, papukaijat ja varislinnut. Delfiineillä saattaa olla ihan oikea kieli.

Tyhmyyden leima johtuu usein tutkimattomuudesta, mikä on nähty esimerkiksi kaloista ja mustekaloista. Telkänranta ounastelee, että tieteen parrasvaloihin nousevat seuraavaksi tintit, jotka ovat erityisen hyvämuistisia.

Empatia yhteistä perua

Meillä ihmisillä on valtava halu ja kyky oppia. Olemme myös erittäin taitavia ajattelemaan, mitä muut ajattelevat, tahtovat ja tuntevat. Nämä eväät mahdollistivat organisoidun yhteistyön, ja niistä sikisivät tieteet, taiteet ja talous, koko kumuloituva kulttuurimme.

Eläimet ovat pikemmin tunteiden kuin älyn mestareita. Meissäkin empatia ja auttamisen halu ovat kehittyneet, koska perimme niiden alkumuodot eläimiltä.

”Yksi ihminen näkee kaksi naakkaa istumassa aidalla. Toinen huomaa niiden sukivan vuorotellen toistensa niskahöyheniä. Kolmas tietää katsovansa parisuhdetta, jossa yksilöiden välinen kiintymyksen tunne pitää ne yhdessä vuodesta toiseen.”

Tieto eläimistä rikastuttaa kokemusmaailmaamme. Tämä kirja syventää väistämättä myös niiden arvostusta.

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? Helena Telkänranta, SKS 2016. 181 s., 34 €.