Olikohan viisasta alkaa asuttaa pohjoista maata?

Historia Ihmiset ovat kautta aikain mokailleet ja toistaneet samoja virheitä yhä uudestaan. Ovatko suomalaiset sen pahempia kuin muut?

Maailmanhistoriallisista mokista aiemmin kirjan julkaissut tietokirjailija Vesa Sisättö myöntää, etteivät suomalaiset ole osoittautuneet muita typerämmiksi. Tosin jääräpäisyys ja pyrkimys pitää sanansa johtavat toisinaan siihen, että meillä typeriä suunnitelmia viedään sisukkaasti loppuun asti.

Ehkä jo lähdössä noin 9000 eaa. mokattiin: oliko viisasta alkaa asuttaa pohjoista, karua ja kylmää maata? Toinen vikatikki oli siirtää Helsinki 1640-luvulla Vantaanjoen suulta Vironniemelle, nykyisen Senaatintorin ympäristöön. Tuulisempaa paikkaa on vaikea löytää.

Mokia tehtiin niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan aikana – tosin suurimman teki maata väkipakolla venäläistänyt keisari Nikolai torjuessaan kansalaisadressin, jossa hallitsijaa pyydettiin säilyttämään Suomen erityisoikeudet ja -asema.

1900-luvun traagisin ja onneksi ainoa supermoka oli sisällissota. 2000-luvun munauksista muistetaan kännykkäjätti Nokian kaatuminen.

Kainuussa mokataan parhaillaan Talvivaaraa, ja kulman takana odottavat Olkiluoto 3 -ydinvoimalan ja Espooseen johtavan länsimetron rakennusurakat. Kaikki kolme ovat epävarmoja ja pitkittyneitä projekteja, joihin on ehditty uhrata miljoonia.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

Tekstiä on muutettu 9.9.2016: 1900-luvun ainoa moka on vaihdettu supermokaksi.

Tuhansien mokien maa. Tunaroinnin Suomen historia. Vesa Sisättö, SKS 2016. 356 s., 30 e.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.