Päästöt eivät ole juuri vähentymässä.

Tietokirjailija Rauli Partasen ja kauppatieteilijä Janne M. Korhosen kirjaa lukiessa herää lohduton kysymys: entä jos järkevän ilmastopolitiikan pahin vihollinen ei olekaan ilmastoskeptismi, vaan ydinvoiman vastustamiseen jämähtänyt ympäristöliike?

Pariisin ilmastokokouksessa viime joulukuussa päättäjät sopivat kunnianhimoisista tavoitteista hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Uhkana on, että tavoitteita löysätään vähemmän kunnianhimoisiksi, jos niiden saavuttaminen käy liian kalliiksi. Näin on jo käynyt Saksassa. Maa lisää uusiutuvaa energiaa samalla kun se luopuu ydinvoimasta. Päästöt eivät ole juuri vähentymässä, ja paineet tavoitteiden vesittämiseen kasvavat.

Ranska ja Ruotsi saavuttivat jo 1980-luvulla paljon kunnianhimoisemmat vähennykset rakentaessaan ydinvoimaa, vaikka päästöjen vähentäminen ei ollut edes tavoitteena.

Analyysi on jatkoa aiemmalle kirjalle Uhkapeli ilmastolla. Jos kahden asteen tavoitteeseen voi edes päästä ilman ydinvoimaa, kaiken täytyy mennä nappiin, ja tarvitaan myös onnenkantamoista: yllättävää läpimurtoa energiatekniikoissa. Sähkön ja lämmön tuotannossa fossiiliset voisi korvata ydinvoimalla nopeastikin.

Todelliseksi haasteeksi jää öljy. Maailmantalous pyörii liikennepolttonesteillä, eikä niitä ole helppo korvata millään muulla.

Marko Hamilo,vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

Musta hevonen. Ydinvoima ja ilmastonmuutos. Rauli Partanen ja Janne M. Korhonen, Kustannusosakeyhtiö Kosmos 2016. 320 s., 20 e.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.