Tästä selviää, mikä niitä erottaa.

Millaisen juhla-aterian saisi vieraslajeista!

Alkupaloina nautittaisiin liejutaskurapulientä, etelä­rannikon salaattia valesinisimpukoista, sirokatkaravuista ja ruokasammakonreisistä peltovalvattipedillä sekä viinimäkikotiloita nurmilaukkavoissa. Pääruoaksi tarjottaisiin kanipaistia saksankirvelikastikkeella tai loimukypsennettyä puronieriää. Kokonaisuuden kruunaisi jäädyke kurtturuusun kiulukoista.

Menu löytyy Jättiputkesta citykaniin -kirjasta. Siinä Suomen vieraslajeja esittelee kolme biologia, joilla on yhteensä 70 vuoden kokemus niistä. Teos sisältää tiiviissä muodossa niin runsaasti tietoa, että käy alan käsikirjasta.

Muutaman sivun sanasto avaa tärkeimmät termit.

Vieraslaji on ihmisen tarkoituksellisesti tai vahingossa tuoma eliö, tulokas taas kasvi tai eläin, joka on saapunut omin avuin äskettäin eli vuoden 1800 jälkeen.

Entä lurkkija? Se ilmestyy tänne heti, kun otollinen hetki koittaa.

Suomen nykyisistä vieraslajeista ihmiselle tai luonnolle haitallisiksi on luokiteltu noin 160. Ongelmien ehkäisemiseksi on laadittu tukku säädöksiä, jotka kirja käy selkeästi läpi.

Harmi, ettei teoksesta ole tehty houkuttelevamman näköistä. Valokuvat olisi voinut taittaa näyttävämmin ja ankeat, oppikirjamaiset kaaviot jättää pois.

Arja Kivipelto on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2016

Jättiputkesta citykaniin. Vieraslajit Suomessa. Maiju Lehtiniemi, Petri Nummi, Erkki Leppäkoski, Docendo 2016. 167 s., 27 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.