Orpouden tunne rassaa kehoa ja mieltä.

Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat tyytyväisiä elintasoonsa – mutta elintason kohotessa sosiaaliset suhteet ovat jääneet retuperälle. Joka viides suomalainen kokee olevansa yksinäinen. Jopa pienet lapset kärsivät orpouden tunteesta.

Onkin perustettu uusi tieteenala, yksinäisyystutkimus, jonka tuloksia on koottu tähän kirjaan. Ala on monitieteinen, koska yksinäisyyden syitä voi etsiä biologiasta, psykologiasta, yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Yksinäisyys on useiden terveysongelmien takana, ja se kytkeytyy yhteiskunnalliseen asemaan: taloudellisesti syrjäytynyt syrjäytyy myös sosiaalisesti ja terveydellisesti.

Aivotutkimus paljastaa dramaattisen puolen yksinäisyydestä. Aivot ovat sosiaalinen verkosto, joka pyrkii sitomaan yksilön ympäristöön. Yksinäisyys rassaa aivoja, ja esimerkiksi Alzheimerin taudilla on yhteys yksinoloon.

Kirjassa etsitään myös vastalääkkeitä. Eritoten kansalaisjärjestöt ja muut yhdistykset tarjoavat tiloja, foorumeja, tapahtumia ja vertaistukea yksinäisille.

Toki yksinäisyys on kiinni yksilöstä ja tämän asenteista. Itsekseen vuorella mietiskelevä voi kokea olevansa yhtä ympäristönsä kanssa siinä missä väkijoukon ympäröimä tuntea itsensä ypöyksinäiseksi.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2016

Yksinäisten Suomi. Juho Saari (toim.), Gaudeamus 2016. 376 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.