Se pieni ero piilottelee mitokondriossa. Kuva: Shutterstock

Ainakin voi yrittää. Klooni ei näet ole täyskopio.

Periaatteessa klooni on yhtä lailla samanlainen kuin identtinen kaksonen. Tuman geeneiltään klooni ja alkuperäinen yksilö ovat täysin identtisiä, mutta pieni osa geeneistä sijaitsee mitokondrioissa, solun energiatehtaissa, eikä tumassa. Näiden geenien erilaiset muunnokset jakautuvat kudoksissa satunnaisesti, ja niiden avulla voisi ehkä kloonin ja alkuperäisen yksilön erottaa toisistaan.

Kuuluisa Dolly-lammas kloonattiin vuonna 1997 aikuisen lajitoverin utaresolusta. Solun tuma siirrettiin luovuttajalta saatuun munasoluun, josta oli poistettu oma tuma. Kun munasolu alkoi jakautua, alkio siirrettiin keinoemoon, joka synnytti Dollyn. Tuman geenit Dolly sai utaresolun luovuttajalta, mutta mitokondrion geenit se peri siitä solusta, mistä tuma poistettiin.

Ihminen pystyttäisiin jo kloonaamaan nykyisellä osaamisella. Lait ja eettiset säännöt eivät kuitenkaan salli tällaista monistamista.

Vastaajana Hannu Sariola,

kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Kunnolla naurava paikantuu muutaman metrin päästä.

Vaikka seismometrit ovat herkkiä laitteita mittaamaan maanliikettä, niin nauruun ne reagoivat heikosti.

Tähän on olennaisesti kaksi syytä.

Ensimmäinen ja tärkeämpi syy liittyy maan ja ilman rajapintaan. Ääni ennemmin heijastuu maanpinnasta kuin taittuu maahan, jolloin useimmat äänilähteet eivät aiheuta seismometrillä mitattavissa olevaa maanliikettä.

Samaa ilmiötä voi havainnoida myös arkielämässä esimerkiksi alikulkutunneleissa: Ääni ei imeydy helposti pintoihin, ja heijastukset aiheuttavat sopivissa oloissa voimakkaan kaiun.

Toinen syy on se, että seismometrit rekisteröivät pääasiassa ihmisen nauruääntä matalampaa taajuusaluetta. Ihmisen naurun taajuus on voimakkaimillaan noin 1 000–2 000 hertsissä, mutta seismometrit rekisteröivät pääasiassa alle muutaman sadan hertsin taajuuksia.

Vaikka seismometri ei reagoi itse ääneen, niin sillä pystyy kyllä rekisteröimään nauravan koehenkilön muutaman metrin päästä.

Ihan pieni hihitys tuskin on mitattavissa, mutta kunnolla nauravan ihmisen kehon tärinä kulkeutuu suoraan maahan jalkojen kautta, ja tuota tärinää seismometri pystyy mittaamaan.

Vastaajana Tommi Vuorinen,

seisomologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2017

Parempi nimi olisi tahraton teräs.

Ruostumaton on itse asiassa vain hyvin korroosiota kestävää terästä.

Sen historia alkoi, kun huomattiin, että kromiseostus paransi metallin korroosionsietokykyä. Kromi reagoi hapen kanssa, jolloin teräksen pinnalle muodostuu ohut passivoiva oksidikerros. Suojakalvon muodostumista metallipinnalle kutsutaan passivoitumiseksi. Vaikka pinta vaurioituu, se korjaantuu aina uudella suojaavalla kerroksella.

Parhaatkaan ruostumattomat teräkset eivät kestä mitä tahansa. Siihen voi kehittyä varsin nopeasti pieniä, paikallisia ruostevaurioita. Jos happopitoisuus nousee pistemäisesti suojaava oksidikerros ei pääse enää uusiutumaan.

Itse asiassa tahraton teräs voisi olla parempi nimi ruostumattomalle teräkselle. Ennen vanhaan teräsaterimia kuivattiin, jotta niihin ei tulisi läikkiä. Ruostumaton teräs toi tähän ongelmaan ratkaisun.

Vastaajana Mari Lundström,

materiaalitekniikan professori, Aalto-yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

Ihminen kantaa päävastuun väreistä.

Vastaus kysymykseen ei ole aivan lyhyt ja yksiselitteinen. Luonto ei tunne täysin mustia kasviksia ja vihanneksia, ainoastaan syvän punaisia tai violetteja. Mitä enemmän pigmenttiä, sitä tummempi väri.

Vain osa vihannesten väreistä on syntynyt luonnonvalinnan kautta. Jalostuksen merkitys on kaikkein suurin. Ihminen on jalostanut tietämättään tai tietoisesti vihanneksia nykyisenlaisiksi.

Luonnonporkkanassa on kyllä porkkanan makua, mutta ei oranssia väriä. Nykyisen värin valikoi ihminen. Erikoisen väriset tummat porkkanat, perunat ja punajuuret ovat myös pitkällisen valintajalostuksen tulosta.

Olisiko niin, että hyvin tummia vihanneksia ei ole haluttu jalostaa, koska niitä on vaikea erottaa pilaantuneista?

Nykyään on jo toisin. Ihmiset ovat kokeilunhaluisia, eikä elintarvikkeita tuoteta pelkästään hengenpitimiksi vaan myös estetiikan takia. Tämä on saanut kasvinjalostajat tuottamaan hyvin vaihtelevan värisiä kasviksia. Kaupassa myydään niin tummia, valkoisia kuin raidallisiakin juureksia.

Väriaineet ovat niin kasvin kuin ihmisen kannalta tärkeitä. Ne toimivat sekä varastoaineina että antioksidantteina tai antikarsinogeenisina yhdisteinä.

Vastaajana Kurt Fagerstedt,

kasvifysiologian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2017

Ei kuinkaan.

Muiden planeettojen häviäminen aurinkokunnasta ei ainakaan nopealla aikataululla muuttaisi juuri mitään maapallolla. Pitemmän ajan kuluessa maapallon ilmasto voisi hieman muuttua tavalla, jota ei osata kunnolla ennakoida. Muiden planeettojen painovoima aiheuttaa nimittäin maapallon rataan pieniä muutoksia, jotka jäisivät pois.

Eräiden tutkimusten mukaan myös asteroidien ja meteoriittien pommitus voisi lisääntyä, kun Jupiter ei enää olisi painovoimallaan suojelemassa aurinkokunnan sisäosia. Toisaalta Jupiter itse heittää nykyään välillä vaarallisia kappaleita maapallon suuntaan, joten törmäykset eivät välttämättä dramaattisesti lisääntyisi.

Kaiken kaikkiaan uskoisin, että voisimme elellä kotoisalla pallollamme suunnilleen samalla tavalla kuin nykyään, vain taivaalla liikkuvat valopisteet olisivat poissa – ja avaruusluotaimet joutuisivat tutkimaan vain Kuuta ja tyhjää avaruutta.

Vastaajana Heikki Oja,

professori, tähtitieteilijä ja tietokirjailija.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2017