Se pieni ero piilottelee mitokondriossa. Kuva: Shutterstock

Ainakin voi yrittää. Klooni ei näet ole täyskopio.

Periaatteessa klooni on yhtä lailla samanlainen kuin identtinen kaksonen. Tuman geeneiltään klooni ja alkuperäinen yksilö ovat täysin identtisiä, mutta pieni osa geeneistä sijaitsee mitokondrioissa, solun energiatehtaissa, eikä tumassa. Näiden geenien erilaiset muunnokset jakautuvat kudoksissa satunnaisesti, ja niiden avulla voisi ehkä kloonin ja alkuperäisen yksilön erottaa toisistaan.

Kuuluisa Dolly-lammas kloonattiin vuonna 1997 aikuisen lajitoverin utaresolusta. Solun tuma siirrettiin luovuttajalta saatuun munasoluun, josta oli poistettu oma tuma. Kun munasolu alkoi jakautua, alkio siirrettiin keinoemoon, joka synnytti Dollyn. Tuman geenit Dolly sai utaresolun luovuttajalta, mutta mitokondrion geenit se peri siitä solusta, mistä tuma poistettiin.

Ihminen pystyttäisiin jo kloonaamaan nykyisellä osaamisella. Lait ja eettiset säännöt eivät kuitenkaan salli tällaista monistamista.

Vastaajana Hannu Sariola,

kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Nykyisillä hedelmöitystekniikoilla se olisi periaatteessa mahdollista.

Miehen hormonitoiminta pitäisi ensin lamata, antaa hänelle naishormoneja ja odottaa, että kehoon ruiskutettu keinohedelmöitetty alkio kiinnittyisi vatsaonteloon. Se voisi teoriassa onnistua.

Naisella alkio kiinnittyy joskus kohdun ulkopuolelle, esimerkiksi suoliliepeeseen. Tilanne on kantajalle hengenvaarallinen, mutta kohdunulkoisista raskauksista on syntynyt terveitä lapsia keisarileikkauksella.

Miehelle voisi periaatteessa siirtää kohdun. Kohdunsiirto naiselle onnistuu elävältä luovuttajalta. Ruotsissa on tehty yhdeksän siirtoa äidiltä tyttärelle. Kuusi on synnyttänyt. Siirto useine leikkauksineen on erittäin vaativa, eikä niitä ole harkittu miehille.

Mies voi synnyttää, jos hän on ollut biologinen nainen, jonka sukupuoli on korjattu mieheksi, ja hänellä on kohtu tallella. Yksi naisesta mieheksi muutettu transseksuaali on synnyttänyt Tukholman Karoliinisessa sairaalassa.

Vastaajana Outi Hovatta,

synnytysten ja naistentautien professori, Karoliininen instituutti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

Huuhde tappaa huonosti flunssaviruksia.

Huolellinen saippuavesipesu suojaa käsihuuhdetta tehokkaammin tartunnoilta. Jos joudut pesemään käsiä kymmeniä kertoja päivässä, kannattaa käyttää käsihuuhdetta. Sairaaloissa saippuan tilalla on yleensä käsihuuhde, koska ahkera saippuapesu kuluttaa ihoa. Bakteerit viihtyvät rohtuneessa ihossa, joka on altis infektioille. Käsihuuhteen sisältämä glyseroli voitelee ja pitää ihon sileänä.

Näkyvästi likaiset kädet pestään aina saippualla, sillä käsihuuhteen teho heikkenee nopeasti, kun läsnä on likaa.

Saippuapesu ei tapa taudinaiheuttajia vaan irrottaa ne ihosta ja huuhtoo viemäriin. Siksi vedellä ja saippualla pääsee eroon mistä tahansa pöpöstä, lajiin katsomatta.

Puhdistusperiaate on käsihuuhteessa täysin toisenlainen. Se tappaa taudinaiheuttajia. Huuhteen sisältämä alkoholi hajottaa mikrobien proteiineja ja solukalvoja.

Varmimmin kuolevat bakteerit ja vaipalliset virukset, kuten influenssa. Huuhde tappaa huonosti vaipattomia viruksia, jotka ovat muun muassa yleisimpiä flunssan aiheuttajia.

Tutkimuksissa käsihuuhde on pysäyttänyt tartuntoja päiväkodeissa ja sairaaloissa. Yleiset ripulitaudit ja hengitystieinfektiot vähenevät.

Kotioloissa ja työpaikoilla käsihuuhde ei kuitenkaan näytä suojaavan kaikilta ripulitaudeilta tai flunssilta.

Vastaajana Pentti Huovinen,

bakteeriopin professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

Sanonta alkoi elää omaa elämäänsä.

Paradoksaaliselta näyttävä muoto on tehokas tyylikeino, mutta ristiriitaisuuden ja moniymmärteisyyden vaikutelmaa selittää myös sanonnan pitkä käyttöhistoria.

Suuri määrä meidän tuntemistamme elämänviisauksista juontuu tavalla tai toisella antiikin kulttuurista, esimerkiksi Ciceron tai muiden tunnettujen ajattelijoiden puheista tai roomalaisesta oikeuskäytännöstä. Usein niitä siteerataankin latinankielisissä asuissa, kuten Exceptio probat regulam ’poikkeus vahvistaa säännön’ ja Nulla regula sine exceptione ’ei sääntöä ilman poikkeusta’.

Sananlaskuihin liittyy usein tulkintaongelmia, koska ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niiden kieliasukin on hioutunut niukaksi ja virtaviivaiseksi. Niitä on siteerattu ja varioitu ulkomuistista, ja usein ne on alun perinkin esitetty vain suullisesti.

Sananlaskussa Exceptio probat regulam on alkuaan ollut jatko-osa: in casibus non exceptis ’tapauksissa, joita ei ole määritelty poikkeuksiksi’. Kun se on pudonnut pois, sananlaskuun ei ole jäänyt mitään sellaista, mikä olisi viitannut tietoiseen määrittelyyn. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden moniin erilaisiin tulkintoihin, esimerkiksi sellaiseen, että poikkeuksien havaitseminen tekee ihmisen tietoiseksi yleisistä säännönmukaisuuksista.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

wisti
Seuraa 
Viestejä6562
Liittynyt12.2.2013

Miksi poikkeus vahvistaa säännön?

Stadin Santtu kirjoitti: En ole latinisti, mutta olen ymmärtänyt niin, että pieni oikaisu käännöksessä on johtanut tässä asiassa pieneen tulkinnalliseen väärinkäsitykseen. Eikö oikeampi käännös olisi 'poikkeus koettaa sääntöä'? Ja kyllä, koettamalla eli testaamalla vahvistaa säännön silloin kun sääntö kestää koetuksen. Nykytulkinta kuitenkin lähtee siitä, että kun jokin poikkeus ei mahdu säännön sisään, niin ei haittaa, kyseinen poikkeus kuuluu silti säännön piiriin. Näin sitten perustellaan...
Lue kommentti

Ilmiöön ei löytynyt yksiselitteistä syytä.

Vaikka valaat ovat sopeutuneet täydellisesti elämään vedessä, niiden on ilmaa hengittävinä nisäkkäinä päästävä pintaan, muuten ne hukkuvat. Sairaiden ja heikkojen yksilöiden arvellaan hakeutuvan mataliin vesiin tästä syystä. Ehkä ne joskus hämmennyksissään ja uupuneina uivat väärään suuntaan ja rantautuvat.

Joillekin lajeille matala vesi on turva pedoilta. Kun sarvivalaat ja maitovalaat kuulevat miekkavalaiden ääniä, ne pakenevat heti matalaan veteen, minne miekkavalaat eivät mielellään ui. Tämä luonnollinen pakoreaktio voi olla syynä myös muiden lajien rantautumiseen.

Valaiden massarantautumisiin on usein liitetty jokin ihmisen aiheuttama häiriötekijä, kuten vedenalainen räjähdys tai muu voimakas ääni. Ehkä jokin uusi ja odottamaton tapahtuma saa valaat paniikin valtaan ja ajaa ne rannalle.

Myös taustamelu voi johtaa rantautumiseen. Kaikki valaslajit kuuntelevat tuottamiensa äänien kaikuja ja saavat näin tietoa vedenalaisesta ympäristöstään. Jos melu peittää nämä äänet, valaiden on vaikea suunnistaa esteiden ympäri. Ne eksyvät ja voivat päätyä liian matalaan veteen.

Vastaajana Outi Tervo,

tutkija, Grönlannin luonnonvarainstituutti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017