Oikea pää varjelee keltuaista. Kuva: Shutterstock
Oikea pää varjelee keltuaista. Kuva: Shutterstock

Tylppä vai suippo? Sillä on väliä.

Kotelossa kananmunat seisovat tylppä pää ylöspäin. Syystä. Munan tylpässä päässä sijaitsee ilmatasku. Kun tämä pää sojottaa ylöspäin, ilmatasku ja sen mukana keltuainen pysyvät paikoillaan. Jos munan pakkaa toisin päin, ilma pyrkii ylös suippoon päähän, ja liike voi rikkoa kananmunan rakenteen.

Lisäksi munan kuori läpäisee ilmaa, ja ilman mukana ilmataskuun voi päästä bakteereja. Jos muna olisi tylppä pää alaspäin, ilmatasku nousisi koskettamaan keltuaista. Keltuainen taas on herkempi pilaantumaan kuin valkuainen.

Asentoa enemmän säilyvyyteen vaikuttaa lämpötila. Tasainen noin 12–14 asteen lämpö on ihanteellinen. Siirtely kylmästä huoneenlämpöön ja takaisin tai toisinpäin lyhentää säilyvyysaikaa. Kuivassa, hajuttomassa, pimeässä ja viileässä kaapissa muna kestää pisimpään.

Munat viihtyvät parhaiten alkuperäisessä parvikotelossa. Siinä munat ovat oikein päin, ja kotelon hengittävä materiaali suojaa liialta haihdunnalta sekä hajuilta ja bakteereilta.

Oikein säilytetty muna menettää vettä ilmakanaviensa kautta noin teelusikallisen vuorokaudessa. Kun vettä haihtuu, ilmatasku kasvaa. Munan tuoreuden voi testata.

Tuore muna ei hölsky, ja kun sen panee astiaan kylmään veteen, se uppoaa pohjaan. Mitä lähempänä pintaa muna ui, sitä vanhempi se on.

Vastaajana Hanna Hamina,

toiminnanjohtaja, Suomen Siipikarjaliitto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017