Scifinä pysyy – jopa Marsissa. Kuva: Nasa

Jossakin voi olla omaa – ja sitä pitää varjella.

Jotkut astrobiologit ovat vakavissaan ehdottaneet, että esimerkiksi kasvien siemeniä lähetettäisiin avaruuteen luotainten mukana. Ei ole lähetetty, sillä velvollisuutemme on olla häiritsemättä elämää, jota jossakin mahdollisesti on.

Marsiin elämää kuitenkin suunnitellaan, vaikka olot ovat Maan elämälle liian ankarat. Naapuriltamme puuttuu ilmakehä, joka suojaa avaruussäteilyltä, tasoittaa lämpötilaa ja luo ilmanpaineen, jossa vesi pysyy juoksevana. Happeakaan ilmakehässä ei ole riittävästi, mutta alkeelliset eliöt saattaisivat menestyä, jos ne suojattaisiin säteilyltä ja kuivuudelta.

Jos Marsiin rakennetaan siirtokunta, sinne pitää viedä sellaisia perustuotannon eliöitä – kasveja, leviä ja mikrobeja – joiden avulla voi tuottaa elintarvikkeita, happea ja polttoaineita.

Suureelliset suunnitelmat tähtäävät koko planeetan maankaltaistamiseen. Se edellyttää, että Marsiin saadaan palautetuksi riittävän tiheä ja kasvihuonekaasuinen ilmakehä. Silloin lämpötila nousisi ja jäätyneet vesivarat sulaisivat ja myös pysyisivät sulina.

Ilmakehää voisi muokata sulattamalla Marsin napojen hiilidioksidijäätiköitä avaruuspeilien tai tehokkaiden kasvihuonekaasujen, kuten fluorihiilivetyjen, avulla.

Uusimmat tiedot kuitenkin osoittavat, ettei hiilidioksidijäätä ole tarpeeksi. Määrä ei riitä tuottamaan juoksevan veden ylläpitoon tarvittavaa ilmakehää ja ilmanpainetta.

Vastaajana Kirsi Lehto,

kasvivirologian dosentti, biokemian laitos, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Takaisinmaksu mitoittuu kertymän mukaan.

Valvominen johtaa unipaineeseen, joka kasvaa ja on huipussaan kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen. Siitä eteenpäin on lähes mahdotonta pysyä hereillä.

Jo yhden yön valvominen heikentää suorituskykyä kuin 0,6 promillen humala. Univelan kasvaessa ajatus kangistuu, keskittyminen hajoaa ja valppaus häviää. Unen puute tappaa motivaation ja turmelee työmuistin. Pitkällä aikavälillä kasvaa todennäköisyys sairastua aikuistyypin diabetekseen ja verisuonisairauksiin.

Jos kahdeksan tunnin unet tarvitseva nukkuu viikon verran vain kuusi tuntia yössä, jopa yksinkertaisista tehtävistä suoriutuminen alkaa tahmata.

Ihminen pyrkii korvaamaan univelan nukkumalla tavallista enemmän ja sikeämmin heti, kun on tilaisuus. Kuittaus ei käy hetkessä. Kunnon yöunet palauttavat vasta osan suorituskyvystä. Aina ei riitä kaksikaan yötä. Hyvä uutinen on, että nukkumalla kunnollisesti ja tunnollisesti univelkansa pois, se kuittaantuu.

Vastaajana Tarja Stenberg, fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Paras kypsentää kiehuvalla.

Sillä on väliä, kuinka kasvikset keittää. Kasvisoluissa on runsaasti toimintakykyisiä entsyymejä, jotka voivat vaikuttaa kasvin väriin, rakenteeseen tai maku- ja aromiaineisiin. Vihreä voi haalistua, soluseinämät saattavat kovettua, ja kasviin voi muodostua karvaita makuaineita tai virhehajuja.

Jos kasvikset panee valmiiksi kiehuvaan veteen, niiden lämpötila kohoaa nopeasti niin korkeaksi, että entsyymit tuhoutuvat eivätkä pääse tekemään vahinkoa.

Sen sijaan kylmässä vedessä lämpötila pysyy suhteellisen pitkään entsyymien toiminnalle optimaalisena ja ei-toivottujen muutosten mahdollisuus kasvaa. Esimerkiksi perunat voivat jäädä koviksi tai pinaattiin kehittyä kalamainen sivumaku.

Noin 40–60 asteessa entsymaattiset reaktiot tapahtuvat jopa satoja kertoja nopeammin kuin huoneenlämmössä.

Vastaajana Anu Hopia, elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Aine ei ollut vielä läpinäkyvää.

Sitä ei voi nähdä, koska alkuräjähdys on läpinäkymätön kuin Aurinko. Auringostakin näemme vain pinnan.

Alkuräjähdys oli niin kuuma, että kesti 380 000 vuotta, ennen kuin läpinäkymätön plasma jäähtyi läpinäkyväksi aineeksi.

Tämän olomuodon muutoksen näemme nykyään kosmisena taustasäteilynä. Vaikka se lähti liikkeelle näkyvänä valona, yli kymmenen miljardin vuoden taipaleella se on avaruuden mukana venynyt mikroaalloiksi.

Vastaajana Teppo Mattsson, teoreettisen fysiikan tohtori, Helsinki.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Mikrohitu ei laukaise oksennusrefleksiä.

Linnut luulevat merivesissä lilluvia mikromuoveja oikeaksi ruoaksi. Hituset ovat usein niin pieniä, etteivät ne laukaise linnuille ominaista oksennusrefleksiä. Isommat muovinpalat lintu voi periaatteessa poistaa oksennuspalloina. Jos muovi on esimerkiksi pitkää nauhaa, ei sekään välttämättä onnistu.

Roskia joutuu lintujen elimiin joko suoraan tai muun ravinnon mukana, koska mikromuovit kertyvät planktonia syöviin kaloihin.

Muoviroskaa muodostuu vesiin kahta kautta. Primaariset mikromuovit on suoraan tehty mikroskooppisiksi. Niitä käytetään kosmetiikassa, hankausaineina puhdistuksessa sekä lääkeaineiden osana. Sekundaariset mikromuovit syntyvät ultraviolettivalon haurastuttaessa isompia muovinkappaleita.

Vastaajana Esa Hohtola, eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017