Keinunnassa on taikaa. Kuva: Shutterstock

Vastausta voi vain arvailla.

On mahdollista, että auton heilunta muistuttaa äidin liikkeistä, joihin lapsi tottui ollessaan kohdussa. Keinunta kenties rauhoittaa ja auttaa laskeutumaan uneen.

Sama toimii aikuisella. Mieli ja elimistö pitää saada rauhoittumaan, jotta nukahtaminen on mahdollista.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

On niissä, vaikka molemmissa on samanlaisia etanolimolyylejä.

Alkoholin raaka-aineen mukana etanolimolekyyliin tulee pieniä määriä raskasta vetyä eli deuteriumia ja raskasta hiiltä eli C-13:a. Erot voi havaita erikoistekniikoilla, kuten isotooppisuhdemassaspektrometrialla. Niillä selviää, mistä aineesta tuote on valmistettu.

Erikoistekniikoilla voidaan paljastaa tuoteväärennöksiä, mutta menetelmiin turvaudutaan aika harvoin. Usein väärennös selviää jo pullon merkinnöistä tai yksinkertaisilla kemiallisilla analyyseillä, jotka osoittavat juoman alkoholipitoisuuden.

Vastaajana Pekka Lehtonen,

analyyttisen kemian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Suurperhettä saattoi luotsata vanha ja viisas matriarkka.

itkäikäisimmillä dinosauruksilla on saattanut esiintyä isovanhemmuutta , eli ne eivät olisi enää huolehtineet omista poikasistaan vaan poikastensa poikasista. Fossiiliaineiston perusteella tällä tavoin olisivat voineet käyttäytyä pitkäkauladinosaurukset eli sauropodit.

Sauropodit elivät nykynorsujen tavoin laumoissa, ja niillä vaikuttaa olleen samankaltaista käyttäytymistä. Norsulaumaa johtaa tunnetusti vanha naaras. Matriarkka ohjaa ja suojelee laumaa, joka koostuu sen omista jälkeläisistä ja niiden jälkeläisistä – toisin sanoen se on niiden mummo.

Perhekoosta tiedetään enemmän, koska dinosaurusten pesistä ja poikasista on säilynyt runsaasti todisteita. Niiden perusteella monet dinosaurukset munivat suuren määrän munia, jopa 20–30, ja niistä kehittyi useita poikasia. Monien nykylintujen lailla emot keräsivät kuoriutuneet poikaset isoon poikasparveen, jota ne sitten yhdessä vahtivat. Myös hieman kehittyneemmät poikaset pitivät yhtä sen jälkeen, kun emot jättivät ne selviämään omillaan.

Vastaajana Mikko Haaramo,

selkärankaispaleontologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Tylppä vai suippo? Sillä on väliä.

Kotelossa kananmunat seisovat tylppä pää ylöspäin. Syystä. Munan tylpässä päässä sijaitsee ilmatasku. Kun tämä pää sojottaa ylöspäin, ilmatasku ja sen mukana keltuainen pysyvät paikoillaan. Jos munan pakkaa toisin päin, ilma pyrkii ylös suippoon päähän, ja liike voi rikkoa kananmunan rakenteen.

Lisäksi munan kuori läpäisee ilmaa, ja ilman mukana ilmataskuun voi päästä bakteereja. Jos muna olisi tylppä pää alaspäin, ilmatasku nousisi koskettamaan keltuaista. Keltuainen taas on herkempi pilaantumaan kuin valkuainen.

Asentoa enemmän säilyvyyteen vaikuttaa lämpötila. Tasainen noin 12–14 asteen lämpö on ihanteellinen. Siirtely kylmästä huoneenlämpöön ja takaisin tai toisinpäin lyhentää säilyvyysaikaa. Kuivassa, hajuttomassa, pimeässä ja viileässä kaapissa muna kestää pisimpään.

Munat viihtyvät parhaiten alkuperäisessä parvikotelossa. Siinä munat ovat oikein päin, ja kotelon hengittävä materiaali suojaa liialta haihdunnalta sekä hajuilta ja bakteereilta.

Oikein säilytetty muna menettää vettä ilmakanaviensa kautta noin teelusikallisen vuorokaudessa. Kun vettä haihtuu, ilmatasku kasvaa. Munan tuoreuden voi testata.

Tuore muna ei hölsky, ja kun sen panee astiaan kylmään veteen, se uppoaa pohjaan. Mitä lähempänä pintaa muna ui, sitä vanhempi se on.

Vastaajana Hanna Hamina,

toiminnanjohtaja, Suomen Siipikarjaliitto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Pystyasennosta pääsee nopeasti pakoon.

Eri lajeilla on omat tyypilliset unipaikat ja uniasennot.

Unen aikana eläin katkaisee yhteyden ulkomaailmaan ja saattaa itsensä tällä tavoin alttiiksi vaaroille. Saaliseläimet pyrkivät ensisijaisesti valitsemaan suojaisan unipaikan, jonne pedoilla ei ole pääsyä. Sellaisia ovat esimerkiksi jyrkkien kallioiden rinteet ja hyvät pensaikot.

Makuuasentoa suosii unen aikainen lihasjänteyden väheneminen ja jopa täydellinen häviäminen tietyssä univaiheessa. Tällöin eläin ei pysyisi jaloillaan. Esimerkiksi kirahvi voisi rojahtaessaan vaurioittaa itseään pahastikin.

Joillakin lajeilla on kehittynyt mekanismeja, jotka estävät haaverit, ja nukkuminen voi tapahtua myös seisaaltaan.

Esimerkiksi hevosen nivelet loksahtavat lukkoon niin, etteivät jalat petä alta edes lihasten rentoutuessa. Näin eläin pysyy pystyssä, vaikka lihakset ovat rentoina.

Pystyasennossa on etunsa. Siitä pääse nopeasti käpälämäkeen, jos vaara uhkaa. Makuulta ponnistaminen voisi kestää kohtalokkaan kauan.

Useimmat eläimet nukkuvat tosin pystyssä vain lyhyitä aikoja yhteen menoon, jotkin lajit vain muutamia minuutteja.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017