Muinaisille roomalaisille tulkinta oli selvä. Kuva: Shutterstock

Sanonta alkoi elää omaa elämäänsä.

Paradoksaaliselta näyttävä muoto on tehokas tyylikeino, mutta ristiriitaisuuden ja moniymmärteisyyden vaikutelmaa selittää myös sanonnan pitkä käyttöhistoria.

Suuri määrä meidän tuntemistamme elämänviisauksista juontuu tavalla tai toisella antiikin kulttuurista, esimerkiksi Ciceron tai muiden tunnettujen ajattelijoiden puheista tai roomalaisesta oikeuskäytännöstä. Usein niitä siteerataankin latinankielisissä asuissa, kuten Exceptio probat regulam ’poikkeus vahvistaa säännön’ ja Nulla regula sine exceptione ’ei sääntöä ilman poikkeusta’.

Sananlaskuihin liittyy usein tulkintaongelmia, koska ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niiden kieliasukin on hioutunut niukaksi ja virtaviivaiseksi. Niitä on siteerattu ja varioitu ulkomuistista, ja usein ne on alun perinkin esitetty vain suullisesti.

Sananlaskussa Exceptio probat regulam on alkuaan ollut jatko-osa: in casibus non exceptis ’tapauksissa, joita ei ole määritelty poikkeuksiksi’. Kun se on pudonnut pois, sananlaskuun ei ole jäänyt mitään sellaista, mikä olisi viitannut tietoiseen määrittelyyn. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden moniin erilaisiin tulkintoihin, esimerkiksi sellaiseen, että poikkeuksien havaitseminen tekee ihmisen tietoiseksi yleisistä säännönmukaisuuksista.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

wisti
Seuraa 
Viestejä6852
Liittynyt12.2.2013

Miksi poikkeus vahvistaa säännön?

Stadin Santtu kirjoitti: En ole latinisti, mutta olen ymmärtänyt niin, että pieni oikaisu käännöksessä on johtanut tässä asiassa pieneen tulkinnalliseen väärinkäsitykseen. Eikö oikeampi käännös olisi 'poikkeus koettaa sääntöä'? Ja kyllä, koettamalla eli testaamalla vahvistaa säännön silloin kun sääntö kestää koetuksen. Nykytulkinta kuitenkin lähtee siitä, että kun jokin poikkeus ei mahdu säännön sisään, niin ei haittaa, kyseinen poikkeus kuuluu silti säännön piiriin. Näin sitten perustellaan...
Lue kommentti

Takaisinmaksu mitoittuu kertymän mukaan.

Valvominen johtaa unipaineeseen, joka kasvaa ja on huipussaan kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen. Siitä eteenpäin on lähes mahdotonta pysyä hereillä.

Jo yhden yön valvominen heikentää suorituskykyä kuin 0,6 promillen humala. Univelan kasvaessa ajatus kangistuu, keskittyminen hajoaa ja valppaus häviää. Unen puute tappaa motivaation ja turmelee työmuistin. Pitkällä aikavälillä kasvaa todennäköisyys sairastua aikuistyypin diabetekseen ja verisuonisairauksiin.

Jos kahdeksan tunnin unet tarvitseva nukkuu viikon verran vain kuusi tuntia yössä, jopa yksinkertaisista tehtävistä suoriutuminen alkaa tahmata.

Ihminen pyrkii korvaamaan univelan nukkumalla tavallista enemmän ja sikeämmin heti, kun on tilaisuus. Kuittaus ei käy hetkessä. Kunnon yöunet palauttavat vasta osan suorituskyvystä. Aina ei riitä kaksikaan yötä. Hyvä uutinen on, että nukkumalla kunnollisesti ja tunnollisesti univelkansa pois, se kuittaantuu.

Vastaajana Tarja Stenberg, fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Paras kypsentää kiehuvalla.

Sillä on väliä, kuinka kasvikset keittää. Kasvisoluissa on runsaasti toimintakykyisiä entsyymejä, jotka voivat vaikuttaa kasvin väriin, rakenteeseen tai maku- ja aromiaineisiin. Vihreä voi haalistua, soluseinämät saattavat kovettua, ja kasviin voi muodostua karvaita makuaineita tai virhehajuja.

Jos kasvikset panee valmiiksi kiehuvaan veteen, niiden lämpötila kohoaa nopeasti niin korkeaksi, että entsyymit tuhoutuvat eivätkä pääse tekemään vahinkoa.

Sen sijaan kylmässä vedessä lämpötila pysyy suhteellisen pitkään entsyymien toiminnalle optimaalisena ja ei-toivottujen muutosten mahdollisuus kasvaa. Esimerkiksi perunat voivat jäädä koviksi tai pinaattiin kehittyä kalamainen sivumaku.

Noin 40–60 asteessa entsymaattiset reaktiot tapahtuvat jopa satoja kertoja nopeammin kuin huoneenlämmössä.

Vastaajana Anu Hopia, elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Aine ei ollut vielä läpinäkyvää.

Sitä ei voi nähdä, koska alkuräjähdys on läpinäkymätön kuin Aurinko. Auringostakin näemme vain pinnan.

Alkuräjähdys oli niin kuuma, että kesti 380 000 vuotta, ennen kuin läpinäkymätön plasma jäähtyi läpinäkyväksi aineeksi.

Tämän olomuodon muutoksen näemme nykyään kosmisena taustasäteilynä. Vaikka se lähti liikkeelle näkyvänä valona, yli kymmenen miljardin vuoden taipaleella se on avaruuden mukana venynyt mikroaalloiksi.

Vastaajana Teppo Mattsson, teoreettisen fysiikan tohtori, Helsinki.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Mikrohitu ei laukaise oksennusrefleksiä.

Linnut luulevat merivesissä lilluvia mikromuoveja oikeaksi ruoaksi. Hituset ovat usein niin pieniä, etteivät ne laukaise linnuille ominaista oksennusrefleksiä. Isommat muovinpalat lintu voi periaatteessa poistaa oksennuspalloina. Jos muovi on esimerkiksi pitkää nauhaa, ei sekään välttämättä onnistu.

Roskia joutuu lintujen elimiin joko suoraan tai muun ravinnon mukana, koska mikromuovit kertyvät planktonia syöviin kaloihin.

Muoviroskaa muodostuu vesiin kahta kautta. Primaariset mikromuovit on suoraan tehty mikroskooppisiksi. Niitä käytetään kosmetiikassa, hankausaineina puhdistuksessa sekä lääkeaineiden osana. Sekundaariset mikromuovit syntyvät ultraviolettivalon haurastuttaessa isompia muovinkappaleita.

Vastaajana Esa Hohtola, eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017