Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock
Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock

Radioaktiivisuus ei riitä sähköntuotantoon, ja riskit ylittävät hyödyt.

Säteilyssä tosiaankin on energiaa. Osa ydinjätteestä, erityisesti käytetty ydinpolttoaine, säteilee voimakkaasti tuhansia vuosia.

Sarjakuvassa Wagner-sika ratkaisi rannekellon paristonvaihdon rakentamalla kellon, joka käy ydinjätteellä hamaan tulevaisuuteen.

Todellisuudessa säteilylähteitä on käytetty energian tuottamiseen kaukokohteissa, ainakin majakoissa ja avaruusluotaimissa, mutta ydinjätettä ei niissäkään ole kokeiltu.

Ydinvoimalassa esiintyy jälkilämpöä, joka johtuu käytetyn polttoaineen radioaktiivisuudesta. Radioaktiivisuus ei kuitenkaan riitä sähköntuotantoon. Se laskee jo yhdessä päivässä reaktorin sulkemisen jälkeen peräti alle prosenttiin voimalan käyttötehosta.

Säteilyn kuljettama energia pystyy tuhoamaan elimistön soluja tai niiden osia. Siksi voimakkaan säteilyn aiheuttamat terveydelliset haitat ovat suuria säteilyn kantamaan energiaan nähden.

Säteilyturvakeskus kertookin kirjassaan Säteilyn käyttö, että majakoista vääriin käsiin joutuneita voimakkaita säteilylähteitä on käytetty lämmittiminä. Ne ovat jopa tappaneet ihmisiä entisen Neuvostoliiton alueella.

Vastaajana Markus Airila,

vanhempi tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2017

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

käyttäjä-138 kirjoitti: Tuosta vastauksesta on selvästi unohtunut loppuosa. Selväksi tuli, ettei säteilyä pystytä käyttämään energiantuotannossaa. Mutta ydinjätteitä ihan varmasti.voi. Tietenkin voi, teknisesti, koska se tuottaa merkittäviä määriä lämpöä. Esteet ovat lähinnä poliittisia, mikä seuraa tavallisten ihmisten hysteerisestä suhtautumisesta ydinvoimaan. Mene poliitikkona ajamaan ydinteknologian merkittävää vapauttamista ja hyödyntämisen lisäämistä, niin se on paljon tehokkaampi tapa...
Lue kommentti
Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

o_turunen kirjoitti: Kerrotko, miten ydinjätteillä tuotetaan energiaa? Pumpataan lämpöä polttoainesauvojen säilytysaltaasta? Heivataan öljypoltin kellarista pihalle ja laitetaan tilalle muutama kilo korkea-aktiivista ydinjätettä ja muurataan tiilistä säteilysuoja. Ja kas, meillä on 100 vuotta lämmittävä ikikattila ja säästetään muutama tonni vuodessa öljylaskuissa. Olisihan siinä toki riskinsä, kun omatoimimiehet alkaisivat tutkia ydinenergian sovellettavuutta harrastusprojekteihinsa ja...
Lue kommentti
Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017