Vuodet eivät yksin ratkaise. Kuva: Shutterstock

Vastaus vaihtelee tarkastelukulman mukaan.

Vanheneminen alkaa itse asiassa syntymästä, joten ilmiö on määrittelykysymys.

Suomessa kansan- eli vanhuuseläkkeen ikäraja on ollut kautta aikojen 65 vuotta. Tätä rajaa on käytetty tutkittaessa vanhenemista.

Nykyään vanhuuden raja vedetään usein 75 vuoteen. Tutkijat ovat perustelleet tätä muuan muassa sillä, että terveysseurantojen perusteella raihnaus yleistyy 75–80 vuoden välillä. Tämä on kuitenkin keskiarvo, koska vanhusväestö on äärimmäisen heterogeeninen. Joukko ulottuu maratoonareista täysin toimintakyvyttömiin.

Kun ikääntyvien terveys ja toimintakyky ovat viime vuosikymmeninä kohentuneet, monet ovat nostaneet rajan 80 vuoteen. Tässä katsannossa varsinaisia vanhuksia ovat yli 85-vuotiaat.

Kronologista ikää järkevämpi mittari olisi biologinen ikä. Sitä voidaan määritellä monin tavoin. Yksi niistä on verenkiertoelimistön kunto: ihminen on yhtä vanha kuin hänen valtimonsa. Ennenaikaiseen vanhenemiseen voi viitata alkava gerastenia eli hauraus-raihnaus-oireyhtymä. Sitä potevan terveys heikkenee ilman selvää sairautta.

Kansainvälisesti vanhenemisen mittariksi on suositeltu kävelynopeutta. Vanhenemiseen viittaa hidas kävely, alle 0,8 metriä sekunnissa. Tällä tavoin vanha voi olla jo 55-vuotias.

Vastaajana Timo Strandberg, geriatrian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2016

Karkea arvio: 105 litraa.

Jos rää’ksi tulkitaan nenästä ulos valuva erite, päästään seuraavanlaiseen karkeaan laskelmaan.

Suomalainen sairastaa noin neljä flunssaa vuodessa, joista kukin kestää keskimäärin seitsemän vuorokautta. Käytämme niistämiseen noin 10 nenäliinaa päivässä, ja yksi liina imee enimmillään kaksi millilitraa. Tämän perusteella nenästä poistuisi vuorokaudessa 20 millilitraa eritettä. Vuosituotannoksi saadaan 560 millilitraa räkää. Ihminen elää keskimäärin 80-vuotiaaksi, joten elinaikainen tuotanto on lähes 45 litraa eli neljä ja puoli ämpärillistä.

Nenä vuotaa kuitenkin myös muulloin kuin flunssaisena. Jos tätä räkää heruu pari millilitraa päivässä, se tekee 80 vuoden kuluessa melkein 60 litraa eli kuusi ämpärillistä.

Hengitysteiden eri kohdissa syntyy hieman erilaista räkää. Tyypillisesti sitä tuottavat nenän ja nielun limakalvot.

Normaali pintoja suojaava ja kostuttava lima on yleensä kirkasta. Kunnon flunssassa siihen sekoittuu kudosnestettä, kuolleiden limakalvosolujen jäännöksiä, puolustussoluja, viruksia ja bakteereja. Paksut hyhmäiset osat kirkkaan liman seassa koostuvat soluista ja niiden rippeistä. Tautisenkin räästä suurin osa on tavallista limasolujen eritettä.

Vastaajana Pentti Huovinen,

bakteeriopin professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Oireita alkaa ilmaantua, jos juo viisi kupillista kerralla.

Myrkyllisyys ei ole joko-taikysymys, vaan vaikutukset tulevat liukuen annoksen kasvaessa. Tavallinen annos, noin viisi kupillista kahvia päivässä, sisältää yhteensä puoli grammaa kofeiinia. Siitä voi seurata lähinnä mahanärsytystä ja unettomuutta niihin taipuvaisilla.

Liian suuret annokset – puoli grammaa kerralla tai 1–1,5 grammaa päivässä – aiheuttavat keskushermoston ylikiihottumista, tuskaisuutta, levottomuutta, ärtyvyyttä, lihaskramppeja, lisääntynyttä virtsaustarvetta ja sydämen rytmihäiriöitä. Vielä suuremmista annoksista seuraa sekavuutta, maniaa ja jopa harha-aistimuksia ja psykoosi. Näitä ei pysty saamaan kahvia juomalla, mutta kyllä kofeiinitableteista tai pikakahvijauheesta.

Kofeiinin tappava annos on jossakin kymmenen gramman vaiheilla. Vaikeaan myrkytykseen voidaan tarvita dialyysihoitoa.

Vastaajana Jouko Tuomisto,

emeritusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Orgaanisia haitta-aineita häviää merkittäviä määriä.

Huoneilma sisältää orgaanisia ja epäorgaanisia kaasuja sekä bioaerosoleja, kuten bakteereita ja homeita. Huonekasvit puhdistavat niitä jossain määrin.

Yhdysvaltalaistutkimus mittasi 28 tavallisen huonekasvin kykyä puhdistaa sisäilmasta bentseeniä, tolueenia, oktaania, trikloorietyleeniä ja terpeeniä.

Kaikkia viittä epäpuhtautta poistivat tehokkaimmin purppurapronssilehti (Hemigraphis alternate), euroopanmuratti (Hedera helix), isoposliinikukka (Hoya carnosa) ja hienohelma (Asparagus densiflorus).

Purppurajuoru (Tradescantia pallida), valkopitsilehti (Fittonia argyroneura) ja limoviikuna (Ficus benjamina) tehosivat osaan aineista, keisarinaralia (Polyscias fruticose) vain oktaaniin.

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen tuoreessa hankkeessa selvitettiin, puhdistavatko viherseinät sisäilman kemikaaleja. Viherseinä koostui kasveista juurineen, kasvualustasta sekä automaattisista veden ja ilman kierrätyssysteemeistä.

Kahden kokeen perusteella oli selvää, että viherseinät pystyvät poistamaan merkittäviä määriä orgaanisia haitta-aineita huoneilmasta. Testissä oli mukana seitsemän erilaista kemikaalia: bentseeniä, tolueenia, oktaania, ksyleeniä, pineeniä, n-dekaania ja 2-etyyliheksanolia.

Aukottomasti ei ole vielä pystytty todistamaan sitä, mikä viherseinän osa poistaa haitta-aineet. Tapahtuuko se kasveissa, kasvatusalustassa vai vedessä? Vai sitoutuvatko yhdisteet johonkin pintamateriaaliin? Mikä vaikutus on mikrobien aineenvaihdunnalla?

Tutkimme paraikaa, mitkä mikrobit ovat aktiivisia puhdistusprosessissa. On oletettavaa, että tavalliseen multaan istutettujen huonekasvien puhdistusteho ilman vesi- ja ilmakiertoa on vähäisempi kuin samalla kasvimäärällä varustetun viherseinän.

Vastaajana Arja Tervahauta,

dosentti, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Mukava olo suosii unen tuloa.

Tukeva vaatetus tekee olon tönköksi ja epämukavaksi, ja se häiritsee unta, Peiton alle voi käpertyä mukavaan uniasentoon ja silti säilyttää kehon lämpöisenä ja unelle vastaanottavaisena.

Lämpö edistää nukahtamista, mutta sopivan viileä ja raikas ilma auttaa pitämään unta yllä. Nukahtamista nopeuttaa, jos huolehtii, että varsinkin kädet ja jalat ovat lämpimät.

Liian viileässä makuuhuoneessa elimistö aktivoituu pysyäkseen lämpimänä, ja nukahtaminen vaikeutuu. Kesäkuumalla kannattaa vaihtaa kevyempään peittoon. Pelkkä lakana saattaa riittää.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017