Paksua syntyy flunssassa. Kuva: Shutterstock
Paksua syntyy flunssassa. Kuva: Shutterstock

Karkea arvio: 105 litraa.

Jos rää’ksi tulkitaan nenästä ulos valuva erite, päästään seuraavanlaiseen karkeaan laskelmaan.

Suomalainen sairastaa noin neljä flunssaa vuodessa, joista kukin kestää keskimäärin seitsemän vuorokautta. Käytämme niistämiseen noin 10 nenäliinaa päivässä, ja yksi liina imee enimmillään kaksi millilitraa. Tämän perusteella nenästä poistuisi vuorokaudessa 20 millilitraa eritettä. Vuosituotannoksi saadaan 560 millilitraa räkää. Ihminen elää keskimäärin 80-vuotiaaksi, joten elinaikainen tuotanto on lähes 45 litraa eli neljä ja puoli ämpärillistä.

Nenä vuotaa kuitenkin myös muulloin kuin flunssaisena. Jos tätä räkää heruu pari millilitraa päivässä, se tekee 80 vuoden kuluessa melkein 60 litraa eli kuusi ämpärillistä.

Hengitysteiden eri kohdissa syntyy hieman erilaista räkää. Tyypillisesti sitä tuottavat nenän ja nielun limakalvot.

Normaali pintoja suojaava ja kostuttava lima on yleensä kirkasta. Kunnon flunssassa siihen sekoittuu kudosnestettä, kuolleiden limakalvosolujen jäännöksiä, puolustussoluja, viruksia ja bakteereja. Paksut hyhmäiset osat kirkkaan liman seassa koostuvat soluista ja niiden rippeistä. Tautisenkin räästä suurin osa on tavallista limasolujen eritettä.

Vastaajana Pentti Huovinen,

bakteeriopin professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017