Viherseinässä on taikaa. Kuva: Shutterstock
Viherseinässä on taikaa. Kuva: Shutterstock

Orgaanisia haitta-aineita häviää merkittäviä määriä.

Huoneilma sisältää orgaanisia ja epäorgaanisia kaasuja sekä bioaerosoleja, kuten bakteereita ja homeita. Huonekasvit puhdistavat niitä jossain määrin.

Yhdysvaltalaistutkimus mittasi 28 tavallisen huonekasvin kykyä puhdistaa sisäilmasta bentseeniä, tolueenia, oktaania, trikloorietyleeniä ja terpeeniä.

Kaikkia viittä epäpuhtautta poistivat tehokkaimmin purppurapronssilehti (Hemigraphis alternate), euroopanmuratti (Hedera helix), isoposliinikukka (Hoya carnosa) ja hienohelma (Asparagus densiflorus).

Purppurajuoru (Tradescantia pallida), valkopitsilehti (Fittonia argyroneura) ja limoviikuna (Ficus benjamina) tehosivat osaan aineista, keisarinaralia (Polyscias fruticose) vain oktaaniin.

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen tuoreessa hankkeessa selvitettiin, puhdistavatko viherseinät sisäilman kemikaaleja. Viherseinä koostui kasveista juurineen, kasvualustasta sekä automaattisista veden ja ilman kierrätyssysteemeistä.

Kahden kokeen perusteella oli selvää, että viherseinät pystyvät poistamaan merkittäviä määriä orgaanisia haitta-aineita huoneilmasta. Testissä oli mukana seitsemän erilaista kemikaalia: bentseeniä, tolueenia, oktaania, ksyleeniä, pineeniä, n-dekaania ja 2-etyyliheksanolia.

Aukottomasti ei ole vielä pystytty todistamaan sitä, mikä viherseinän osa poistaa haitta-aineet. Tapahtuuko se kasveissa, kasvatusalustassa vai vedessä? Vai sitoutuvatko yhdisteet johonkin pintamateriaaliin? Mikä vaikutus on mikrobien aineenvaihdunnalla?

Tutkimme paraikaa, mitkä mikrobit ovat aktiivisia puhdistusprosessissa. On oletettavaa, että tavalliseen multaan istutettujen huonekasvien puhdistusteho ilman vesi- ja ilmakiertoa on vähäisempi kuin samalla kasvimäärällä varustetun viherseinän.

Vastaajana Arja Tervahauta,

dosentti, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017