Kuva: Juhani Niiranen / HS

Vain laiskimmat pystyvät urheilemalla polttamaan enemmän kaloreita.

Jumppaat ja pumppaat hiki päässä, mutta kilot eivät vain karise? Tutkijat saivat selville, miksi näin käy.

Elimistösi sopeutuu aktiiviseen liikkumiseen, etkä polta sen enempää kaloreita, vaikka harjoittelisit vielä enemmän.

Tämän ovat huomanneet paitsi himoliikkujat vaaoillaan, myös tutkijat. Väestötutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että hyvin toimeliasta elämää viettävien ihmisten energiankulutus ei juuri eroa niistä, jotka liikkuvat vain vähän.

Herman Pontzer New Yorkin City-yliopistosta sanoo havahtuneensa tähän työskennelleessään hadza-heimon parissa Tansaniassa.

Nämä metsästäjä-keräilijät kävelevät pitkiä matkoja joka päivä ja tekevät raskasta fyysistä työtä lähes pysähtymättä.

”Tästä huolimatta kävi ilmi, että he kuluttavat saman verran energiaa päivässä kuin vähemmän liikkuvat nykyamerikkalaiset tai -eurooppalaiset”, Pontzer sanoo tutkimustiedotteessa.

Pontzer ryhtyi penkomaan asiaa tarkemmin. Hän mittasi kollegoineen 300 miehen ja naisen päivittäistä energiankulutusta ja aktiivisuutta viikon ajan.

Määritys tehtiin merkki-isotooppien avulla. Niillä pystytään jäljittämään tarkasti elimistön hiilidioksidintuotantoa.

“Hiilidioksidista voimme laskea päivittäisen kalorinkulutuksen, koska energiaa ei voi polttaa ilman, että syntyisi hiilidioksidia”, Ponzer selittää.

Aineistosta ilmeni, että fyysinen vilkkaus lisäsi energiankulutusta, mutta vain hitusen.

Jatkoanalyysissa paljastui, että tämä päti vain henkilöihin, jotka lukeutuivat koehenkilöiden laiskempaan puoliskoon. Aktiivisimmilla kytkös katosi.

”Himoliikkujat kuluttivat saman verran kaloreita päivässä kuin ihmiset, jotka liikkuivat vain jonkin verran”, Pontzer sanoo.

Tutkijoiden mukaan onkin aika hylätä oletus, että aktiivisuuden lisääminen kuluttaisi enemmän energiaa.

”On tonnitolkulla todisteita, että liikunta on tärkeää sekä mielen että kehon terveydelle, eikä tuloksemme muuta tätä miksikään”, Pontzer korostaa.

Saattaa olla, että on olemassa jokin tietty raja: liian vähän liikuntaa on epäterveellistä, liian paljon taas saa elimistön ryhtymään laajoihin sopeutustoimiin, tutkijat pohtivat.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä4860
Viesti

Kuulostaa paskapuheelta.
Ei metsuri pärjää samoilla eväillä millä toimistoduunari. Ero on ihan selkee ulkonäössä, kulutuksessa ja syömisessä.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Häxpi
Liittynyt15.11.2014
Viestejä1148
Viesti

Pitääkö tämä nyt tulkita niin, että tietyn rajan jälkeen ihminen kulkee ilman energiaa?

2-T-2-T2-2-32

Keksintö auttaa erottamaan, kuka todennäköisimmin vielä herää koomasta.

Aivovammoista toipumista voidaan ennustaa tarkkailemalla aivojen energiankulutusta, selvisi Current Biologyn julkaisemassa tutkimuksessa.

Vakavan aivovamman saanut ihminen ei välttämättä reagoi mihinkään ulkoisiin ärsykkeisiin.

Silti hänen tietoisuutensa voi olla jollain tasolla hereillä. Tätä on vaikea tietää, jos edes pupillit eivät supistu, vaikka niitä osoittaisi lampulla.

Nyt kansainvälinen tutkimusryhmä huomasi keinon, jolla aivovammasta kärsivän potilaan tietoisuuden astetta ja kehitystä voidaan melko luotettavasti mitata.

Se tapahtuu yksinkertaisesti aivojen glukoosinkulutusta mittaamalla.

Tutkijat mittasivat ja kartoittivat 131 aivovammapotilaan aivojen glukoosiaineenvaihduntaa. Glukoosi on sokeri, joka toimii aivojen polttoaineena. Osan potilaista tiedettiin olevan täysin tiedottomassa tilassa, osan tietoisuus toimi osittain.

Potilaiden verenkiertoon laskettiin glukoosia, jonka kulkua elimistössä pystyttiin seuraamaan kuvantamislaitteilla siihen lisätyn varjoaineen ansiosta.

Selvisi, että aivojen glukoosinkulutus vaihteli potilaan tietoisuuden tason mukaan. Mitä paremmin aivot toimivat, sitä enemmän ne kuluttivat energiaakin.

Energiankulutuksen perusteella onnistuttiin ennustamaan sekin, miten todennäköisesti tiedottoman henkilön tietoisuus oli palautumassa.

Jos aivot kuluttivat glukoosia alle 42 prosenttia normaalitasosta, tietoisuus uinui eikä palautunut koko vuoden kestäneen seurannan aikana.

Aivojen aineenvaihdunta ennusti tietoisuuden asteen ja kehityksen ällistyttävän hyvin, 94 prosentin varmuudella.

”Tärkein havaintomme on, että tietoisuus on hyvin energiaa vievä prosessi, johon aivot osallistuvat laajasti”, sanoo tutkimusta tehnyt Johan Stender Kööpenhaminan yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Hän pitää mahdollisena, että aivojen toiminnassa tapahtuu jokin perinpohjainen muutos, kun energiankulutus laskee alle havaitun rajan.

Tämä voi selittää tietoisuuden ja tiedottomuuden välistä rajaa. Olettamuksen vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimusta.

Kommentit

Siinä missä monet muut merieläimet hupenevat, pääjalkaisten määrä kasvaa.

Ihmisen toiminta on myllännyt meriä niin, että moni merieläinlaji on joutunut ahtaalle. Mustekalat tekevät poikkeuksen: niiden kannat kukoistavat, havaitsi kansainvälinen tutkijaryhmä.

Asia selvisi, kun tutkijat keräsivät tietoja seepioiden, kalmarien ja tursaiden määristä eri puolilta maailmaa. Mukana kartoituksessa oli 35 lajia.

”Analyysimme osoittivat, että mustekalat ovat runsastuneet 1950-luvulta lähtien.Tulos päti kaikkiin kolmeen tutkittuun lahkoon”, sanoo tutkijaryhmään lukeutunut Zoë Doubleday Adelaiden yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Doubleday kertoo, että tutkimus sai alkunsa maailman suurimmasta seepialajista, Sepia Apamasta, joka voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Jätti oli käynyt harvinaisemmaksi sen asuinseudulla Etelä-Australian Spencerinlahdella.

”Halusimme tietää, käykö näin muualla maailmassa. Yllätykseksemme kävikin ilmi, että mustekalojen määrät ovatkin kasvussa. Ne ovat palaamassa jopa Spencerinlahteen”, Doubleday sanoo.

Tutkijat arvelevat, että mustekalojen menestystä selittää nopea kasvu ja lyhyt elinkaari. Ne mahdollistavat muita paremman sopeutumisen muuttuviin oloihin, kuten ilmaston lämpenemiseen.

Mustekalat saattavat hyötyä myös liikakalastuksesta.

”Monet kalalajit kisaavat mustekalojen kanssa samasta ravinnosta, joten kalastus saattaa edistää mustekalojen lisääntymistä”, Doubleday täsmentää Helsingin Sanomille.

Toisaalta moni petokala syö ravinnokseen mustekaloja.

”Voittajia ja häviäjiä voi vain arvailla tässä vaiheessa”, Doubleday lisää.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Kommentit

Stressijärjestelmän muutokset näkyivät eläinkokeissa.

Ryyppääminen jättää murrosikäisen stressijärjestelmään pysyvät jäljet, osoitti Binghamin yliopiston tutkimus.

Professori Linda Spear ryhmineen juotti rotille alkoholia joka toinen päivä murrosiän alusta sen keskivaiheeseen. Osoittautui, että näiden rottien stressijärjestelmä ei toiminut aikuisena oikein.

"Normaalisti stressihormoneja erittyy silloin, kun olet jännittynyt tai joudut stressaavaan tilanteeseen”, Spear selittää tutkimustiedotteessa.

Ihmisten pääasiallinen stressihormoni on kortisoli, rotilla vastaavasti kortikosteroni. Stressitilanne ryöpsäyttää niitä vereen, mutta sitten reaktio lientyy. Tämä on tärkeää, koska stressihormonit pelastavat pulasta, mutta pitkän päälle ne syövyttävät elimistöä monin tavoin.

”Havaitsimme, että jos aikuinen on juonut teininä säännöllisesti alkoholia, hänen elimistönsä pitää herkästi stressihormonien pitoisuutta koholla. Tämä voi tehdä hänestä alttiin krooniselle stressille”, Spear sanoo.

Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa selvitetään alkoholin vaikutuksia nuoreen.

"Tulosten mukaan teinin alkoholinkäytöllä on pitkäaikaisia seurauksia, eivätkä ne ole harmittomia. Vaikutukset ovat rajuimpia nuoruuden varhais- ja keskivaiheessa, jolloin alkoholinkäyttö usein aloitetaan”, Spear huomauttaa.

”Yritämme nyt ymmärtää näiden vaikutusten hermostollisia mekanismeja, ja selvittää miten niitä voitaisiin ehkäistä”, hän lisää.

Tutkimuksen julkaisi Brain Research.

Kommentit

Avuttomasta huolehtiminen kysyy hoksottimia.

Ihmisestä kehittyi älykäs, jotta hän saa pidettyä avuttoman jälkeläisensä elossa, esittävät asiaa puntaroineet yhdysvaltalaistutkijat.

”Ihminen syntyy huomattavasti keskeneräisempänä kuin muiden lajien vastasyntyneet”, sanoo aivotutkija Celeste Kidd Rochesterin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

”Esimerkiksi kirahvin vasikka pystyy seisomaan, kävelemään ja jopa pakenemaan petoja muutaman tunnin päästä syntymästään. Ihminen taas ei pysty edes kannattelemaan päätään”, hän huomauttaa.

Kidd päätteli yhdessä kollegansa Steven Piantadosin kanssa, että juuri tässä piilee selitys ihmisen älykkyyteen.

”Teoriamme mukaan isot aivot johtavat siihen, että vauva syntyy keskeneräisenä. Se taas johtaa siihen, että vanhemmat tarvitsevat isot aivot”, Piantadosi selittää.

Eli koska ihmisellä on suhteellisen suuret aivot, vauvojen pitää syntyä pieninä, jotta ne mahtuvat syntymään turvallisesti. Varhainen syntymä tarkoittaa kypsymättömyyttä eli sitä, että ihmisvauvat ovat avuttomia paljon pidempään kuin muut kädelliset. Näin haavoittuvaiset piltit taas tarvitsevat älykkäät vanhemmat, jotta ne pysyvät hengissä, tutkijat tarkentavat ajatuskulkua.

”Tämä itseään vahvistava kierre on voinut luoda ihmisen, jolla on laadullisesti erilaiset kognitiiviset kyvyt kuin muilla eläimillä”, tutkijat esittävät.

Piantadosin ja Kiddin mukaan vastasyntyneen avuttomuudella pitäisi olla yhteys yleisälykkyyteen. He testasivat oletustaan vertaamalla 23 kädellislajia keskenään. Ilmeni, että vieroitusikä – mikä kielii jälkeläisen kehittyneisyydestä – tosiaan ennusti paremmin älykkyyttä kuin mikään muu mittari, mukaanlukien aivojen koko.

”Ihmisten älykkyys on erityistä. Olemme hyviä sosiaalisessa päättelyssä ja kykenemme ymmärtämään muiden tarpeita. Tajuamme, etteivät ne välttämättä ole samoja kuin meillä itsellämme”, Kidd toteaa.

Tämä on erityisen hyödyllistä, kun pitää huolehtia lapsesta, joka ei pysty puhumaan pariin vuoteen, hän lisää.

Tutkijakaksikon mukaan heidän teoriansa selittää, miksi juuri me kehityimme älykkäiksi, mutta esimerkiksi dinosaurukset eivät, vaikka niillä oli vastassaan samanlaisia ympäristöpaineita kuin meillä.

Vastaus on se, että toisin kuin ihminen, dinosaurus kehittyy varsin valmiiksi munan sisällä.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Kommentit