Amazonin kaiutin Echo tallentaa omistajansa komentoja pilvipalveluun. Kuva: Amazon / Echo

Pilvipalvelun tallenteet voivat kertoa murhayön kulusta.

Tekoälyn ja digitaalisen avustajan Alexan tallenteet voi olla tärkeä todiste rikostutkinnassa Arkansasissa. Alexa on verkkoyhtiö Amazonin luomus, joka ohjaa kodin verkkoja. Yksi Alexan tuote ovat Echo-kaiuttimet.

Syksyllä 2015 James Batesin kotoa Arkansasissa löytyi ruumis kuristettuna ja hukkuneena kylpyammeesta. Bates omistaa huoneiston. Poliisi epäilee häntä syylliseksi.

Bates väittää, että hän kutsui uhrin ja toisen ystävänsä asuntoonsa. Bates olisi sitten mennyt nukkumaan, ja ystävät jäivät jalkeille asuntoon. Kun hän yöllä heräsi ja meni vessaan, hän sanojensa mukaan löysi uhrin kylpyammeesta.

Poliisin kuulusteluissa toinen ystävistä sanoi, että hän lähti Batesin luota kotiin jo puolenyön jälkeen. Ja silloin murhattu oli elossa, hän väittää.

Arkansasin poliisi haluaa nyt apua rikoksen selvittelyyn odottamattomalta taholta, kirjoittavat Ny Teknik ja TechCrunch.

Murhasta epäilty Bates on näet innokas teknisten laitteiden harrastaja. Hänellä on useita toisiinsa verkottuneita laitteita kodissaan, myös verkkoyhtiö Amazonin digitaalinen assistentti Alexa ja sen Echo-kaiuttimet. Tekoäly Alexa auttaa kodin asioissa kaiuttimien välityksellä.

Echossa on seitsemän mikrofonia, jotka ovat jatkuvasti päällä ja ne ottavat aktiivisesti vastaan komentoja. Alexa esimerkiksi alkaa soittaa pyynnöstä tiettyä musiikkia kaiuttimilla.

Kaikki Echolle ja Alexalle lähetetyt viestit ja komennot ovat menneet Amazonin pilvipalvelimiin. Poliisi toivoo nyt, että tallennetiedot olisivat kirjanneet illan kulusta jotain, joka auttaisi poliisia.

Amazon on toistaiseksi kieltäytynyt antamasta tietoja poliisille.

Aalto-2 laskettiin avaruuteen Kansainvälisltä avaruusasemalta.

Suomalainen Aalto-yliopistossa rakennettu nanosatelliitti Aalto-2 vapautettiin kansainväliseltä ISS-avaruusasemalta kiertoradalle torstaina.

”Satelliitti irrotettiin Tyynenmeren päällä, ja se avasi antennit lähellä Etelä-Afrikkaa. Ensimmäinen signaalivahvistus saatiin Japanista”, kertoo projektin vetäjä, professori Jaan Praks Aalto-yliopiston tiedotteessa.

Aalto-2 osallistuu kansainväliseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksista.

Projektiin osallistuu kymmeniä nanosatelliitteja. Satelliittiparven on tarkoitus tutkia 90–320 kilometrin korkeudella sijaitsevaa alempaa termosfääriä. Vyöhykkeen läpi kulkiessaan ne mittaavat muun muassa yläilmakehän plasman ominaisuuksia ja hiukkasia.

Satelliitit ohittavat yleensä nopeasti termosfäärin. Joukkovoiman etu onkin siinä, että parvi pystyy keräämään yksittäistä satelliittia enemmän ja monipuolisempaa dataa.

Aalto-2:n matka kiertoradalla kestää noin puoli vuotta. Sitten se tippuu muiden missioon osallistuvien satelliittien tavoin ilmakehään ja palaa ilmanvastuksen voimasta.

Aalto-yliopiston toinen satelliitti, Aalto-1, laukaistaan avaruuteen kantoraketin matkassa Intiasta kesäkuussa.

Tosin se kestää kovempana vain kaksi vuotta.

Työnantajat Britanniassa ovat usein kehuneet Keski- ja Itä-Euroopasta tulleiden siirtolaisten työmoraalia paremmaksi kuin kantabrittien. Nyt käsitykselle on saatu ensi kertaa tutkimuksen tuki.

Kovemmasta työmoraalista kertoo se, että maahanmuuttajat ovat yli kolme kertaa epätodennäköisemmin poissa töistä kuin synnynnäiset britit. Näin laski ryhmä tutkijoita Bathin, Southamptonin ja Leicesterin yliopistoista.

Tulokkaiden työmoraali ei kuitenkaan pysy kovempana kahta vuotta kauemmin. Tämän jälkeen se laskee samalle tasolle kuin kantaväestöllä.

Ylimääräinen ahkeruus kahden ensimmäisen vuoden aikana selittyy näytön halulla, uskovat tutkijat.

Maahanmuuttajat tuntevat tarvetta vakuuttaa työnantajat siitä, että he ovat hyviä työntekijöitä. Vakuuttamista alkuun vaikeuttaa puutteellinen kielitaito sekä se, että brittiläiset työnantajat eivät välttämättä osaa arvioida heidän kotimaassaan suorittamiensa tutkintojen arvoa.

Työteliäisyyden kieltä työnantajat kuitenkin ymmärtävät, ja sitä maahanmuuttajat käyttävät. Ahkeruuteen motivoi lisäksi Britannian paremmat palkat, arvioi tutkimusryhmä Bathin yliopiston verkkosivulla.

Sitten keskimäärin kaksi vuotta maahan tulon jälkeen tapahtuu käänne. Kielitaito on kohentunut ja maahanmuuttajat tuntevat paremmin Britannian työelämän. Näin he ovat sopeutuneet sikäläiseen työkulttuuriin eivätkä enää tunne tarvetta todistaa arvoaan lisäponnistelulla.

Tutkimus käsitteli vuosilta 2005–2012 kahdeksasta Keski- ja Itä-Euroopan maasta Britanniaan saapuneen maahanmuuttajan työpoissaoloja. Kun maat liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004, niistä muutti satojatuhansia ihmisiä työn perässä Britanniaan.

Tutkimuksen julkaisa Work, Employment and Society.

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu alkaa viimeistään jo yksi-kaksivuotiaana.

Isät suhtautuvat jo yhden tai kahden vuoden ikäiseen lapseensa eri tavoin sen mukaan, onko tämä poika vai tyttö. Asenne-ero on havaittu laboratorio-oloissa jo ennenkin, mutta nyt yhdysvaltalaiset tutkijat onnistuivat näkemään sen arkielämän tuoksinassa.

Arkeen tutkijat pääsivät käsiksi kiinnittämällä isien vyöhön pienen äänitallentimen. Se nauhoitti kahtena päivänä viikossa isien ja lasten kanssakäymistä.

Nauhoitteista paljastui, että isät puhuvat ja leikkivät eri tavoin tyttären ja pojan kanssa.

Ensinnäkin isät huomioivat tytärtä herkemmin vastaamalla tämän kutsuun useammin kuin pojan. Tyttären kanssa isät puhuivat myös tunteista ja käyttivät näiden kanssa ollessaan enemmän ikäviä tunteita tarkoittavia sanoja, kuten suru, itku ja yksinäinen.

Rikkaampi tunnekieli kertoo tutkijoiden mielestä siitä, että isät ovat sallivampia tytärten tunteille kuin poikien. Tällainen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyntä voi auttaa tyttöjen tunteiden hallinnan ja myötäelämisen kyvyn kehittymisessä. Pojillekin se tekisi tutkijoiden mukaan hyvää.

Poikien tunnekehitystä kuitenkin avittaa nujuaminen, jota isät harrastavat enemmän heidän kanssaan kuin tytärten. Erilainen leikillinen kutittelu ja tuupiskelu on niin ikään omiaan kehittämään tunteiden säätelyn taitoja ja empatiaa.

Pojille isät myös puhuivat enemmän voimasta ja saavuttamisesta. Heidän kanssaan tavallisempia sanoja olivat paras, voittaa ja huippu.

Tyttärille sitä vastoin puhuttiin kehosta. Isät käyttivät heidän kanssaan enemmän sellaisia sanoja kuin maha, masu, poski tai jalka.

Tällainen vartaloon viittaava puhe voi tutkijoiden mielestä jo pienestä pitäen ruokkia tyttöjen kehotietoisuutta. Tiedetään, että tyttöjen ulkonäköhuolet alkavat usein painaa jo esimurrosiässä.

Tytöt kuulevat isiltään myös enemmän analyyttistä kieltä. Sen on todettu olevan hyödyksi koulussa. Isän käyttämän kielen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu vaikuttavan lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin.

Tutkija uskovat, että isät haluavat parastaan lapsilleen eivätkä he välttämättä tiedosta sukupuolivinoumaa suhtautumisessaan lapsiinsa. Isät voivat myös ajatella, että he ohjaavat lastensa käytöstä sukupuoliroolien mukaisiksi siitä uskossa, että koituu lapsen eduksi.

”Meidän tulisi olla tietoisia siitä, miten tiedostamattomat käsitykset sukupuolesta vaikuttavat siihen, miten kohtelemme jopa aivan pieniä lapsia”, muistuttaa Emory-yliopiston Jennifer Mascaro, yksi tutkimuksen tekijöistä tutkimustiedotteessa.

Isien suhtautumiserot poikiin ja tyttäriin näkyivät myös isien aivoissa. Tutkimuksen toisessa osassa he katselivat lastensa valokuvia samalla, kun heidän aivojaan skannattiin magneettikuvauslaitteella.

Isien aivot reagoivat voimakkaammin kuviin onnellisesta tai iloisesta tyttärestä kuin onnellisesta pojasta. He olivat tutkijoiden tulkinnan mukaan siis tyytyväisempiä tytön onnellisuuteen kuin pojan.

Havainto sopii sekä siihen, että isät huomioivat arjessa enemmän tyttäriään, että siihen aiemminkin huomattuun seikkaan, että tytöiltä odotetaan enemmän onnellisuutta kuin pojilta.

Pojissa puolestaan vetosi tyttöjä enemmän neutraali ilme. Neutraalius ei tarkoita merkityksettömiä kasvoja, ilmeisesti tässä tapauksessa on juuri päinvastoin.

Tutkijat arvelevat, että isät voivat liittää neutraalin eli ei iloisen muttei surullisenkaan ilmeen kivoihin touhuihin, kuten nujuamisleikkeihin, joita he poikien kanssa harrastavat.

Tutkimuksen julkaisi Behavoiral Neuroscience.

Sinkkumiehet eivät näytä kokevan samanlaista tarvetta.

Jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää ammatillisesti liian kunnianhimoiselta. He ilmeisesti kokevat, että urasuuntautuneisuus uhkaa heidän mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.

Naisten asennoituminen paljastui monivaiheisessa tutkimuksessa, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaisen huippuyliopiston johtajakoulutuksen eli MBA-ohjelman opiskelijat.

Ensinnäkin MBA-ohjelman sinkkunaisista kolme neljästä kertoi kyselytutkimuksessa, että he olivat välttäneet tekemästä asioita, jotka saisivat heidät näyttämään liian kunnianhimoisilta, määrätietoisilta tai pyrkyrimäiseltä. Parisuhteessa olevat naiset olivat tehneet tätä paljon vähemmän ja miehet vieläkin harvemmin.

Ei tässä kaikki. Tutkijat osoittivat myös kokeellisesti, miten sinkkunaiset pitävät kynttilää vakan alla.

Siihen tutkijat käyttivät yliopiston urapalvelujen opiskelijoille lähettämää kyselylomaketta. Lomakkeen vastaukset painavat vaa’assa, kun opiskelijat tavoittelevat ensimmäisen kesän harjoittelupaikkaa. Harjoittelujakso on tärkeässä asemassa koko uran kannalta.

Lomakkeessa opiskelijoilta kysytään uraan liittyviä tavoitteita, kuten palkkatoiveita sekä valmiutta omistautua työnteolle.

Tutkijoiden juoni oli siinä, että toisille, satunnaisesti valituille opiskelijoille kerrottiin, että vastaukset näki vain uraneuvoja, kun taas toisten vastaukset näkyisivät myös muille opiskelijoille.

Asetelma vaikutti vastauksiin mutta vain sinkkunaisilla.

Kun lomakkeen näkisi vain uraneuvoja, sinkkunaiset vastasivat kuten muutkin. Kunnianhimon taso kuitenkin laski tilanteessa, jossa muut opiskelijat näkisivät heidän vastauksensa. Nyt sinkkunaiset pudottivat palkkatoivettaan 18000 dollaria (16000 euroa) vuodessa sekä kertoivat olevansa valmiita neljä tuntia lyhyempään työnviikkoon ja matkustamaan seitsemän päivää vähemmän kuukaudessa.

Kyse ei ollut vain sinkkunaisten vaatimattomuudesta muiden opiskelijoiden katseiden alla. He näet arvottivat kirjoitustaitonsa aivan yhtä korkealle silloin, kun muut opiskelutoverit näkisivät heidän vastauksensa. He halusivat siis peitellä vain ura-ambitioitaan.

Seuraava koe osoitti, että sinkkunaisia kiinnosti nimenomaan se, mitä miespuoliset opiskelutoverit saattaisivat ajatella heistä.

Opiskelijat täyttivät jälleen kyselylomakkeen, jossa tällä kerta piti valita kahden eri työpaikan väliltä. Niistä sitten keskusteltaisiin pienryhmissä.

Osa sinkkunaisista päätyi ryhmään, jossa kaikki muut olivat miehiä, kun taas muilla oli ryhmässään pelkkiä naisia. Osoittautui, että ambitiotaso oli kiinni siitä, oliko miesten vai naisten joukossa.

Kun sinkkunaiset olivat toisten naisten kanssa, heistä 68 prosenttia piti parempana työtä, jossa pitäisi tehdä enemmän tunteja viikossa mutta palkka olisi suurempi. Osuus laski 42 prosenttiin, kun muut ryhmäläiset olivat miehiä.

Samoin naisten kesken sinkkunaisista 79 prosenttia valitsi työpaikan, jossa urakehitys olisi nopeaa mutta pitäisi matkustaa paljon. Miesten seurassa vain 37 prosenttia valitsi tämän vaihtoehdon. Mitä enemmän sinkkumiehiä ryhmässä oli, sitä enemmän sinkkunaiset laskivat uratavoitteitaan.

Tutkijoiden johtopäätös on, että jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää urasuuntautuneilta siinä pelossa, että se laskisi heidän kiinnostavuuttaan mahdollisena aviokumppanina.

Riski saattaa olla todellinen. Joidenkin tutkimusten mukaan myös eliittiyliopistojen miesopiskelijat pitävät naisista, jotka ovat vähemmän kunnianhimoisia.

Tosin sinkkunaiset voivat joko yli- tai aliarvioida uransuuntautuneisuuden aiheuttamaa riskiä heidän avioliittonäkymilleen, toteavat tutkijat.

Yhdysvaltain taloustutkimusvirasto julkaisi tutkimuksen sivuillaan.