Belgialaisessa tutkimuksessa onnistunut profiilikuva paransi hakijan mahdollisuuksia jopa liki 40 prosentilla, vaikka itse työhakemuksessa kuvaa ei ollut lainkaan.

Töitä hakevan kannattaa varmistaa, että profiilikuvat ovat kohdillaan sosiaalisessa mediassa. Belgiassa tehty koe nimittäin osoittaa, että onnistunut profiilikuva voi houkuttaa työnantajaa kutsumaan hakijan haastatteluun.

Tutkijat toteuttivat kokeen lähettämällä tekaistuja työhakemuksia vastauksena työpaikkailmoituksiin. Hakemuksia varten he kehittelivät neljä kuvitteellista miespuolista työnhakijaa, jotka he jakoivat pareiksi. Toisen parin hakijat olivat kauppatieteiden maistereita, toisen parin miehillä oli alempi kaupallisen alan tutkinto.

Parin hakemuskirjeet ja cv:t poikkesivat hieman yksityiskohdiltaan ja ulkoasultaan, mutta osaamiseen ja tuottavuuteen liittyvä sisältö oli identtinen. Näin kuhunkin työpaikkaan voitiin lähettää kaksi tasavahvaa hakemusta.

Valehakijoiden hakemuskirjeet ja cv:t poikkesivat hieman yksityiskohdiltaan ja ulkoasultaan, mutta osaamiseen ja tuottavuuteen liittyvä sisältö oli identtinen.

Hakemukset lähetettiin kaikkiaan 1 056 avoimeen työpaikkaan.

Tutkijat hankkivat haamuhakijoille myös neljä erilaista kasvokuvaa. Kuvat poikkesivat toisistaan sen suhteen, miten viehättävältä ja luotettavalta niiden esittämä henkilö näytti. Hakijoille keksittiin lisäksi tekaistut nimet.

Työnhakupapereiden lisäksi tutkijat loivat mielikuvitushahmojensa nimillä Facebook-profiilit, joihin kuvat liitettiin.

Puoleen työpaikoista tutkijat lähettivät hakemukset kuvan kera, puoleen paikoista ilman. Näin he saivat vertailtua, miten moni työnantaja etsi hakijoiden Facebook-profiilit internetistä.

Todella moni, selvisi kokeen päätyttyä.

Viehättävän ja luotettavan näköiset hakijat saivat enemmän haastattelukutsuja kuin vähemmän näyttävät kilpailijansa niin kuvallisilla kuin kuvattomillakin hakemuksilla.

Parhaalla Facebook-kuvalla haastattelukutsuja irtosi viidenneksen enemmän kuin huonoimmalla pärställä.

Kaikkiaan parhaalla profiilikuvalla mahdollisuudet edetä haastatteluun asti olivat jopa 40 prosenttia paremmat kuin vähiten viehättävällä kuvalla.

Ulkonäön vaikutus hakijan menestykseen oli suunnilleen yhtä suuri niin kuvattomissa kuin kuvallisissakin hakemuksissa.

Työnantajat etsivät Facebook-profiilin useammin korkeasti koulutetuilta kuin vähän koulutetuilta hakijoilta, tutkijat havaitsivat.

Vastoin tutkijoiden ennakko-oletuksia asiakaspalvelutehtäviin pyrkiviltä profiilikuvaa ei etsitty sen useammin kuin muiltakaan.

Facebook-profiilin etsimisessä on työnantajan kannalta järkeä, miettii tutkimusta johtanut Stijn Baert tutkimustiedotteessa.

”Facebookin avulla työnantajat voivat kerätä hakijoista tietoja nopeasti ja helposti. Kaiken lisäksi kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisten Facebookissa antamat vaikutelmat heijastelevat ennemmin heidän todellista persoonaansa kuin jonkinlaista ideaaliminää.”

Tutkimuksen julkaisi saksalainen Työvoimatutkimuksen instituutti IZA ja tiedotteen Gentin yliopisto.

Askelluksen vaatima energiankulutus laski neljänneksen.

Tutkijat ovat harpanneet kävelemistä helpottavan tukiasun kehitystyössä. Uusin versio säästää kävelyn vaatimaa energiaa lähes neljänneksellä, mikä on enemmän kuin muut versiot.

Liikkumista auttavia pukuja suunnitellaan niin terveille ihmisille kuin niille, joiden kulkua jokin sairaus haittaa. Parkinsoin tauti, aivoverenkiertohäiriö tai cp-vamma voi tehdä kävelemisestä uuvuttavan suorituksen.

Jotkin tukiasut sisältävät raskaita moottoreita ja akkuja tai ovat rakenteeltaan kömpelöitä, mikä voi tehdä liikkumisesta vaikeaa. Harvardin yliopiston Brendan Quinlivan ja kollegat esittelevät Science Robotics -lehdessä oman versionsa tukipuvusta, joka koostuu venyvistä, pehmeistä ja kevyistä materiaaleista.

Asussa on vyötäröosa ja siihen hihnoilla yhdistyvä, pohkeen ympärille puettava elastinen säärystin. Robotiikkaa on nilkkaosassa. Motoroitu nilkkakappale ohjaa voimaa kävelijän nilkkaan työntäen eteenpäin luonnollista askelta.

Samalla voimaa siirtyy nilkkalaitteesta hihnojen kautta myös lantioon ja auttaa myös sen liikkeessä.

Terveillä koehenkilöillä laite säästi energiaa 23 prosenttia siitä, miten paljon energiaa kului silloin, kun laitteessa ei ollut virtaa.

Inhoherkkyys ei kuitenkaan vähentänyt yleistä auttamishalua.

Bakteerikammoinen ihminen lähettää maailman epidemia-alueille mieluummin rahaa kuin avustushenkilöstöä. Hän ei myöskään mielellään ota vastaan pakolaisia alueelta, osoittavat Helsingin yliopiston tutkijat kokeillaan.

Heidän tutkimuksensa on hyväksytty julkaistavaksi International Journal of Psychology -lehdessä.

Tutkijat mittasivat koehenkilöiden bakteerikammon astetta. Lisäksi näitä pyydettiin kuvittelemaan olevansa Suomessa päättävässä asemassa, kun toisella puolella maapalloa tapahtuu maanjäristys. Maanjäristys joko tuhoaa asuinalueita tai vapauttaa ympäristöön taudinaiheuttajia ja päästää koleran valloilleen.

Koehenkilöiltä kysyttiin, kuinka paljon apua he olisivat valmiita lähettämään alueelle rahallisessa tukea tai avustustyöntekijöinä ja kuinka paljon he olisivat valmiita ottamaan Suomeen pakolaisia.

Kävi ilmi, että bakteeripelko vähensi ylipäätään halua ottaa vastaan pakolaisia. Eniten pelkotaipumus kuitenkin lisäsi halua auttaa mieluummin rahalla kuin avustajilla tai pakolaisia ottamalla, jos onnettomuus oli pannut liikkeelle kulkutaudin.

“Yleiseen auttamishalukkuuteen pöpöherkkyys ei vaikuttanut. Bakteerikammoiset halusivat auttaa välineellisin keinoin, mutta eivät lähettää suomalaisia tautialueelle”, kertoo kognitiotieteen tutkijatohtori Michael Laakasuo tutkijoiden tiedotteessa.

Bakteerien pelko on aiemmin yhdistetty ksenofobiaan eli muukalaispelkoon.

“Ksenofobian evolutiivinen alkuperä on yhdistetty oman heimon jäsenten suojelemiseen ulkopuolisilta taudinaiheuttajilta”, Laakasuo sanoo.

Hänen mukaansa ryhmän tutkimus auttaa ymmärtämään erilaisia kehitysavun muotoja ja niiden vastustusta.

Mantelitumakkeet osoittautuivat aika samanlaisiksi.

Miesten ja naisten aivot eivät uusimman tiedon mukaan ole niin erilaisia kuin mitä välillä on uskottu.

Uutta näyttöä tästä saatiin tutkimuksessa, joka kokosi Neuroimage-lehdessä yhteen miesten ja naisten mantelitumakkeista saatua tietoa.

Eläinkokeet ja varhaiset ihmisten magneettikuvaukset vihjasivat, että tietyillä aivoalueilla on sukupuoliero. Se tuntuisi selitykseltä joillekin miehisiksi ja naisellisiksi mielletyille käyttäytymisen piirteille.

Todennäköisesti selitystä kannattaa hakea muualta, yhdysvaltalaiset tutkijat osoittivat.

He etsivät käsiinsä ja arvioivat 30 viime vuoden aikana saadun tutkimustiedon mantelitumakkeiden koosta miehillä ja naisilla.

Mantelitumaketta sanotaan myös aivojen pelkokeskukseksi. Sen avulla muun muassa käsittelemme ja muistamme tunnekokemuksia. Esimerkiksi rotilla naaraiden ja urosten mantelitumakkeet ovat selvästi erilaiset.

Katsauksessa ei kuitenkaan löytynyt todisteita siitä, että miesten ja naisten tai vastaavasti poikien ja tyttöjen mantelitumakkeet poikkeaisivat toisistaan.

Yli 6 700 ihmisen magneettikuvat kyllä osoittivat, että miesten mantelitumakkeet ovat keskimäärin kymmenisen prosenttia naisten tumakkeita suurempia. Kokoero ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä, koska miehet ovat muutenkin usein naisia isompia. Miesten aivot ovat ylipäätään keskimäärin 11–12 prosenttia suuremmat.

Tutkimukseen osallistunut neurotieteen apulaisprofessori Lise Elliot on ennenkin murtanut miesten ja naisten aivoihin liittyviä myyttejä Chicagon Rosalind Franklin -yliopistossa.

Pari vuotta sitten hänen ryhmänsä osoitti, ettei sukupuolten välistä eroa ole myöskään hippokampuksessa. Se osallistuu keskeisesti uusien muistojen luomiseen. Käyttäytymiseen liittyvien syiden perusteella on kuitenkin ollut syytä epäillä mantelitumakkeissa sukupuolieroa.

”Tunteet, empatia, aggressio ja seksuaalinen kiihottuminen riippuvat kaikki siitä. Eläinkokeista saatu näyttö viittaa siihen, että mantelitumakkeen sukupuoliero on voimakkaampi kuin hippokampuksen.”

Havainto tumakkeiden samanlaisuudesta on Elliotin mukaan yllättävämpi kuin hippokampuksesta saadut tulokset.

”Se viittaa siihen, etteivät ihmisen aivot ole sukupuolen mukaan yhtä eriytyneet kuin rotan.”

Mantelitumakkeeseen liittyvä löytö voi auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin esimerkiksi masennusta, päihteiden väärinkäyttöä ja transsukupuolisuutta.

Käyttäjä3613

Miesten ja naisten aivot eivät juuri eroa toisistaan

Hohhoijjakkaah mitä soopaa sitä joutuu taas lueskelemaan. Ei aivojen samanlaisuutta tai erilaisuutta voida arvioida pelkästään eri aivoalueiden kokoa tarkastelemalla. Jos aivoja halutaan oikeasti tutkia, niin tulisi tarkastella aivojen TOIMINNALLISUUTTA, joka voidaan toteuttaa esimerksi FMRI:llä tai MEG:llä. On noita tutkimuksia tehtykin ja saatu tuloksia, joiden mukaan miesten ja naisten aivot todellakin eroavat keskimäärin toisistaan jonkun verran. Oikeastaan voisin haasta teidät etsimään...
Lue kommentti

Maltillinen kalorirajoitus auttoi apinaa elämään pidempään ja terveemmin.

Kaksi maailman pisimpään kestänyttä apinatutkimusta päätyi taannoin eri tuloksiin siitä, saako syömällä vähemmän lisää elinpäiviä vai ei.

Nyt tutkimusryhmät selvittivät yhteistyössä, kumpi oli oikeassa. Laboratorioissa on osoitettu, että eläin elää pidempään, jos sen aterioita kevennetään.

Ruokavalion energiasisällön niukentaminen lähes nälkärajalle on jatkanut esimerkiksi hiirten elinikää jopa puolella.

Eläisikö myös ihminen kauemmin ja ennen kaikkea terveempänä, jos söisi vähemmän?

Yhdysvalloissa aloitettiin 1980-luvulla kaksi apinatutkimusta, joilla haluttiin selvittää, miten kalorinrajoitus pitkän päälle meidän kädellisten aineenvaihduntaan vaikuttaa.

Toista tutkimusta ryhdyttiin tekemään Wisconsin-Madisonin yliopistossa, toista alkoi puurtaa Yhdysvaltain kansallinen ikääntymisinstituutti (NIA).

Vuonna 2009 Wisconsin-Madisonin ryhmä julkisti tuloksensa: apinat, jotka söivät vähemmän kuin lajitoverinsa, pysyivät kauemmin hengissä.

Niillä esiintyi myös verrokkejaan harvemmin syöpää, insuliiniresistenssiä sekä sydän- ja verisuonisairauksia.

Vuonna 2012 myös NIA:n päätelmät olivat vihdoin valmiit. Heidän apinoilleen kalorinrajoitus ei tuonut lisää elinpäiviä, mutta joitakin terveyshyötyjä siitä silti oli.

Vuosikymmenten työ ei siis tuonutkaan selkeää vastausta siihen, venyttääkö ruokavalion keventäminen kädellisen elämää vai ei.

Keskenään kilpailevat tutkimusryhmät päättivät ottaa selvää, kumpi niistä on oikeassa. Ne tekivät poikkeuksellisen ratkaisun: ne ryhtyivät yhteistyöhön ensimmäistä kertaa.

Molempien tutkimusaineistot yhteensä liki 200 apinasta analysoitiin kummankin ryhmän voimin. Tämän jälkeen tutkijat jo arvelivatkin tietävänsä, miksi ryhmät olivat päätyneet eri tuloksiin.

Ensinnäkin niissä rajoitettiin eläinten energiansaantia eri ikäisinä. Vertailussa paljastui, että vähemmän tuhdista ruokavaliosta on hyötyä aikuisille ja vanhoille muttei nuorille apinoille.

Toiseksi NIA:n tutkimuksessa vanhusryhmän verrokit söivät vähemmän kuin Wisconsin-Madisonin verrokit.

Tämä voi selittää, miksei NIA:n apinavanhusryhmissä ilmennyt samanlaista eroa elinpäivissä kuin Wisconsin-Madisonin apinoissa.

Myös tutkimuksissa käytetty ruokavalio oli erilainen.

Wisconsin-Madisonin apinat popsivat prosessoitua ruokaa, jossa oli enemmän sokeria kuin NIA:n apinat, jotka söivät apinoille luonnollisempaa ravintoa. Wisconsin-Madisonin verrokit olivat myös lihavampia kuin NIA:n.

Tutkijat panivat merkille myös sen, että naaraat olivat vähemmän alttiita runsaan rasvakudoksen aiheuttamille aineenvaihduntahaitoille kuin urokset.

Yhteisen analyysin lopputulos oli se, että maltillinen kalorirajoitus auttaa kuin auttaakin apinaa elämään pidempään ja terveemmin. Rajusta nälkäkuurista ei sen sijaan saa lisäetua.

Tutkijat uskovat, että sama pätee ihmisiin. Varmuutta siitä ei kuitenkaan ole – tulos ei osoita varmuudella vielä sitäkään, hidastaako kalorirajoitus apinoiden biologista ikääntymistä vai ei, he korostavat.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.