Milgramin kokeessa on mukana kokeenjohtaja (E), ”opettajan” roolissa oleva koehenkilö (T) sekä ”oppija” (L), jota esittää koehenkilön tietämättä tutkimusavustaja. Kuva: Wikimedia Commons

Valtaenemmistö koehenkilöistä taipui tuottamaan vaarallisen kovaa kipua toisille, samoin kuin 50 vuotta sitten.

Kuuluisassa tottelevaisuuskokeessaan 50 vuotta sitten yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Stanley Milgram osoitti, että tavalliset koehenkilöt olivat valmiita tottelemaan auktoriteettia ja antamaan vahingoittavia ja jopa tappavia sähköiskuja toisille ihmisille.

Sähköiskut eivät olleet kokeessa todellisia, mutta koehenkilöt uskoivat niin. Kokeenjohtaja uskotteli heille, että heidän piti opetustarkoituksessa antaa voimistuvia sähköiskuja ”oppijalle”, kun tämä teki virheitä. Oppija oli oikeasti tutkimusavustaja.

Selvä enemmistö taipui antamaan jopa kaikkien voimakkaimman, 450 voltin sähköiskun. Tutkimusta on pidetty todisteena siitä, että sopivassa tilanteessa kaikista ihmisistä voi kuoriutua käskyjä noudattava kiduttaja.

Nyt puolalaisen yliopiston tutkijat toistivat kokeen ja raportoivat siitä Social Psychology and Personality Science -lehdessä. Tulos oli sama.

Tutkimukseen osallistui 80 henkilöä, joista puolet oli naisia ja puolet miehiä. Heille uskoteltiin, että he osallistuivat muistia ja oppimista käsittelevään tutkimukseen. Heidän tuli opettaa naapurihuoneessa olevalle ”oppijalle” tavupareja.

Osallistujille näytettiin kytkimet, joilla heidän tuli antaa oppijalle sähköisku aina, kun tämä teki virheen. Kymmenportainen asteikko ulottui 15 voltista aina 450 volttiin. Voimistuvat kivunhuudot kuuluivat naapurihuoneesta koehenkilön korviin.

Tosiasiassa oppijaa esitti tälläkin kertaa tutkimusavustaja, eikä hän todellisuudessa saanut sähköiskuja.

Jos koehenkilö näytti epäröivän kovemman sähköiskun antamista, kokeen johtaja kehotti häntä jatkamaan yksinkertaisesti pyytämällä tai sanomalla, ettei tällä ollut muuta vaihtoehtoa.

Kaikki koehenkilöt suostuivat antamaan sähköiskuja. Huima enemmistö eli 90 prosenttia eteni kovimpaan sähköiskuun asti.

Tutkijat selvittivät myös sitä, vaikuttaisiko oppijan sukupuoli rankaisemiseen. Jos oppija oli nainen, kieltäytyminen sähköiskun antamisesta oli toden totta kolme kertaa yleisempää kuin siinä tapauksessa, että hän oli mies. Kuitenkin kieltäytymisiä oli yhteensä vain kahdeksan, joten havainnosta ei voi tutkijoiden mukaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä uhrin sukupuolen osuudesta niihin.

”Kun ihmiset kuulevat Milgramin kokeesta, useimmat väittävät, etteivät koskaan toimisi niin. Meidän kokeemme näyttää jälleen kerran tilanteen voiman ja sen, miten helposti ihmiset suostuvat sellaiseen, mikä on heistä epämiellyttävää”, sanoo sosiaalipsykologi Tomasz Grzyb Social Psychology and Personalitys Science -lehden tiedotteessa.

Airgunman
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt11.4.2016

Ihmiset tottelevat yhä kidutuskäskyä

Jo epäilen koko tulosta, siis nykyaikana, länsimaissa tuollainen tulos? Enpä usko. 50v sitten kun elämä oli ankeeta ja stressi kova niin tuo voi pitää paikkansa. Suomessakin tehtiin 20-luvulla kolme kertaa niin paljon henkirikoksia kuin nytten. Se johtui siitä että oli liian kova stressi ja huonot huvit. Nykyajan väkivalta elokuvat ja pelit purkaa stressiä, se on yksi syy "hyvän" toimeentulotuki systeemin kanssa vähentämään ihmisen väkivaltaista luonnetta. Jos köyhien maissa tulos tehtäisiin,...
Lue kommentti

Lievitystä ahdistukseen ei saa, jos uskoo vain tavan vuoksi.

Monet uskonnot lupaavat elämälle jatkoa sen loputtuakin. Siksi uskonnon on ajateltu myös suojaavan kuolemanpelolta.

Mikä tahansa usko ei kuitenkaan pelkoa huojenna, vihjaa brittitutkijoiden yhteenveto sadasta aihetta käsittelevästä tutkimuksesta.

Ei riitä, että uskoo tavan vuoksi tai sosiaalisista syistä. Kuolemanpelko lievittyy vain syvästi uskonnollisilla henkilöillä.

Silloinkin kytkös on heikko. Vain joka kolmannessa tutkimuksessa oli tehty tämä havainto.

Melkein joka viidennessä tulos oli päinvastainen: uskonnolliset ihmiset olivatkin pelokkaampia kuin muut. Yli puolessa tutkimuksista ei löydetty vaikutusta suuntaan tai toiseen.

Tutkimuksista muodostuu siis osin ristiriitainen kuva. Se saattaa tutkijoiden mukaan kertoa kulttuurieroista. Suurin osa katsauksen tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, loput Lähi-idässä ja Itä-Aasiassa.

Ryhmä löysi tutkimuksista näyttöä myös sen puolesta, että kuolemanpelko noudattaa käännetyn U:n muotoista käyrää suhteessa uskonnollisuuteen. Uskonnottomia kuolema ahdisti yhtä vähän kuin hartaimpia uskovaisia.

Eniten elämän loppua pelkää siis epävarma välijoukko.

”Voi olla, että ateismi antaa myös lohtua kuoleman edessä tai ihmiset, jotka eivät tunne kuolemanpelkoa, eivät koe tarvetta hakeutua uskonnon pariin”, sanoo katsauksen johtaja Jonathan Jong Coventryn ja Oxfordin yliopistosta yliopiston verkkosivulla.

Tutkimuksen julkaisi Religion, Brain & Behavior.

Eusa
Seuraa 
Viestejä11288
Liittynyt16.2.2011

Kuolema ei pelota ateistia ja harrasta uskovaista niin kuin muita

o_turunen kirjoitti: Minulla on siisti pieni viinapiru jumalana. Joskus nuorempana joskus pelkäsin kuolemaa ja sitten pelkäsin ettei sitä tulekaan. Onneksi tuli sitten kuitenkin, vai? Minustakin kuolema oli ihan ok kokemus.
Lue kommentti

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Neutroni
Seuraa 
Viestejä24638
Liittynyt16.3.2005

Kuolema ei pelota ateistia ja harrasta uskovaista niin kuin muita

Himuli kirjoitti: Ei varmasti ateistit yleensä kuvittelekaan että koko maailma omaan kuolemaan loppuisi, mutta ihmettelen sitä mikseivät he välitä millainen maailma jälkeen jää. Tietenkin välittävät. Ei ateismi tee ihmisestä pahantahtoista tai välinpitämätöntä muita kohtaan. Pikemminkin päin vastoin, koska ateisti ei voi turvautua siihen, että jumala järjestää kuitenkin asiat tahtonsa mukaan ja ihminen ei voi omilla teoillaan vaikuttaa mihinkään mihin jumala ei halua hänen vaikuttavan.
Lue kommentti

Sama hormoni, joka auttaa koirasta, haittaa naarasta, ja päinvastoin.

Eläinten ja ihmistenkin käyttäytymistä säätelevät hormonit oksitosiini ja vasopressiini ovat sukupuolten välisen kamppailun kohteena. Näin osoittaa Jyväskylän yliopiston tutkijoiden johdolla tehty tutkimus.

Oksitosiini ja vasopressiini säätelevät ihmisellä lasten hoivaan, epäitsekkyyteen ja ihmissuhteisiin liittyvää toimintaa.

Tutkimuksen kohteena olivat metsämyyrät, mutta tulokset kertovat päätutkija Eija Lönnin mukaan myös muista nisäkkäistä, ihminen mukaan lukien.

”Ruotsalaisessa tutkimuksessa on huomattu, että vasopressiini vaikuttaa miehillä ongelmiin avioliitossa. Totta kai ihminen menee eri sfäärissä kuin muut nisäkkäät. Ihmisellä on enemmän rationaalista ajattelua”, Lönn sanoo.

Hormonit toimivat aivoissa olevien reseptorien kautta. Mitä enemmän reseptoreita on, sitä enemmän hormonit pääsevät vaikuttamaan ja säätämään käyttäytymistä. Käyttäytyminen taas näkyy lisääntymismenestyksessä eli siinä, miten paljon eläimet saavat poikasia.

Lönn ja hänen työtoverinsa havaitsivat, että myyräkoirailla ja naarailla hyödyllisiä olivat reseptorigeenien eri muodot. Tietyt geenimuodot auttoivat koiraita saamaan enemmän poikasia mutta haittasivat naaraiden lisääntymistä. Toisella geenillä kävi päinvastoin.

Sukupuolet eivät siis vedä yhtä köyttä lisääntymisessä ja geeniensä levityksessä. Toisen etu voi olla toisen haitta.

Hormoneissa nähdyt erot heijastavat Lönnin mukaan sitä, että luonnossa koirailla ja naarailla on erilaiset lisääntymisintressit.

”Koiraat yrittävät vain tehdä mahdollisimman paljon poikasia. Naaraat eivät voi tuottaa niin paljon, koska se olisi fysiologisestikin mahdotonta”, Lönn sanoo.

Vaikka sukupuolten välillä on käynnissä kilpailu lisääntymismenestyksessä, kumpikaan ei voi sitä voittaa. Niiden geenistö pysyy populaatiossa tasavahvana.

”Toinen sukupuoli vääntää valintaa toiseen suuntaa, toinen toiseen. Kumpikaan ei pääse optimaalisen kelpoisuuteen, koska toinen sukupuoli rajoittaa, Lönn sanoo.

”Jos esimerkiksi naaras on korkean kelpoisuuden yksilö, se tuottaa matalan kelpoisuuden koiraspoikasia.”

Tutkijat huomasivat lisäksi, että myyräpopulaation yksilötiheys välitti hormonien vaikutusta poikasmääriin. Vasopressiini vaikutti vain tiheissä populaatioissa ja oksitosiini vain harvalukuisissa.

Eläinten käyttäytyminen ja siitä seuraava lisääntymismenestys on siis myös kiinni olosuhteista, joissa ne elävät.

Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Pnas.

Maapallon laajuinen virtuaalikaukoputki tähdätään Linnunradan ytimeen.

Mustia aukkoja ei ole koskaan nähty, mutta kansainvälinen tähtitieteilijöiden ryhmä aikoo ensi kuussa korjata tilanteen.

Ryhmä yrittää 5.–14. huhtikuuta ottaa historian ensimmäisen kuvan mustan aukon tapahtumahorisontista. Tämä on se raja, jonka sisäpuolelta mikään – ei edes valo – pääse karkaamaan.

Astronimit yhdistävät monta eri puolilla maailmaa sijaitsevaa kaukoputkea maapallon kokoiseksi virtuaalikaukoputkeksi. Se suunnataan kohti Sagittarius A:ta, Linnunradan keskustassa lymyävää mustaa aukkoa, kertoo Bathin yliopiston Carole Mundell The Conversation -julkaisussa.

Näihin asti mustia aukkoja on havainnoitu vain epäsuorasti. Mustan aukon olemassaolon kavaltavat muun muassa lähellä olevat tähdet, joiden liikkeisiin sen painovoima vaikuttaa. Lisäksi musta aukko nielee ainetta ympäristöstään, ja samalla ulos sinkoutuu lähes valon nopeudella purkautuvia kaasusuihkuja, jotka voidaan havaita.

Uusin menetelmä painovoima-aaltojen tarkkailu. Viime vuoden alussa Ligo-laitteet havaitsivat ensimmäisen kerran kahden mustan aukon yhteen sulautumisen matkaan saattamia painovoima-aaltoja.

Nyt musta aukko halutaan nähdä. Tapahtumahorisonttiteleskooppi EHT:ssä on mukana yhdeksän eri observatorion laitteet eri puolilta maailmaa aina Etelämantereelta Espanjaan ja Chilestä Havaijille.

Kuvauksen kohde Sagittarius A vastaa massaltaan noin neljää miljoonaa aurinkoa. Mustan aukon ympärillä on niin sanottu kertymäkiekko pölyä ja kaasua. EHT:llä yritetään nähdä siitä lähtevän valo.

Näky ei olisi kiekkomainen vaan muistuttaisi sirppiä, koska mustan aukon painovoima vääristää valon kulkua, ennustaa Mundell.

Tätä kirkkaana hohtavaa taustaa vasten tutkijat toivovat näkevänsä myös tapahtumahorisontin varjon.

Mustan aukon ja Maan välissä on näkymää sumentamassa kaasua ja pölyä. EHT-teleskoopilla saavutetaan kuitenkin sellainen tarkkuus, että 26000 valovuoden päässä oleva musta aukko pitäisi saada näkyviin. Tarkkuus vastaa sitä, että voisimme Maasta nähdä Kuussa viinirypäleen.

Jos tukijat pääsevät katsomaan mustaa aukkoa niin läheltä kuin he toivovat, he voivat saada vastauksia moniin mustia aukkoja koskeviin kysymyksiin, kuten siihen, miten mustat aukot oikeastaan nielevät ainetta ympäristöstään.

Musta aukko on massaltaan yli miljardin auringon luokkaa.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet jättimäisen mustan aukon, jonka painovoima-aallot ovat potkaisseet paikaltaan galaksin ytimestä. Tämä on Nasan Goddard-avaruuskeskuksen tutkijoiden mukaan vahvin selitys musta aukon oudolle sijainnille ja liikkeelle.

Irrallaan vaeltavien mustien aukkojen on aiemminkin epäilty joutuneen samalla tavalla sysätyksi galaksistaan. Oletusta ei ole kuitenkaan voitu varmistaa.

Nyt tähtitieteilijät pitävät hyvin todennäköisenä, että heidän Hubble-avaruuskaukoputkella paikantamansa musta aukko on kokenut tällaisen kohtalon.

Jotta miljardin auringon massaisen mustan aukon voi sysätä liikkeelle, tarvitaan valtavaa energiaa. Sitä tarvittaisiin sadan miljoonan supernovan eli tähden räjähdyksen vapauttama määrä.

Tällainen voima voi syntyä, kun kaksi erikokoista mustaa aukkoa törmää ja sulautuu yhdeksi.

Yhtyvät musta aukot kieppuvat ensin toistensa ympäri. Ne panevat avaruuden väreilemään painovoima-aalloista samaan tapaan kuin lammen pinta väreilee siihen heitetyn kiven jäljiltä.

Kun sulautuvat mustat aukot ovat erikokoisia, niiden liikkeelle lähettämät painovoima-aallot ovat voimakkaampia jossakin suunnassa. Tällaisten aukkojen sulauduttua yhdeksi vielä massiivisemmaksi mustaksi aukoksi se ampaisee raketin tavoin vastakkaiseen suuntaan kuin voimakkaimmat painovoima-aallot. Tapahtuma on hyvin harvinainen.

Tällaiseen tapahtumasarjaan viittaavat havainnot mustasta aukosta, jonka tutkijat ovat löytäneet avaruuskaukoputki Hubblella, Sloan Digital Sky Survey -teleskoopilla ja Chandra-röntgensatelliitilla.

Mustien aukkojen sulautumiseen viittaavat mustan aukon isäntägalaksissa havaitut kaarevat kohteet eli vuorovesihännät. Ne syntyvät kahden galaksin vuorovaikuttaessa.

Tutkijat uskovat, että kaksi galaksia on törmännyt toisiinsa ja niiden keskellä olleet mustat aukot ovat yhtyneet.

Mustia aukkoja ei voi havaita suoraan, vaan ne näkyvät niin sanottuina kvasaareina. Kvasaarit ovat avaruuden kirkkaimpia säteilyn lähteitä. Ne syntyvät, kun musta aukko kiihdyttää kaasut ympärillään valtaviin nopeuksiin.

Tutkijoiden havaitsema kvasaari 3C186 ja sen isäntägalaksi sijaitsevat kahdeksan miljardin valovuoden päässä. Yleensä kvasaarin ja sen synnyttävän mustan aukon paikka on keskellä galaksia, mutta 3C186 yllätti astronomit poikkeuksellisella sijainnillaan.

”Mustat aukot sijaitsevat galaksien keskustassa, niinpä on epätavallista nähdä kvasaari muualla kuin keskustassa”, sanoo tutkimusryhmän johtaja Marco Chiaberge Nasan tiedotteessa.

Musta aukko oli kulkeutunut galaksin keskustasta peräti 35000 valovuoden päähän. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kotigalaksimme Linnunrata on läpimitaltaan sata tuhatta valovuotta.

Sijainnin lisäksi tutkijat saivat kvasaarin valoa analysoimalla tehtyä arvion musta aukon vauhdista. Laskelma paljasti, että musta aukko kiiti avaruuden halki sellaisella nopeudella, että se taittaisi Maan ja Kuun välisen matkan kolmessa minuutissa.

Ulos galaksistaan musta aukko sinkoutuu 20 miljoonassa vuodessa.

Tutkimuksen julkaisi Astronomy & Astrophysics -lehti.