Ihmisen tekemien rakennelmien ja tavaroiden kokonaismassa on nyt laskettu. Kuva: Teppo Moisio
Ihmisen tekemien rakennelmien ja tavaroiden kokonaismassa on nyt laskettu. Kuva: Teppo Moisio

Teknosfääriin luetaan kaikki ihmisen tuottamat rakenteet maapallolla, kaatopaikkoja myöten.

Jos kaikki ihmisen aikaansaamat esineet ja rakennelmat levitettäisiin tasaisesti planeettamme pinnalle, roinaa kertyisi yli 50 kiloa neliömetriä kohden. Näin laski suuri kansainvälinen tutkimusryhmä.

Yhteensä ihmisen tuotokset painavat arvion mukaan 30 biljoonaa (miljoona miljoonaa) tonnia. Tutkijat kutsuvat tätä tavaramassaa teknosfääriksi.

”Se käsittää kaikki lukuisat rakenteet, jotka ihmiset ovat rakentaneet planeetalle pysyäkseen hengissä: talot, tehtaat, maatilat, kaivokset, tiet, lentokentät, satamat, tietokonejärjestelmät ja jätteetkin”, selittää tutkijajoukkoa johtanut professori Jan Zalasiewicz brittiläisen Leicesterin yliopiston geologian laitokselta tiedotteessa.

Ryhmä julkaisi laskelmansa The Anthropocene Review -tiedelehdessä. Tutkimusartikkeli valottaa, kuinka voimakkaasti ihminen on muuttanut Maata.

Teknosfääri on sanana sukua biosfäärille, joka tarkoittaa maapallon elämää sisältäviä osia. Tutkijoiden mukaan ihmisen tuottaman teknosfäärin voidaan hyvällä syyllä sanoa osin loisivan biosfäärissä.

”Biosfääriin verrattuna se on merkittävästi huonompi kierrättämään omia materiaalejaan, kuten kasvavat kaatopaikkamme osoittavat. Tämä voi olla este sen myöhemmälle menestykselle – tai pysäyttää sen täysin”, Zalasiewicz selittää.

Teknosfäärin vaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin sen laskettuun massaan.

”Sen ansiosta olemme pystyneet tuottamaan valtavan kirjon erilaisia materiaalisia esineitä yksinkertaisista työkaluista ja kolikoista kuulakärkikyniin, kirjoihin ja cd-levyihin sekä kaikkein hienostuneimpiin tietokoneisiin ja älypuhelimiin”, selostaa Zalasiewiczin työtoveri Colin Waters.

Hautautuessaan maakerroksiin nämä esineet voivat säilyä kauas tulevaisuuteen teknofossiileina. Ne voivat aikanaan auttaa luonnehtimaan ja ajoittamaan antroposeeniksi kutsuttua geologista aikakautta, jolloin ihmisen toimet alkoivat muokata luontoa geologian keinoin havaittavassa mitassa.

Ihmisen tuottamia teknofossiileita on tutkijoiden arvion mukaan todennäköisesti ainakin miljardi erilaista.

Teoriassa tulevaisuuden geologeille voi jäädä meidän aikakaudestamme runsaampi kirjo teknosfäärissä syntyneitä teknofossiileita kuin perinteisiä, biosfääristä peräisin olevia fossiileita. Arviot maapallon tämänhetkisestä eliömäärästä kun pyörivät vain miljoonissa.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.