Pieni ja hauras riipus on 11 000 tuhatta vuotta vanha. Tutkijat pohtivat, esittävätkö kaiverrukset ehkäpä puuta. Kuva: Yorkin yliopisto

Harvinainen esine kertoo jääkauden jälkeen nykyisen Britannian alueelle asettuneista ihmisistä

Noin 11 000 vuotta sitten joku kaiversi kuvion liuskekiven palaseen ja teki kiven kulmaan pienen reiän.

Syntyi riipus, jonka brittitutkijat löysivät tuhansien vuosien päästä Star Carrin kaivauksilta Yorkshiresta.

Riipus on kolmisen senttimetriä kanttiinsa ja hauras, sillä se on vain noin kolme millimetriä paksu.

Se on varhaisin Britanniasta löydetty mesoliittisen kauden taideteos. Riipuksen löysivät ja sen kaiverruksia ovat selvittäneet tutkijat Yorkin, Manchesterin ja Chesterin yliopistoista.

Riipuksen kaiverrukset voivat esittää tutkijoiden mukaan puuta tai lehteä. Piirros saattaa olla kartta. Voi myös olla, että kivikauden ihminen merkitsi kivenpalaseen muistiin jonkin tärkeän lukumäärän.

Vastaavat merkinnät mesoliittisen kivikauden riipuksissa ovat harvinaisia. Vastaavia liuskekivisiä riipuksia ei ole löydetty muualta Euroopasta. Eteläisestä Skandinaviasta on löytynyt samantapaisia meripihkaisia esineitä.

Star Carrin kaivaukset ovat paikalla, jossa oli joskus järvi. Riipus löytyi muinaisten rantamien kerrostumista. Ensin sitä pidettiin vain kivenä, koska riipuksen reikä oli maa-aineksen tukkima eikä kaiverruksia erottunut. Riipusta tutkittiin useilla kuvantamismenetelmillä kuten elektronimikroskoopilla ja kolmiulotteisella luotauksella.

Kaivauksilta on löytynyt aikaisemmin liuskekivisiä helmiä, meripihkan palanen, jossa oli reikä, ja eläinten hampaita, joissa myös oli reikä.

”Voimme vain kuvitella, kenen se oli, miten he sitä kantoivat ja mitä kaiverrukset oikeasti heille merkitsivät”, professori Nicky Milner toteaa EurekAlert-uutispalvelun tutkimustiedotteessa.

Yksi mahdollisuus Milnerin mukaan on se, että riipus kuului shamaanille. Paikan läheltä on löytynyt kauriinsarvilla varustettuja päähineitä, jollaisia shamaanit ehkä käyttivät.

Tutkijat eivät pystyneet varmistamaan, onko riipusta myös käytetty riipuksena.

Tutkija Chantal Connellerin muistuttaa, että riipus kertoo ensimmäisistä ihmisistä, jotka jääkauden jälkeen asettuivat pysyvästi nykyisen Britannian alueelle.

Silloin merenpinta oli paljon alempana kuin nykyisin. Ihmiset vaelsivat maata pitkin nykyiseltä Euroopan mantereelta länteen.

Muinainen maa-alue, joka nykyisin on veden alla, tunnetaan Britanniassa nimellä Doggerland. Siitä kertoi esimerkiksi yleisradioyhtiö BBC pari vuotta sitten.

Riipuksessa on samankaltaisia piirteitä kuin eteläisestä Skandinaviasta ja Pohjanmeren rantamilta löytyneissä muinaismuistoissa.

Tutkimus on Internet Archaeologyssa. Riipus on esillä Yorkshiren museossa toukokuun alkuun asti.

Käyttäjä1897
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt10.3.2016

9.03.2016

Moi tutkijat:

Mielestäni kivi saattaa olla tulentekokivi.Pyöreä reikä sopisi terävälle puukepille,jota pyörittämällä saa tulen syttymään,esimerkiksi kuivaruoho ym sytykkeet.

Viivoista voi päätellä, jonkunlainen aluekartta.

alan harrastaja.

Kelmun voi vaikka syödä, kun se on käytetty.

Moni elintarvike kääritään muoviin, jotta se säilyisi pidempään. Tästä syntyy valtaisia määriä maatumatonta jätettä – eivätkä ohuet muovikelmut edes suojaa ruokaa kovin hyvin, suomii Yhdysvaltain kemiallisen seuran tiedote .

Näistä syistä Peggy Tomasula Yhdysvaltain maatalousministeriöstä kollegoineen kehitti vaihtoehdon ruoan suojaamiseen: kaseiinisen kelmun.

Kaseiinit ovat maidon sisältämiä proteiineja. Niistä valmistettu suojakalvo on sekä ympäristö- että ihmisystävällinen. Sitä voi ihan hyvin vaikka syödä, tutkijat sanovat.

Kaseiininen kelmu säilyttää elintarvikkeet paremmin kuin muovi.

“Proteiinikalvo pitää tehokkaasti hapen loitolla, mikä estää ruoan pilaantumista”, Tomasula sanoo. Ero muoviin on jopa 500-kertainen, hän kehuu.

Hapen läpäisemättömyys erottaa kaseiinisen kalvon muista markkinoilla olevista “syötävistä” pakkauskelmuista. Ne on nimittäin tehty tärkkelyksestä, ja niiden ongelma on huokoisuus. Happi pääsee helposti pinnan läpi.

Tomasula työtovereineen yritti ensin valmistaa kalvoa pelkästä kaseiinista. Se suojasi kyllä ruoan hyvin hapelta, mutta materiaalia oli hankala käyttää. Se myös liukeni veteen liian nopeasti.

Ominaisuudet paranivat, kun tutkijat keksivät lisätä mukaan pektiiniä sitrushedelmistä.

Kaseiinikelmu näyttää aivan samanlaiselta kuin kaupan muovikelmu, joskaan se ei ole yhtä venyvää.

”Tätä voi käyttää vaikka mihin. Yksittäispakkauksiin käytetään runsaasti muovia. Haluamme korjata tilanteen”, kalvon kehittäjiin kuulunut Laetitia Bonnaillie sanoo.

Kaseiinisuojaa voitaisiin jopa suihkuttaa elintarvikkeisiin, kuten muroihin. Tätä nykyä aamiaishiutaleet lössöytyvät maidossa turhan nopeasti – ainakin, jos niissä ei ole paljoa sokeria.

Kaseiinikerros pinnassa pitäisi murot rapeina ilman sokeriakin, tutkijat uskovat.

Kaiseniinikalvolla voitaisiin myös vuorata elintarvikepakkauksia, he pohtivat.

Tomasula esitteli uutta kaseiinikelmua Yhdysvaltain kemiallisen seuran kokouksessa.

Yli tuhatvuotisia puita löytyi korkealla vuorilla kasvavasta metsästä.

1 075 vuotta on ikää Euroopan vanhimmalla elävällä puulla. Tämä bosnianmänty (Pinus heldreichii) eli harmaarunkomänty kasvaa Kreikan pohjoisosien ylängöillä.

Tutkijat laskivat puun vuosirenkaista sen iäksi 1075 vuotta. Tämä tekee männystä Euroopan vanhimman tunnetun elävän puun.

Yli tuhatvuotisen männyn löysivät Tukholman, Mainzin ja Arizonan yliopistojen tutkijat.

”Luin vuosia sitten tutkimuksen hyvin kiinnostavasta metsästä Kreikassa. Koska kokoamme ilmastohistoriaa, meitä kiinnosti löytää vanhoja eläviä puita”, kertoi löydöstä ruotsalainen Paul J. Krusic Tukholman yliopiston tiedotteessa. Hän johti ryhmää, joka löysi puun.

Puut löytyivät Navarinon ympäristöobservatorion tutkimusmatkalla. Hanke tutkii ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta ympäristöön Välimeren alueella.

Löydetty mänty on yksi yli tuhatvuotisista puista, joita on toista tusinaa. Ne elävät korkealla Pindosvuorilla. Mänty kasvaa 25–35 metrin korkeuteen.

Puun ikää määrittääkseen rungosta on porattava ontolla puuporalla näyte, joka ulottuu puun ytimeen. Sen perusteella tutkijat laskivat puusta 1 075 vuosirengasta.

Vuosirenkaat syntyvät, kun puu kasvaa keväällä nopeasti ja loppukesällä hitaasti. Kesä- ja kevätpuun raja muodostaa puuhun vuosirenkaan.

Krusic hämmästelee, että puu on säilynyt alueella, jossa ihminen on kuitenkin vaikuttanut yli 3 000 vuotta.

Tutkijat antoivat puulle nimen Adonis, joka oli kauneuden ja halun jumala Kreikan mytologiassa.

”Ihmiskunnan historia on ympäröinyt tätä puuta. Eri imperiumit, Bysantti, ottomaanit. Moni asia oliti voinut johtaa puun tuhoon. Onneksi tämä metsä on säilynyt koskemattomana yli tuhat vuotta”, sanoo Krusic.

Kun Adonis oli taimi, oli Bysantti eli Itä-Rooma vielä huipussaan.

Muita ehdokkaita vanhimmaksi yksittäiseksi eurooppalaiseksi puuksi on löydetty, mutta niiden iänmääritys on epäluotettava.

Euroopassa on myös vanhempia puiden jatkumoita. Ruotsissa geneettisesti sama kuusi on tuottanut useita peräkkäisiä puita, ja vanhin, jo ammoin kuollut yksilö on ajoitettu yli 9000 vuoden ikäiseksi. Ikivanha puiden ketju on ollut mahdollinen, koska kuusi voi alaoksastaan muodostaa juuren, josta taas versoo uusi maanpäällinen kuusi. Yksittäiset kuuset elivät noin 600-vuotiasiksi.

Vanhimmat yksittäiset puut maailmassa ovat vihnemäntyjä Yhdysvaltain Kaliforniassa ja Nevadassa. Jotkut niistä on arvioitu luotettavasti yli viisi tuhatta vuotta vanhoiksi.

Suomen vanhin elävä puu, jonka ikä tiedetään, elää Sodankylässä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Mänty löydettiin vuonna 2006 läheltä Venäjän rajaa. Ikää sillä on noin 780 vuotta.

Uutista on korjattu 22.8.2016 klo 16.16: Korjaus kappaleeseen, jossa kerrotiin nyt löydettyjä puita vanhemmista puiden osista ja klooneista. Nyt jutussa kerrotaan tarkemmin, että kyse on puiden jatkumosta. 

Kaveruus tarjoaa suojaa, tutkijat uumoilevat.

Kaksoset ja varsinkin identtiset mieskaksoset elävät pitempään kuin muu väestö. Näin todistelee tutkimus, joka seurasi kolmea tuhatta tanskalaista kaksosparia.

Kaksostutkijat uskovat, että syynä on se että kaksoset tukevat toisiaan elämän eri vaiheissa. Kaksosella on läpi elämän paras kaveri.

Plos One -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen, joka tarkasteli nimenomaan kaksosten elinikää. Kaksosia on tutkittu yleensä siksi, että heidän avulla voi yrittää erottaa, mikä on ympäristön ja mikä geenien osuus ihmisen elinkaaressa.

”Identtiset kaksoset säilyvät paremmin hengissä kaikissa ikäluokissa kuin ei-identtiset erimunaiset kaksoset. Erimunaisetkin selviävät hieman pitempään kuin muu väestö”, sanoo tutkimuksen kirjoittaja David Sharrow Science Daily -verkkosivuston uutisessa. Tutkimuksen julkaisi Washingtonin yliopisto.

Kaksostiedot koottiin Tanskan kaksosrekisteristä, joka on vanhimpia maailmassa. Tutkijoiden aineistona oli 2 932 kaksosparia, jotka olivat samaa sukupuolta ja selvisivät elossa yli 10-vuotiaiksi. He olivat syntyneet Tanskassa vuosina 1870–1900. Niinpä tutkijoilla oli koottua tietoa kaksosten koko eliniästä.

Sitten tutkijat vertasivat kaksosia Tanskan koko väestöön. Miehillä kaksosuudesta oli eniten hyötyä noin 45 vuoden iässä. Ero muun väestön elossa pysymiseen oli noin kuusi prosenttiyksikköä.

Eli jos 100 miehen väestössä 84 miestä oli vielä elossa 45-vuotiaana, oli kaksosista elossa enemmän, 90 miestä. Naisilla samantyyppinen ero tuli esiin 60 ikävuoden jälkeen.

Kirjoittajat uskovat, että kaksoset tarjoavat suojaa tosilleen, kuten myös avioliitto monen tutkimusten mukaan tarjoaa. Avioliiton suojassa ei vain ole aina selvää, tekeekö avioliitto terveemmäksi vai menevätkö terveet ihmiset helpommin naimisiin.

Kaksosia tutkittaessa tätä tutkimusongelmaa ei ole, sillä ihminen ei voi valita sitä, että on kaksonen.

Sosiaalinen verkosto voi lisätä terveyttä monin tavoin, tilastotieteilijä Sharrow sanoo. Ystävät saattavat kannustaa luopumaan huonoista elintavoista. Kaksosen lähellä on myös aina olkapää, johon voi nojata surun hetkellä. Myös hoitaja on lähellä.

”Miehet voivat altistua enemmän riskeille, mutta kaksoset voivat tässä tukea ja suojata toisiaan”, Sharrow sanoo. Identtiset kaksoset voivat myös ennustaa toistensa käyttäytymistä paremmin kuin muut ihmiset.

”Useimmilla ihmisillä ei ole kaksosta, mutta yhteiskunnassa voi muuten yrittää lujittaa sosiaalisia siteitä. Se lupailee terveyttä ja pitkää ikää”, Sharrow sanoo.

Kaksostutkijat haluavat nyt perehtyä muihin isoihin kaksosaineistoihin, jotta he voisivat varmentaa tulokset.

Suomalaistutkimus kattoi noin sata koirien perinnöllistä sairautta.

Monet koirien perinnölliset sairaudet ovat tavallisempia kuin on uskottu. Tämä selvisi suomalaistutkijoiden tekemässä laajassa tutkimuksessa koirarotujen perimästä.

Tutkimus kattaa noin sata koirien perinnöllistä sairautta. Niitä testattiin lähes 7 000 koiralta noin 230 eri rodusta.

Joka kuudes koira kantaa perimässään vähintään yhtä testatuista ja sairaudelle altistavista geenimuodoista.

Tämän lisäksi joka kuudes testatuista geenimuodoista pystyttiin tunnistamaan roduissa, joissa sitä ei ollut aiemmin kuvattu.

Työn toteutti eläingenetiikkaan ja geenitestaukseen erikoistunut yritys Genoscoper. Se teki yhteistyötä Helsingin ja yhdysvaltalaisen Pennsylvanian yliopistojen tutkijoiden kanssa. Tutkimuksen julkaisi tieteen verkkojulkaisu PlosOne.

Tuloksia voidaan hyödyntää koirien jalostuksessa ja eläinlääketieteessä.

Koira voi kantaa ihmisen tavoin perimässään alttiutta jollekin perinnölliselle sairaudelle. Niitä voi löytyä lisää, kun eri rotuja ja yksilöitä testataan yhä enemmän.

”Useiden koirien perinnöllisten sairauksien esiintyvyys on paljon laajempaa kuin aiemmin on päätelty”, kertoo tuloksista professori Hannes Lohi Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Lohi on Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmässä.

Koirilta on jo vuosien ajan voinut testata useita perinnöllisiä sairauksia.

Haaste on se, kuinka hyödyntää tietoa eläintautien taudinmäärityksessä, kestävässä jalostuksessa, eläintenhoidossa ja koiragenetiikassa. Näin sanoo tutkimusartikkelin kirjoittaja, tohtori Jonas Donner Genoscoper Oy:stä.