Pienikin säännöllinen juominen heikentää älyllisiä kykyjä. Kuva: Seppo Kärki
Pienikin säännöllinen juominen heikentää älyllisiä kykyjä. Kuva: Seppo Kärki

Riski oli suurin niillä, jotka käyttivät yli 30 alkoholiannosta viikossa.

Säännöllinen alkoholinkäyttö vaurioittaa aivoja ja heikentää kognitiivisia kykyjä, vaikka viikottainen riskiraja ei ylittyisikään, osoittaa British Medical Journalissa julkaistu tutkimus.

Oxfordin yliopiston ja Lontoon University Collegen tutkijat seurasivat 550 perusterveen miehen ja naisen alkoholinkäyttöä ja henkisiä kykyjä 30 vuoden ajan. Koehenkilöt olivat osa laajempaa 10 000 ihmisen kohorttia, jonka avulla tutkitaan englantilaisen aikuisväestön terveyttä.

Seurannan alkaessa vuonna 1985 osallistujat olivat keskimäärin 43-vuotiaita, eikä kukaan ollut alkoholiriippuvainen. Koehenkilöt osallistuivat säännöllisesti aivojen suorituskykyä mittaaviin kokeisiin ja tutkimusjakson lopulla jokainen kävi magneettikuvassa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että alkoholinkäyttö lisäsi todennäköisyyttä saada rappeumia aivojen hippokampukseen. Alue vaikuttaa muistiin ja tilan hahmottamiseen.

Riski oli suurin niillä, jotka käyttivät yli 30 annosta viikossa. Myös kohtuukäyttäjillä, 14–21 brittiannoksen eli suomalaisittain 9–14 annoksen nauttijoilla oli hippokampuksen rappeumaa kolme kertaa todennäköisemmin kuin raittiilla henkilöillä.

Englantilaiset laskevat alkoholiannokseksi kahdeksan grammaa puhdasta alkoholia, kun Suomessa yksi annos on 12 grammaa. Suomalainen annos vastaa esimerkiksi yhtä kolmosolutpulloa. Meillä siis tutkimuksen 14–21 brittiannosta vastaava määrä olisi noin 9–14 annosta.

Nykyinen riskiraja Suomessa käypä hoito -suositusten mukaan on miehillä 23–24 alkoholiannosta viikossa ja naisilla 12–16. Kohtuullisen juomisen katsotaan miehillä päättyvän 14 viikkoannokseen ja naisilla seitsemään.

Suurempi alkoholinkäyttö oli myös yhteydessä aivojen valkoisen aineen koostumuksen muutoksiin ja kielellisen kyvyn laskuun. Tätä mitattiin sillä, kuinka monta tietyllä kirjaimella alkavaa sanaa ihminen pystyy keksimään minuutissa.

Kevyellä alkoholinkäytöllä eli alle viidellä annoksella viikossa ei myöskään havaittu olevan aivoja suojaavaa vaikutusta verrattuna vesilinjaan.

Tutkijat ottivat huomioon muuttujat, jotka saattaisivat myös vaikuttaa tuloksiin, kuten tupakoinnin, sukupuolen, sosiaalisen aseman ja iän. He kuitenkin muistuttavat, että aivan kivenkovaa syy-seuraussuhdetta alkoholinkäytön ja aivojen rappeutumisen välillä ei voida vielä vahvistaa.

”Alkoholi voi hyvinkin olla riskitekijä kognitiivisten kykyjen laskussa, ja liikakäyttöön puuttuminen vanhemmalla iällä voi olla jo myöhäistä”, tutkijat kirjoittavat.

Jakob
Seuraa 
Viestejä619
Liittynyt11.7.2015

Jo kohtuusiemailu hapertaa aivoja

Anti-Criminal kirjoitti: Te ketkä olette täysin lopettaneet alkoholin, niin miten olette korvanneet sen? Miten kaikki sosiaaliset tapahtumat ovat sujuneet, joissa on tarjolla alkoholia yms. Oletteko kenties onnistuneet vaihtamaan johonkin miedompaan päihteeseen? Alkoholia ei tarvitse korvata millään, se on ihmiselle tarpeeton ja haitallinen aine. Sosiaalisissa tilanteissa ei voi välttyä ongelmilta. Se että joku ei käytä alkoholia on erittäin suuri ongelma monelle muulle paikalla olijalle. Tältä...
Lue kommentti
Anti-Criminal
Seuraa 
Viestejä7
Liittynyt17.6.2017

Jo kohtuusiemailu hapertaa aivoja

mdmx kirjoitti: Anti-Criminal kirjoitti: Isoin haaste varmaan on pääkoppa. Mihin purkaa kaikki se turhautuminen jota joutuu kokemaan päivittäisessä elämässään ja nähdessään niitä järjettömyyksiä, mitä yhteiskunta tarjoaa. Alkoholi kun pudottaa mielen alas ja ihminen on laiskempi ja nöyrempi satunnaisella juomisella, kuin selvänä pitkään ollessaan. Te ketkä olette täysin lopettaneet alkoholin, niin miten olette korvanneet sen? Miten kaikki sosiaaliset tapahtumat ovat sujuneet, joissa on tarjolla...
Lue kommentti

Kalliimpi aski sai ihmiset vähentämään tupakointia ja jopa lopettamaan kokonaan.

Tupakka tappaa maailmassa joka vuosi seitsemän miljoonaa ihmistä ja aiheuttaa pysyviä vammoja kuten keuhkoahtaumatautia, arvioi Maailman terveysjärjestö.

Yksinkertainen keino vähentää tupakointia on nostaa askin hintaa.

Jo pieni hinnannousu vähentää tupakointia, kertoo yhdysvaltalaisen Drexelin yliopiston tutkimus. Kun askin hinta nousi dollarin eli noin 85 senttiä, tupakoinnin lopettamisesta tuli 20 prosenttia todennäköisempää.

Kun askin hinta nousi dollarin, tupakkaa myös paloi vähemmän. Henkilöt, jotka tupakoivat yli puoli askia päivässä, polttivat 35 prosenttia vähemmän, kun hintaa korotettiin.

Tutkijat arvioivat, että tupakan hinnan nostaminen nykyisestä yhdellä dollarilla voisi saada Yhdysvalloissa miljoona ihmistä luopumaan tupakoinnista.

Tutkijoilla oli tarkat tiedot tupakkatuotteiden hinnoista ja niiden muutoksista tietyillä asuinalueilla Yhdysvalloissa, kuten New Yorkissa ja Chicagossa. Lisäksi heillä oli yli kuudensadan näillä alueilla asuvan tupakoijan aineisto vuosilta 2001–2012. He saattoivat vertailla hinnannousun vaikutusta koehenkilöiden tupakointiin.

Tutkimus tarkasteli vain iäkkäämpien eli 44–84-vuotiaiden henkilöiden tupakointia. Pitkään polttaneiden on vaikeampi päästä tavastaan eroon.

Tutkimuksen julkaisi Epidemiology.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.