Vähiten allergioita potevat maatilojen lapset. Erityisen paljon tervehdyttäviä mikrobeja kuhisee karjasuojissa. Kuva: Getty Images

Kun elimistöllä ei enää ole oikeita vihollisia, se luulee siitepölyä vaaralliseksi.

Allergioiden synnystä vallitsee edelleen erilaisia käsityksiä, mutta vahvin näyttö tukee otaksumaa, jonka mukaan allergiat ovat luonnon vastaisku siitä vieraantuneelle, kaupungistuneelle nykyihmiselle.

Suomessakin allergiat ovat lisääntyneet samaan aikaan, kun ihmiset ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin. Nykyään jo 40 prosenttia kouluikäisistä potee jotakin yliherkkyyttä. Aikuisistakin oirehtii 25 prosenttia.

Luonnon vastaisku tunnetaan niin kutsuttuna hygieniahypoteesina. Sen ajatus juoksee näin:

Elimistömme puolustusjärjestelmä virittyi alun perin torjumaan todellisia vihollisia: loisia. Nykyään emme niitä tapaa, sillä elinympäristömme on muuttunut supersiistiksi. Niinpä immuunipuolustus lähtee taisteluun vaarattomia aineita, kuten siitepölyä, vastaan.

Tällainen puolustusjärjestelmän sokeus voi kuulostaa oudolta, mutta loiset ja siitepölyt eivät lopulta ole niin erilaisia kuin voisi kuvitella.

Esimerkiksi erään halkiomadon proteiini muistuttaa erehdyttävästi koivun siitepölyn proteiinia, ja elimistö hämääntyy. Kun se ennen kehitti vasta-ainetta karkottaakseen halkiomadot suolistosta, nyt se kehittää samaa ainetta ajaakseen siitepölyt pois limakalvoilta. Häätöponnistelujen seurauksena meillä nenät kutiavat ja silmät vuotavat.

Kaikki ei ole kuitenkaan menetetty. Tutkijat arvioivat, että siisteyden sokaisemaa elimistöä voi kouluttaa allergioita ehkäisevään suuntaan – kunhan tukiopetus alkaa pienenä, sillä immuunipuolustus luo itsensä varhaislapsuudessa.

Nykytiedon valossa lapsi saa hyvän startin jo kahta arkipäiväistä tietä. Toinen on äidiltä siirtyvä monipuolinen suolistobakteeristo, toinen reipas altistus mikrobeille. Kumpikin herättää elimistössä aivan tietyt puolustussolut, Th1-solut. Ne tuottavat välittäjäaineita, jotka hillitsevät allergisen reaktion syntyä.

 

Lue lisää

Maaliskuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Mikko Puttonen kartoittaa allergioiden syntyä ja keinoja niiden ehkäisyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

 

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

Henkilöauton painoinen matelija kasvaa uudessa kotimaassaan jopa nopeammin kuin Afrikassa.

Alligaattorit ja krokotiilit ovat tuttu näky Yhdysvaltain Floridassa, mutta paikallisetkin hieraisevat silmiään, kun eteen osuu viisi- ja puolimetrinen, pienen auton painoinen ihmissyöjä.

Tutkijat ovat viime vuosina bonganneet kolme sellaista uiskentelemassa Evergladesin rämeillä ja köllöttelemässä talon verannalla Miamissa.

Niitä on varmasti enemmän, uskoo tutkija Kennet Krysko Floridan yliopistosta. ”On erittäin epätodennäköistä, että juuri me tutkijat olisimme sattuneet löytämään ne kaikki”, hän sanoo tiedotteessa.

Dna-analyysi vahvisti jättimäiset matelijat niilinkrokotiileiksi (Crocodylus niloticus), joita elää Afrikassa Saharan eteläpuolella.

Ne syövät niin virtahepoja, seeproja kuin ihmisiäkin. Vuosina 2010–2014 niilinkrokotiilit iskivät Afrikassa hampaansa 480 ihmiseen. Heistä 123 kuoli vammoihinsa.

Floridassa niilinkrokotiili näyttää kasvavan nopeammin kuin kotimaassaan. Yksi kiinniotetuista nuorista yksilöistä oli peräti kolmanneksen suurempi kuin ikätoverinsa Afrikassa, tutkijat kertovat.

Tutkijoiden kiinniottamat krokotiilit olivat geneettisesti identtisiä, mikä viittaa samaan alkuperään. Mistä ja miten ne ovat tarkkaan ottaen tulleet, ei tiedetä. Dna-tutkimuksen perusteella ne eivät näytä olevan mistään yhdysvaltalaisesta eläintarhasta.

Niilinkrokotiileja on kuitenkin viime vuosina tuotu Etelä-Afrikasta ja Madagaskarilta muun muassa Floridan Disneyn Animal Kingdom -eläinpuistoon sekä lemmikeiksi, tutkijat kertovat. He veikkaavat, että jälkimmäinen vaihtoehto selittää löydöt.

Floridan subtrooppinen ilmasto on yksi syy siihen, että osavaltiolla on maailman eniten tulokaslajeja. Esimerkiksi burmanpython on jo vallannut Evergladesin rämealueen.

Tutkijoiden mukaan koko Meksikonlahden rannikko on niilinkrokotiilille suotuisaa elinaluetta, joten ihmissyöjäkrokotiilista saattaa tulla vielä melkoinen riesa.

”Biologina toivon, että niilinkrokotiilin ilmaantuminen herättää ihmiset tulokaslajiongelmalle. Se ei ole mikään harmiton pikkulisko”, Krysko painottaa.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Herpetological Conservation and Biology.

Kommentit

Suomalaistutkimus osoitti, että internetin ja masennuksen välillä on noidankehä.

Tutkimuksissa on havaittu, että nettiriippuvuudella ja masennuksella on yhteys, mutta ei ole tiedetty, kumpi aiheuttaa kumman.

Nyt suomalaisnuorten tutkimus osoitti, että liiallinen internetin käyttö voi johtaa koulu-uupumukseen – ja sitä kautta edelleen masennukseen. Koulu-uupumus taas johtaa herkästi liialliseen internetin käyttöön eli digiaddiktioon.

Kyseessä on siis noidankehä, jonka alkua on vaikea kuoria esiin. ”Joillakin se alkaa netin käytöstä, toisilla taas masennuksesta”, professori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta sanoo.

Nuori voi altistua digiaddiktiolle erityisesti, jos hän menettää kiinnostuksen koulunkäyntiin ja kokee sitä kohtaan kyynisyyttä, tutkijat toteavat Suomen Akatemian tiedotteessa.

”Digiriippuvuus tarkoittaa sitä, että nuori kokee internetin häiritsevän elämäänsä”, Salmela-Aro selittää. Tällöin netin imu on niin voimakas, ettei nuori pysty pysymään loitolla vaikka haluaisi.

Tutkijoiden mukaan digiaddiktion ja koulu-uupumuksen väliseen ongelmaan on tärkeää puuttua yläkouluiässä. Tehokkain tapa ylläpitää nuorten mielenterveyttä ja ehkäistä nuorten liiallista internetin käyttöä on oppilaiden sitouttaminen koulunkäyntiin, opiskeluinnon rakentaminen sekä koulu-uupumuksen ehkäiseminen.

Internet on tärkeä väline, mutta sen hallintaa pitää opetella, myös koulussa, Salmela-Aro kiteyttää.

”Olisi hyvä saada rauta-lankaohjeet, joita opettajat voisivat hyödyntää”, hän lisää.

Tutkimukseen osallistui 1 702 helsinkiläistä 12–14-vuotiasta koululaista ja 1 636 16–18-vuotiasta 51 koulusta.

Masennusoireet ja myöhäisnuoruuden koulu-uupumus ovat tutkimuksen mukaan yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Pojat taas kärsivät tyttöjä enemmän liiallisesta internetin käytöstä.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Youth and Adolescence.

Kommentit

Brittitutkijat jäljittivät kasvojen kehitystä 6 000 ihmisen perimästä.

Peruna, kyömy, pieni pysty hyppyri. Nenissä on eroja, ja brittitutkijat paikansivat nyt neljä geeniä, jotka ohjaavat, minkälainen tuulenhalkoja ihmiselle kasvaa.

Nenänmuodostajat löytyivät, kun Lontoon University Collegen tutkijat analysoivat 6 000:n Latinalaisessa Amerikassa asuvan miehen ja naisen perimää.

Paljastui, että dchs2, runx2, gli3 ja pax1 -geenit vastaavat nenän leveydestä ja terävyydestä. Gli3 säätelee eniten sierainten leveyttä. Runx2 taas kasvattaa erityisesti luuta nenänvarteen.

Lisäksi tutkijat paikansivat geenin, joka vaikuttaa leuan malliin.

"Näiden geenien paikantaminen auttaa kutomaan kehityspolkua neandertalilaisista nykyihmiseen. Tulos auttaa myös ymmärtämään, miten geenit muovaavat ulkonäköämme, mikä on tärkeää esimerkiksi rikostutkintamenetelmien kehittämisessä”, sanoo tutkija Kaustubh Adhikari tutkimustiedotteessa.

"On pitkään ounasteltu, että nenän muoto heijastaa ympäristöä, jossa esivanhemmat kehittyivät. Esimerkiksi eurooppalaisten suhteellisesti kapean nenän selitykseksi on esitetty kylmää, kuivaa ilmastoa. Nenän muotoon vaikuttavien geenien kautta pääsemme nyt tutkimaan asiaa”, tutkimusta johtanut professori Andrés Ruiz-Linares lisää.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Kommentit

JPI
Liittynyt5.12.2012
Viestejä16229
Viesti

Itsestään selvää, sanoohan jo jörkikin, että tarvitaan:
1. Nenän pituusgeeni
2. Nenän leveysgeeni
3. Nenän kyömynkokogeeni
4. Sierainten kokogeeni

3³+4³+5³=6³

Taikasienten sisältämä yhdiste tepsi potilaisiin, joita lääkkeet eikä terapia auttaneet.

Psilosybiinisienten eli niin kutsuttujen taikasienten sisältämästä, aistiharhoja aiheuttavasta psilosybiinistä saattaa olla apua depression hoidossa, esittävät brittitutkijat.

Lontoon Imperial Collegen tutkijaryhmä antoi psilosybiiniä 12 koehenkilölle, jotka olivat sairastaneet keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta 8–30 vuoden ajan. Yhtäkään heistä tavalliset hoitokeinot, kuten masennuslääkkeet tai psykoterapia, eivät olleet auttaneet.

Kukin potilas sai psilosybiiniä ensin kymmenen milligramman testiannoksen. 25 milligramman hoitoannos annettiin viikkoa myöhemmin.

Potilas nielaisi kapselin makuuasennossa hoitopedillä, ja yhdisteen vaikutuksia vahdittiin kahden psykiatrin voimin.

Aistiharhat alkoivat ilmetä tunnin kuluessa. Ne olivat huipussaan parin–kolmen tunnin kuluttua aineen ottamisesta, sitten vaikutus hiipui.

Osa potilaista tunsi ohimenevää pahoinvointia, päänsärkyä ja lievää vainoharhaisuutta, mutta odottamattomia sivuvaikutuksia ei ilmennyt.

Koehenkilöt päästettiin kotiin kuuden tunnin kuluttua.

Viikko hoitokokeen jälkeen jokainen koehenkilö raportoi olonsa kohentuneen. Kahdeksan potilaan depressio lieveni oireettomaan vaiheeseen eli remissioon. Kolmen kuukauden kuluttua viiden potilaan sairaus oli pysynyt oireettomana.

”Tulos on varsin merkittävä, kun miettii nykyisin tarjolla olevia hoitoja”, tutkijaryhmään lukeutunut neuropsykofarmakologi Robin Carhart-Harris kommentoi Nature-lehden verkkosivulla. Esimerkiksi ssri-lääkkeillä masennusoireet lievenevät samaan tapaan noin viidennekseltä potilaista.

Kokeella testattiin paitsi psilosybiinin tehoa myös sen vaarallisuutta. ”Osoittautui, että potilaat sietävät sitä hyvin ja se on turvallista”, Carhart-Harris toteaa.

Koska taikasienet ovat Isossa-Britanniassa luokiteltu erittäin vaarallisiksi huumeiksi, myös viranomaiset kiinnittivät kokeeseen erityishuomiota. Tutkimuseettinen komitea oli niin huolissaan aineen vaikutuksista koehenkilöihin, että se määräsi heille kolmen kuukauden valvonta-ajan, tutkijat kertovat. Mitään hälyttävää ei onneksi ilmennyt.

Vaikka nämä alustavat tulokset näyttävät lupaavilta, psilosybiiniä pitää testata laajemmalla joukolla ja verrata sen vaikutuksia lumelääkkeeseen, tutkijat korostavat tutkimustiedotteessa.

Tässä koeasetelmassa jokainen koehenkilö tiesi saavansa psilosybiiniä, ja osa oli jopa kokeillut sitä aiemmin. Myöskään verrokkiryhmää ei ollut, tutkijat huomauttavat.

Pilottitutkimuksen julkaisi The Lancet Psychiatry.

Kommentit

Rake
Liittynyt12.3.2014
Viestejä3
Viesti

80 -luvulla tää oli pieni muoti-ilmiö. Silloin näitä sanottiin madonlakiksi. 90 -luvulla asia palautui mieleeni parikin kertaa - mistä lie jutusta palautui. Aluksi siitä oli artikkeleita. Jonkun vuoden päästä ne oli poistetut. Sanottiin erää suositun kotimaisen bändin sitä käyttäneen jonkin aikaa.
Tätä kun vieläpä löytyykin helposti nurmialueilta.
Hih - nyt sensori ei estänyt tätä kun tää on tiedettä. Voi olla että tämäkin juttu häipyy jonkin ajan kuluttua.