Nämä makakit osallistuivat aikoinaan kalorirajoitustutkimukseen. Vasemmanpuoleinen eli kevyellä dieetillä, oikeanpuoleinen sai syödä mielensä mukaan. Kuva: Jeff Miller/University of Wisconsin-Madison
Nämä makakit osallistuivat aikoinaan kalorirajoitustutkimukseen. Vasemmanpuoleinen eli kevyellä dieetillä, oikeanpuoleinen sai syödä mielensä mukaan. Kuva: Jeff Miller/University of Wisconsin-Madison

Maltillinen kalorirajoitus auttoi apinaa elämään pidempään ja terveemmin.

Kaksi maailman pisimpään kestänyttä apinatutkimusta päätyi taannoin eri tuloksiin siitä, saako syömällä vähemmän lisää elinpäiviä vai ei.

Nyt tutkimusryhmät selvittivät yhteistyössä, kumpi oli oikeassa. Laboratorioissa on osoitettu, että eläin elää pidempään, jos sen aterioita kevennetään.

Ruokavalion energiasisällön niukentaminen lähes nälkärajalle on jatkanut esimerkiksi hiirten elinikää jopa puolella.

Eläisikö myös ihminen kauemmin ja ennen kaikkea terveempänä, jos söisi vähemmän?

Yhdysvalloissa aloitettiin 1980-luvulla kaksi apinatutkimusta, joilla haluttiin selvittää, miten kalorinrajoitus pitkän päälle meidän kädellisten aineenvaihduntaan vaikuttaa.

Toista tutkimusta ryhdyttiin tekemään Wisconsin-Madisonin yliopistossa, toista alkoi puurtaa Yhdysvaltain kansallinen ikääntymisinstituutti (NIA).

Vuonna 2009 Wisconsin-Madisonin ryhmä julkisti tuloksensa: apinat, jotka söivät vähemmän kuin lajitoverinsa, pysyivät kauemmin hengissä.

Niillä esiintyi myös verrokkejaan harvemmin syöpää, insuliiniresistenssiä sekä sydän- ja verisuonisairauksia.

Vuonna 2012 myös NIA:n päätelmät olivat vihdoin valmiit. Heidän apinoilleen kalorinrajoitus ei tuonut lisää elinpäiviä, mutta joitakin terveyshyötyjä siitä silti oli.

Vuosikymmenten työ ei siis tuonutkaan selkeää vastausta siihen, venyttääkö ruokavalion keventäminen kädellisen elämää vai ei.

Keskenään kilpailevat tutkimusryhmät päättivät ottaa selvää, kumpi niistä on oikeassa. Ne tekivät poikkeuksellisen ratkaisun: ne ryhtyivät yhteistyöhön ensimmäistä kertaa.

Molempien tutkimusaineistot yhteensä liki 200 apinasta analysoitiin kummankin ryhmän voimin. Tämän jälkeen tutkijat jo arvelivatkin tietävänsä, miksi ryhmät olivat päätyneet eri tuloksiin.

Ensinnäkin niissä rajoitettiin eläinten energiansaantia eri ikäisinä. Vertailussa paljastui, että vähemmän tuhdista ruokavaliosta on hyötyä aikuisille ja vanhoille muttei nuorille apinoille.

Toiseksi NIA:n tutkimuksessa vanhusryhmän verrokit söivät vähemmän kuin Wisconsin-Madisonin verrokit.

Tämä voi selittää, miksei NIA:n apinavanhusryhmissä ilmennyt samanlaista eroa elinpäivissä kuin Wisconsin-Madisonin apinoissa.

Myös tutkimuksissa käytetty ruokavalio oli erilainen.

Wisconsin-Madisonin apinat popsivat prosessoitua ruokaa, jossa oli enemmän sokeria kuin NIA:n apinat, jotka söivät apinoille luonnollisempaa ravintoa. Wisconsin-Madisonin verrokit olivat myös lihavampia kuin NIA:n.

Tutkijat panivat merkille myös sen, että naaraat olivat vähemmän alttiita runsaan rasvakudoksen aiheuttamille aineenvaihduntahaitoille kuin urokset.

Yhteisen analyysin lopputulos oli se, että maltillinen kalorirajoitus auttaa kuin auttaakin apinaa elämään pidempään ja terveemmin. Rajusta nälkäkuurista ei sen sijaan saa lisäetua.

Tutkijat uskovat, että sama pätee ihmisiin. Varmuutta siitä ei kuitenkaan ole – tulos ei osoita varmuudella vielä sitäkään, hidastaako kalorirajoitus apinoiden biologista ikääntymistä vai ei, he korostavat.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.