Mieli tekee, vaikka järki sanoo stop. Kuva: Shutterstock
Mieli tekee, vaikka järki sanoo stop. Kuva: Shutterstock

Rasvaa ja sokeria sisältävä nykyruoka sekoittaa mielihyväjärjestelmän.

Uusimman tiedon valossa kannattaa katsoa entistäkin tarkemmin, mitä suuhunsa pistää, kun on nälkä.

Tutkijat ovat havainneet, ettei ylipaino tule yksin lautaselta, vaikka ruokailutottumusten muutos epäterveellisempään suuntaan onkin tärkein syy maailman laajuiseen lihomisepidemiaan. Suomalaisistakin aikuisista jo joka toinen on ylipainoinen, ja heistä joka viides on lihava.

Kilojen kertymistä ruokkivat monet mekanismit. Emme siis olekaan yksinomaan sitä, mitä syömme, vaan myös sitä, miten elimistömme syötyyn reagoi.

Juuri nyt suuri mielenkiinto kohdistuu suolistomikrobien kirjoon, sillä tutkimusten mukaan ruokavalio säätää sitä ja se säätää ruokavaliota. Jos suolistossa on runsaasti makeaan mieltyneitä lajeja, kuten Prevotella-bakteereja, ne haluavat ruokaa, joka sisältää sokereita. Bacteroidetes-lajit puolestaan himoavat rasvoja.

Suolistosta on tiivis yhteys aivoihin, joten myös nämä mikrobien pahikset pääsevät vaikuttamaan niiden toimintaan. Bakteerit erittävät yhdisteitä, jotka manipuloivat niin mielialaamme kuin mielitekojamme itseään suosivaan suuntaan. Tähän voi kaatua ruokavalion tervehdyttäminen, vaikka olisi päättänyt pysyä kuinka lujana tahansa.

Aivoissa mielihalujen tuottoon kytkeytyy palkitsemisjärjestelmä, ja ruokaan voi nykynäkemyksen mukaan syntyä jopa samantapainen himo kuin huumeisiin.

Koukuttajaa ei vielä tunneta, mutta tutkijoiden katseet kääntyvät tuttuun suuntaan: sokeriin ja rasvaan. Niiden seuraksi epäiltyjen listalle on nostettu muun muassa juustojen sisältämä kaseiini ja arominvahventeena tunnettu natriumglutamaatti.

Ruokariippuvuus – jos elämälle välttämättömän syömisen yhteydessä voi riippuvuudesta puhua – näyttää toimivan kuin mikä tahansa riippuvuus. Mitä enemmän käyttää, sitä enemmän on saatava.

Syntipukit löytyvät mielihyvää tuottavista endorfiineista ja dopamiinista. Aivokuvauksista tiedetään, että lihavien ihmisten palkitsemisjärjestelmä reagoi huonommin ruokailun jälkeiseen hormonien vapautumiseen kuin hoikkien. Normaali annos ei tuota tyydytyksen tunnetta.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä laaja artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja  Mari Heikkilä selvittää painonhallinnan vaikeuteen kytketyviä tekijöitä. Niitä on viime vuosina tunnistettu paitsi aivoista ja suolistosta myös geeneistä ja aineenvaihdunnasta.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt13.7.2015

Kilot kertyvät aivoissa asti

BCK kirjoitti: Ruokavalio, joka helli "hyvää" bakteerikantaa sisältää kuituja (ja probiootteja?). Ehkä siis kasviksia, kokojyväviljaa, hapankaalia, hapatettuja maitotuotteita happamattomien sijaan. En tiedä, siitäkin lienee vaihtelevia mielipiteitä siitä kuituhommasta. Joidenkin mielestä esim. viljaperäiset kuidut ovat suolinukalle vahingollisia. Asiasta tulee mieleen lisäksi sellainen näkökulma, että on kenties varomatonta leimata jotkin bakteerityypit sumeilematta pahoiksi ja toiset hyviksi...
Lue kommentti
BCK
Seuraa 
Viestejä6954
Liittynyt9.7.2010

Kilot kertyvät aivoissa asti

Niin, voi olla. Itsekin vedän monenlaista kuitua useun aika reippaastikin, enkä siltikään ole missin mitoissa. Minä en tuohon viljakammoon oikein osaa suhtautua, paitsi tietty keliaakikkojen kohdalla, ja vilja-allergisten. Olen pitänyt sitä vähän huuhaana, ainakin sitä, että ei-keliaakikot ryhtyvät gluteenittomalle dieetille.
Lue kommentti

Kalliimpi aski sai ihmiset vähentämään tupakointia ja jopa lopettamaan kokonaan.

Tupakka tappaa maailmassa joka vuosi seitsemän miljoonaa ihmistä ja aiheuttaa pysyviä vammoja kuten keuhkoahtaumatautia, arvioi Maailman terveysjärjestö.

Yksinkertainen keino vähentää tupakointia on nostaa askin hintaa.

Jo pieni hinnannousu vähentää tupakointia, kertoo yhdysvaltalaisen Drexelin yliopiston tutkimus. Kun askin hinta nousi dollarin eli noin 85 senttiä, tupakoinnin lopettamisesta tuli 20 prosenttia todennäköisempää.

Kun askin hinta nousi dollarin, tupakkaa myös paloi vähemmän. Henkilöt, jotka tupakoivat yli puoli askia päivässä, polttivat 35 prosenttia vähemmän, kun hintaa korotettiin.

Tutkijat arvioivat, että tupakan hinnan nostaminen nykyisestä yhdellä dollarilla voisi saada Yhdysvalloissa miljoona ihmistä luopumaan tupakoinnista.

Tutkijoilla oli tarkat tiedot tupakkatuotteiden hinnoista ja niiden muutoksista tietyillä asuinalueilla Yhdysvalloissa, kuten New Yorkissa ja Chicagossa. Lisäksi heillä oli yli kuudensadan näillä alueilla asuvan tupakoijan aineisto vuosilta 2001–2012. He saattoivat vertailla hinnannousun vaikutusta koehenkilöiden tupakointiin.

Tutkimus tarkasteli vain iäkkäämpien eli 44–84-vuotiaiden henkilöiden tupakointia. Pitkään polttaneiden on vaikeampi päästä tavastaan eroon.

Tutkimuksen julkaisi Epidemiology.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.