Muun muassa salametsästys, kaivostoiminta ja maanviljely ovat romahduttaneet kirahvien määrän 30 vuodessa. Kuva: Kimmo Taskinen
Muun muassa salametsästys, kaivostoiminta ja maanviljely ovat romahduttaneet kirahvien määrän 30 vuodessa. Kuva: Kimmo Taskinen

Määrä romahti 40 prosentilla 30 vuodessa.

Kirahvit uhkaavat kuolla sukupuuttoon, varoittaa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n torstaina julkaistu selvitys.

IUCN:n päivitti punaista listaansa lajien uhanalaisuudesta ja siirsi kirahvin ”elinvoimaisten” kategoriasta suoraan ”vaarantuneihin” lajeihin. Muutos on suuri, sillä IUCN:n olisi myös voinut luokitella kirahvit ”silmällä pidettäviksi”.

Luonnonsuojeluliiton tutkija Julian Fennessy myöntääkin tiedotteessa, että kirahvien ahdinko on jäänyt huomaamatta myös luonnonsuojelijoilta.

”Vaikka kirahveja näkeekin usein safareilla, mediassa ja eläintarhoissa, ihmiset – mukaan lukien luonnonsuojelijat – eivät ole tietoisia siitä, että nämä majesteettiset eläimet ovat kuolemassa hiljaiseen sukupuuttoon”, hän sanoo.

Vuonna 1985 tutkijat laskivat kirahvien määräksi 152 702–163 452 yksilöä, kun viime vuonna määrä oli vain 97 562.

”Määrä on kutistunut lähes 40 prosentilla kolmen vuosikymmenen aikana. Maailman korkein eläin elää ankarien paineiden alla joillakin sen tärkeimmillä elinalueilla Itä-, Keski- ja Länsi-Afrikassa”, Fennessy toteaa tiedotteessa.

Hänen mukaansa ihmisten pitäisi puuttua kirahvien tuhoon ennen kuin on liian myöhäistä.

Vastuu on nimenomaan ihmisillä, sillä kirahvien määrän romahdus johtuu etenkin ihmisten levittäytymisestä uhanalaisten villieläinten elinalueille eri puolilla Afrikan mannerta.

IUCN:n mukaan kirahveja uhkaavat muun muassa salametsästys, elinalueiden menetys maanviljelyn ja kaivosten vuoksi sekä ihmisten aiheuttamat konfliktit.

Syyskuussa julkaistu geenitutkimus paljasti, että kirahveja onkin neljä eri lajia: eteläafrikankirahvi, masainkirahvi, verkkokirahvi ja pohjoisafrikankirahvi.

Eri lajien edustajat eivät pysty lisääntymään keskenään, ja niiden kuvioinnit poikkeavat toisistaan selvästi.

Fennessy huomautti jo tuolloin, että uuden tutkimuksen valossa yksittäiset kirahvilajit ovat sukupuuton partaalla.

”Esimerkiksi pohjoisafrikankirahveja on luonnossa vähemmän kuin 4 750 yksilöä ja verkkokirahveja vähemmän kuin 8 700 kirahvia. Erillisinä lajeina nämä kuuluvat maailman uhanalaisimpien suurten nisäkkäiden joukkoon”, hän totesi tiedotteessa.

Torstaina julkaistussa uhanalaisuuskartoituksessa IUCN piti vielä kiinni perinteisestä jaottelusta, jonka mukaan kirahvit kuuluvat yhteen lajiin, jolla on yhdeksän alalajia.

Viiden alalajin kirahvipopulaatio on jyrkässä laskusuunnassa. Yhden alalajin tilanne on pysytellyt ennallaan, kun taas kolmen alalajin populaatio on kasvussa.

Kirahvit voivat erityisen hyvin Afrikan eteläosassa, mutta esimerkiksi Itä-Afrikassa nubiankirahvien määrä on vähentynyt jopa 95 prosenttia 30 vuodessa.

SamBody
Seuraa 
Viestejä5721
Liittynyt3.5.2008

Kirahveja uhkaa hiljainen sukupuutto

Sitä rumaa sanaa ei edelleenkään uskalleta sanoa: ylipopulaatio , ihmisten sellainen joka Afrikan kestämättömästä väestönkasvusta johtuu. Sievistellen puhutaan "ihmisten levittäytymisestä uhanalaisten villieläinten elinalueille eri puolilla Afrikan mannerta."
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.