Kuituja saa ruisleivästä. Kuva: Kaisa Siren / HS
Kuituja saa ruisleivästä. Kuva: Kaisa Siren / HS

Länsimainen ruokavalio köyhdyttää suoliston mikrobikantaa sukupolvien päähän – ehkä jopa peruuttamattomasti, vihjaavat hiirikokeet.

Teollisuusmaiden asukkaat syövät keskimäärin 15 grammaa ravintokuitua päivässä, kun viimeiset metsästäjä-keräilijäväestöt pistelevät niitä poskeensa kymmenen kertaa enemmän. Juuri heidän ruokavalionsa muistuttaa todennäköisesti läheisesti sitä, mitä esivanhempammekin noudattivat, toteaa mikrobiologi Justin Sonnenburg Stanfordin yliopistosta.

Ravintokuidut ovat tärkeitä, koska ne ovat suolistomikrobien ruokaa. Suolistomikrobit taas ovat tärkeitä, koska ne osallistuvat immuunipuolustukseen ja suojelevat meitä sairastumiselta, Sonnenburg selittää yliopiston tutkimustiedotteessa.

Tutkimukset ovat paljastaneet, että eristyneillä ihmisväestöillä Afrikasta Papua-Uuteen-Guineaan ja Etelä-Amerikkaan on runsaampi kirjo mikrobeja sisuksissaan kuin modernia elämää viettävillä.

Meiltä ovat kokonaan hävinneet lukuisat bakteerilajit, joita metsästäjä-keräilijöillä ja alkeellisilla viljelijöillä eri puolilla maailmaa vielä on.

”Pohdimme, voisiko valtaisa ero ravintokuidun saannissa olla syypää tähän katoon”, tutkija Erica Sonnenburg kertoo.

Sonnenburgit ryhtyivät kollegoineen tutkimaan asiaa hiirillä, joiden suolisto oli pidetty steriilinä. Tutkijat kansoittivat ne ihmisten suolistomikrobeilla, ja jakoivat sitten hiiret kahteen ryhmään.

Toisille ryhdyttiin syöttämään ruokaa, joka sisälsi runsaasti kasveista peräisin olevia kuituja. Toiset saivat muuten yhtä paljon proteiineja, rasvaa ja energiaa, mutta tuskin ollenkaan kuituja.

Ulostenäytteet osoittivat, että aluksi hiirten suolistomikrobisto oli identtinen, mutta koostumus alkoi pian eriytyä.

”Parissa viikossa tapahtui valtava muutos. Vähän kuitua saavien mikrobilajisto köyhtyi”, Justin Sonnenburg kertoo.

Lajeista yli puolen bakteerimäärät hupenivat 75 prosenttia, ja monia ei löytynyt enää lainkaan.

Seitsemän viikon kuluttua vähäkuituisella ravinnolla eläneet hiiret siirrettiin runsaskuituiselle ruokavaliolle. Kuukaudessa näiden hiirten bakteerilajisto elpyi, mutta vain osittain. Kolmasosa lajeista ei toipunut alkuperäisiin lukemiin.

Vastaavia muutoksia ei ilmennyt verrokeilla, jotka söivät runsaskuituista ruokaa koko ajan.

Kuituvaje näkyi myös seuraavien sukupolvien suolistossa. Vähän kuitua syövien hiirten poikasilla oli harvempi bakteerilajisto.

Kun poikaset jatkoivat vähäkuituista linjaa, tilanne paheni: neljännellä sukupolvella oli jäljellä enää neljäsosa kantavanhempien suoliston mikrobilajeista.

Vaikka nämä lapsenlapsenlapset pantiin syömään runsaasti kuituja, kaksi kolmannesta bakteerilajeista ei palautunut. Ne olivat hävinneet sukupuuttoon.

Tutkijat pelkäävät, että tyypillisellä länsimaisella ruoalla elävät ihmiset ovat matkalla samaan. Syömme kuituja liian vähän, jotta suolistomme elättäisi yhtä rikasta mikrobistoa kuin esivanhemmillamme.

Jotain lohtua sentään on, jos näin käy. Tutkimuksessa hiirten köyhtynyt suolistomikrobisto kyettiin ennallistamaan ulosteensiirroilla.

Tutkimuksen julkaisi Nature ja tutkimustiedotteen Eurekalert.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.

Testosteroni voi osaltaan paisuttaa osakekuplia.

Miehet ovat hallinneet pörssejä ja osakekauppaa siitä lähtien kun ensimmäisiä osakkeita alettiin 1600-luvulla Hollannissa kaupata.

Kanadalainen tutkimus panee miettimään, moniko pörssikupla ja romahdus on johtunut yksinkertaisesti testosteronihuumassa tehdyistä riskipäätöksistä.

Tutkimus paljastaa, että testosteroni vaikuttaa miesten käytökseen osakemarkkinoilla. Sijoittamisesta tulee aggressiivisempaa ja meklarit yliarvioivat osakkeita.

Länsi-Ontarion yliopiston kauppakorkeakoulun sekä Oxfordin tutkijat kutsuivat kokeeseen 140 henkilöä. Heidät pantiin leikisti pörssiin tekemään kauppaa.

Osalle koehenkilöistä annettiin testosteronigeeliä ja osalle lumegeeliä. Tutkijatkaan eivät tienneet, kumpi ryhmä oli saanut oikeaa testosteronia.

Geeli annettiin illalla. Seuraavana päivänä koehenkilöt laitettiin kilpailemaan simuloidussa pörssissä. Iltapäivän aikana pidettiin kolme kierrosta, jossa meklarit saivat ostaa ja myydä osakkeita.

Testosteroni vaikutti selvästi kaupantekoon. Oikeaa geeliä saaneet arvioivat osakkeiden hinnat todellista korkeammiksi, vaikka oikea arvo oli tiedossa, ja he alkoivat saman tien puhaltaa pörssikuplaa.

Testosteroniryhmässä osakkeista tarjotut hinnat heilahtelivat huomattavasti. Osakkeita yliarvioitiin jopa 150 prosenttia.

Lumeryhmä sijoitti paljon rauhallisemmin ja pysytteli todellisen arvon tuntumassa.

Tutkijat päättelevät, että testosteroni vaikuttaa pörssikauppaan siinä missä tunteiden ailahtelu. Osakkeilla saadut voitot kiihdyttävät testosteronin tuotantoa entisestään.

Tutkimuksessa nähtiin, miten pörssikupla alkoi muodostua, ja tutkijat uskovat, että tuloksia voi hyvin soveltaa tosielämään. He myös huomauttavat, että sijoitusalalla testosteronilisien käyttö on muutenkin yleistä.

Tutkijat viittaavat myös aiempiin tutkimuksiin, joissa naisten on havaittu tekevän järkevämpiä päätöksiä pörssissä. Naissijoittajat eivät saaneet aikaan niin isoja kuplia.

Tutkimus julkaistiin Management Science -lehdessä, Koko tutkimuksen voi ladata tästä linkistä.