Kalorit ovat nykyään houkuttelevampia, halvempia ja helpommin saatavissa kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Shutterstock

Se on normaalien ihmisten normaali reaktio epänormaaliin ruokaympäristöön.

Koko maailma lihoo, eikä Suomi tee poikkeusta. Meilläkin aikuisista suurin osa on ylipainoisia, nuoristakin neljäsosa. Aina näin ei ole ollut.

1900-luvun alussa lihavuudesta puhuttiin, mutta se oli harvojen ongelma. 1940-luvulla lihavuus lisääntyi, mutta edelleenkään se ei ollut mikään vitsaus. Selvä käänne tapahtui 1970-luvulla, ja nyt ylipaino uhkaa kansanterveyttä.

Mikä tähän johti?

Yksi selitys on liikkumisen vähentyminen ja istumisen lisääntyminen. Sen takia emme kuluta energiaa yhtä paljon kuin aiemmat sukupolvet. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Perussyy siihen, että saamme liikaa kaloreita ja lihomme, on ravintoympäristön muuttuminen.

Neljänkymmenen viime vuoden aikana käyttöömme on tullut valtava määrä aivan uusia ruokia: hampurilaiset, ranskanperunat, pizzat, perunalastut, murot, donitsit, täysmehut, kymmenittäin eineksiä ja makeisia. Samaan aikaan meitä on houkuteltu syömään enemmän, kun elintarviketeollisuus on suurentanut annosten ja pakkausten kokoa.

Me emme ole kehittyneet hallitsemaan tällaista yltäkylläisyyttä. Niin ruokahalumme kuin ruoansulatuselimistömme ovat kivikautiset. Ominaisuudet, jotka varmistivat optimaalisen ravitsemuksen metsästyksellä ja keräilyllä eläneille esivanhemmillemme, tekevät meille karhunpalveluksen.

Kivikaudella kannatti esimerkiksi syödä ähkyyn asti silloin, kun ruokaa oli tavallista runsaammin. Tankkaamalla selvisi yli huonojen aikojen. Yhtä lailla kannatti syödä kaikkea, mitä vain tarjolle pantiin. Niin varmisti välttämättömien proteiinien, vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen saannin.

Samalla lailla me syömme yli tarpeen suurista annoksista ja noutopöydästä haluamme maistaa jokaista lajia, vaikka nykyruoka sisältää rasvaa ja sokereita huomattavat määrät kivikauden ravintoon verrattuna. Ruoansulatuksemme ei nimittäin ole oppinut aistimaan kaloreita. Tunnemme kylläisyyttä ja lopetamme syömisen vasta, kun mahalaukussa on määrällisesti tarpeeksi ruokaa.

 

Tammikuun Tiede-lehdessä on professori Pertti Mustajoen pitkä artikkeli, joka kertoo, miksi kivikautinen ruoansulatuselimistömme ei kestä nykyaikaa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Käyttäjä1252
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt5.1.2016

Olen eri mieltä otsikon kanssa. Ihminen on ajatteleva eläin ja ensisijaisesti itse vastuussa teoistaan. Muutenhan raiskauksetkaan eivät ole miehen vika, hänhän on vain yhä lisääntyvän eroottisen mediatarjonnan ja paljastavan pukeutumisen uhri!

Ihminen on toki heikko ja helposti lankeaa ylensyöntiin, koska genetiikkakin siihen kannustaa. Siitä huolimatta valinta on lopulta korvien välissä, ja ihminen voi halutessaan myös toimia toisin.

SamikoKu
Seuraa 
Viestejä5366
Liittynyt12.7.2010

Lihavuus on mielenterveydellinen ongelma ihan samoin kuin alkoholismikin.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Euroopan avaruusjärjestön lennonjohto seurasi viime hetkiin asti, miten luotain laskeutui hitaasti mutta vääjäämättömästi komeettta 67P:n pinnalle.

Lento on ohi!

Viimeisenä tekonaan Rosetta-luotain otti tarkkoja lähikuvia komeetan pinnasta niin paljon kuin ehti.

Luotain laskeutui maltillisesti Tšurjumov-Gerasimenkon komeetan eli komeetta 67P:n pinnalle perjantaina iltapäivällä Suomen aikaa.

”Rosetta on laskeutunut”, taputtivat Euroopan avaruusjärjestö Esan tutkijat iltapäivällä hieman ennen puolta kolmea. Virallista ilmoitusta ei tullut heti.

Rosetta pantiin törmäyskurssille jo perjantain vastaisena yönä. Se putosi komeetan heikon vetovoiman kiskomana vajaat kaksikymmentä kilometriä. Vauhti alas oli alle metrin sekunnissa.

Komeetan pinnalla Rosetta hiljennettiin, koska tutkijat eivät halunneet jättää komeetan kyytiin satunnaista radiolähdettä. Rosettan antenni ei olisi ehkä muutenkaan toiminut.

Miltä nyt tuntuu, avaruustutkija Riku Järvinen Ilmatieteen laitokselta?

”Tyytyväinen olo, koska olihan tämä mieletön löytöretki, joka onnistui näin hyvin. Toisaalta tylsää, että sen pitää päättyä. Mutta tällaista avaruustutkimus on”, Järvinen sanoo.

Järvinen on ryhmässä, joka tutkii komeetan ympärillä virtaavaa plasmaa eli varattuja hiukkasia.

Nyt pohditaan, minne se laskeutui. Järvinen uskoo, että se selviää pian. Tutkijat saivat tietoa viime hetkiin asti.

Tutkimusprofessori Minna Palmrothilla oli suorastaan ”haikea olo”.

”Rakennus- ja lentovaiheeseen meni kuitenkin lähes kolmekymmentä vuotta. Ja nyt se sitten päättyy! Mutta missio oli huikea menestys ja lähetti eurooppalaisen komeettatutkimuksen kauas kansainväliseen kärkeen”, Palmroth sanoi.

”Kun Rosetta päätettiin tehdä, olin lukiossa. Kun se laukaistiin, olin juuri väitellyt. Ja kun Philae laskeutui, johdin Ilmatieteen laitoksen osastoa, joka teki siihen laitteita”, kertoi Palmroth.

”Ajatella, että suomalaiset saivat olla mukana ja että meidän instrumenttimme kosketti komeettaa ensimmäisenä.”

Palmroth viittasi Rosettan Philae-laskeutujaan, jonka vesipitoisuuden mittalaite todella kosketti komeetan pintaa ensimmäisenä.

Tutkimista riittää luotaimen hautajaisten jälkeenkin. Datasta on Järvisen mukaan tutkimatta 70 prosenttia. Selvimmät asiat on Järvisen mukaan jo otettu datasta ulos.

”Komeetat ovat tietojen perusteella paljon mutkikkaampia kuin on ajateltu. Ne eivät olekaan vain likaisia lumipalloja, kuten ajateltiin, vaan huokoisia. Jopa 70 prosenttia niistä on tyhjää eli ne ovat hyvin höttöisiä”, Järvinen kuvailee.

”Toisaalta niiden pinta voi olla paikoin hyvinkin kova. Vähän kuin hangen kantama keväällä.”

Sekin on selvinnyt, että komeetan vesi on isotooppien koostumukseltaan erilaista kuin Maan vesi. Se asettaa uuteen valoon teorian siitä, että vesi saapui Maahan komeettojen kyydissä.

Komeetta 67P:ltä on löytynyt myös ”hirveästi” orgaanisia yhdisteitä, jopa yksinkertaisinta aminohappoa eli glysiiniä. Palmrothin mukaan se osoittaa, että elämä on voinut tulla tänne maapallolle komeettojen kyydissä. Järvinen muistelee tärkeää hetkeä:

”Henkilökohtaisesti tärkeä havainto oli se, kun nähtiin aurinkotuulen hidastuminen, kun komeetta alkoi elää lähestyessään Aurinkoa. Komeetta tuotti vesihöyryä tonnikaupalla.”

Luotain Rosetta lähti pitkälle matkalle kaksitoista vuotta sitten, maaliskuussa 2004. Matka kohti komeettaa oli tavattoman pitkä. Luotain haki vauhtia pitkälle matkalleen kiertämällä Maan kolmesti ja Marsin kerran.

Vuonna 2011 luotain pantiin unten maille muutamaksi vuodeksi.

Vuoden 2014 alussa Rosetta herätettiin hommiin. Huipentumana oli komeetan tavoittaminen ja sen kiertoradalle asettuminen elokuussa 2014.

Luotain lähetti laskeutuja Philaen komeetalle marraskuussa 2014. Laskeutuja ei kiinnittynyt odotetusti komeetan pintaan, vaan pomppi heikossa painovoimassa hankalaan paikkaan, joka oli osittain varjossa. Se sai ajoittain kuitenkin virtaa, kun auringonvalo osui piilopaikkaan. Heinäkuun lopussa Philae sammutettiin lopullisesti.

Lähimpänä Aurinkoa komeetta oli elokuussa 2015. Nyt se on jo yli 700 miljoonan kilometrin päässä Maasta ja Marsin radan tuolla puolen. Maasta katsoen se on Auringon toisella puolella, mutta ei sentään aivan takana. Komeetta etääntyy Maasta yli 14 kilometrin sekuntivauhtia.

Rosetta ja Philae jatkavat nyt komeetan kyydissä Aurinkokunnan laitamille, mutta palaavat mykkinä Auringon ja Maan lähelle noin viiden vuoden päästä.

Suomalaistutkijat ovat huolissaan pölyttäjien vähenemisestä.

Kuka olisi uskonut, että tavallisella kärpäsellä voi olla tärkeä tehtävä luonnon tasapainon säilyttäjänä. Sukaskärpäset, joihin kuuluu myös huonekärpänen, osoittautuivat tärkeiksi kukkien pölyttäjiksi arktisen alueen ankarissa oloissa.

Sukaskärpästen keskeinen rooli paljastui Grönlannissa kansainvälisessä tutkimuksessa, jonka pääkirjoittaja on Mikko Tiusanen Helsingin yliopistosta. Tutkijat pyydystivät lapinvuokoissa vierailevia hyönteisiä tahmeilla tekokukilla.

Avainpölyttäjäksi nousi kärpäslaji Spilogona sanctipauli.

Sukaskärpästen keskeinen rooli on professori Tomas Roslinin mukaan yllättävä havainto ja toisaalta huolestuttavaa. Juuri sukaskärpästen on havaittu vähenevän pohjoisimmilla alueilla, kun ilmasto lämpenee. Roslin työskentelee Uppsalassa Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa sekä Helsingin yliopistossa.

Ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa sen, että toisistaan riippuvaisten kasvien ja hyönteisten elämänrytmit erkaantuvat toisistaan.

Kasvien kukkiminen aikaistuu, mutta hyönteispölyttäjien lentely pysyy myöhäisemmässä aikatauluissa. Entistä aikaisemmin kukkivat kasvit eivät saa pölyttäjiä levittämään siitepölyä, ja myöhemmin kasvukaudella hyönteisille on arvokasta mettä vähemmän tarjolla.

Tutkijat selvittivät sukaskärpästen roolia lapinvuokkojen pölyttäjinä Zackenbergin laaksossa koillisessa Grönlannissa, jäisen saaren itärannikolla.

Olot ovat alueella karut, sillä keskilämpötila vaihtelee seitsemästä lämpöasteesta yli kahteenkymmeneen pakkasasteeseen. Meren ja mannerjään välissä on kolmenkymmenen kilometrin levyinen maakaistale, joka sulaa kesäisin.

Lapinvuokko on näillä pohjoisilla alueilla yleinen ja runsaskin. Sitkeän puuvartisen kukan yksilöt voivat elää jopa satavuotiaiksi.

Selvittääkseen, mitkä hyönteiset Zackenbergin laakson lapinvuokkoja pölyttävät, tutkijat tekivät tuhatkaupalla tekovuokkoja tahmeasta kärpäspaperista – materiaali saatiin tuholaisten torjuntaan erikoistuneesta brittiyrityksestä.

Tekokukkiin tarttui tarkalleen 8 504 hyönteistä. Lajeja havaittiin 177.

Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia on tutkimuksen mukaan jo näkyvissä arktisen alueen luonnossa. Lajien suhteet, määrät ja jakauma ovat hiljalleen muuttumassa. Kaikki vaikuttaa elollisessa luonnossa kaikkeen, ja esimerkiksi sukaskärpästen vähenemisellä voi olla yllättäviä seurauksia karussa ja herkässä ympäristössä.

Tutkimus on julkaistu Britannian kuninkaallisen tiedeseuran julkaisusarjassa Proceedings B.

Kun kimalainen siemaisee makeaa, se siirtyy myönteiseen olotilaan – samankaltaiseen kuin ihmisen optimismi. Se taas vaikuttaa siihen, miten hyönteinen käyttäytyy, raportoivat brittitutkijat Science-lehdessä.

Tämä tarkoittaa, että hyönteisilläkin voi olla tunteiden kaltaisia tiloja.

Ihmisten onnellisuus vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä he tekevät. Tutkija Clint Perry Lontoon Queen Mary -yliopistosta halusi tietää, käykö hyönteisillä samoin.

Testihyönteisiksi valittiin kimalaiset. Koeasetelmassa pörriäisille laitettiin tarjolle astioita, joista yhdessä oli 30-prosenttista sokeriliuosta ja toisessa vettä. Hyönteiset oppivat suristamaan makean liuoksen luo.

Sitten niille esiteltiin vain yksi astia, joka sisälsi jompaa kumpaa nestettä. Jos kimalaisille annettiin tujaus sokeria, ne lensivät nopeammin astialle kuin ne, jotka eivät saanee ennen lähtöä makeaa. Samaan tapaan onnelliset ihmiset tekevät optimistisia arvioita epävarmoissa tilanteissa, tutkijat huomauttavat.

Toisessa testissä kartoitettiin, kuinka kimalaiset reagoivat vaaraan. Ilmeni, että ne jotka olivat saaneet sokeria ennen kuin niitä peloteltiin, palasivat pikemmin töihin eli kerämään ravintoa.

Sitten tutkijat estivät osalta sokeria lipittävistä kimalaisista mielihyvää välittävän dopamiinin vaikutuksen, ja vaarakoe toistettiin. Osoittautui, että käsitellyiltä hyönteisiltä kesti nyt kauemmin tointua uhkatilanteesta kuin verrokeilta.

Havainto tällaisista tunteiden kaltaisista tiloista hyönteisillä synnyttänee luultavasti kiihkeää keskustelua ja uusia teorioita eläinten tunteista, ennakoivat eläinten käyttäytymisen tutkijat Michael Mendl ja Elisabeth Paul Bristolin yliopistosta Sciencessa.

Keskenmeno on epätodennäköisempi, jos odottajaa kuvottaa.

Yhdysvaltalainen tutkimus on tuottanut tähän asti vahvimmat todisteet siitä, että alkuraskauden pahoinvointi ennustaa hyvää raskauden jatkumiselle. Keskenmenoja tapahtuu vähemmän naisille, jotka kärsivät kuvotuksesta ja oksentelusta.

Raskauden aikaista pahoinvointia kutsutaan usein aamupahoinvoinniksi, koska se on tyypillisesti pahimmillaan aamuisin. Useimmilla naisilla kuvotus hellittää ennen neljättä raskauskuukautta.

Alkuraskauden pahoinvointia pidetään yleisesti merkkinä hyvin etenevästä raskaudesta, mutta laadukasta tieteellistä näyttöä yhteydestä ei ole ollut. Raskauspahoinvointi on yleistä, mutta sen varsinaista syytä ei tiedetä.

Tutkijat käyttivät nyt aineistona tutkimusta, jossa oli tarkasteltu pienen aspiriiniannoksen vaikutusta keskenmenoihin. Tutkimukseen kerättiin aivan raskauden alussa olevia naisia, jotka olivat aiemmin kokeneet yhden tai kaksi keskenmenoa.

Positiivisen raskaustestin jälkeen naiset pitivät päivittäin kirjaa voinnistaan kahdeksannelle raskausviikolle asti. Aiemmin tutkimukset ovat nojanneet kyselyihin, jotka on tehty vasta paljon jälkikäteen.

Raskaus todettiin pian hedelmöityksen jälkeen 797 naiselta. Heistä 188 eli 24 prosenttia sai keskenmenon. 57 prosenttia kaikista kärsi ennen kahdeksatta raskausviikkoa pahoinvoinnista. 27 prosenttia myös oksenteli.

Tutkimuksen tulos oli, että pahoinvoivien joukossa keskenmeno oli 50–75 prosenttia harvinaisempi kuin niillä naisilla, jotka eivät kärsineet pahoinvoinnista eivätkä oksentelusta.

Tutkimuksen julkaisi Jama Internal Medicine.