Kellot saavat sekunnin lisää 31. joulukuuta 2016 kello 24:00:00 Lontoon aikaa. Kuva: LAWRENCE LAWRY SCIENCE PHOTO LIBRARY
Koordinoidun yleisajan eli UTC-ajan ero maapallon pyörimiseen nähden viime vuosina. Kuvion pystysuorat viivat johtuvat juuri karkaussekunneista. Vasemmassa pystypilarissa sekunnin osat. Kuva: Wikipedia

Sekunteja on lisätty tai poistettu lyhimmillään kuuden kuukauden välein vuodesta 1972. Pisimmillään rukkausten välissä on eletty seitsemän vuotta.

Vuoden loppuun liitetään ”karkaussekunti”. Niinpä kellot saavat sekunnin lisää 31. joulukuuta 2016 kello 24:00:00. Näin käy tähän aikaan Lontoossa.

Sekunti lisätään koordinoituun yleisaikaan, jonka lyhenne on UTC. Se on maapallon tarkka aika, jota lasketaan useilla atomikelloilla. UTC-aikaa mitataan Lontoon ajassa, koska siellä perustettiin aikoinaan maailman aikavyöhykkeet.

Lontoossa sekunti lisätään aikaan juuri keskiyöllä. Muualla sekunti rukataan kelloihin samaan aikaan, mutta oman aikavyöhykkeen mukaan.

Koska Suomen aika on Lontoota kaksi tuntia edellä, saa Suomi oman lisäsekuntinsa uutena vuonna aamuyöllä kello 2:00:00.

Karkaussekunnin syy on se, että maapallon pyörimisestä mitattu aika ja atomikelloilla mitattu UTC-aika halutaan pitää lähellä toisiaan.

Historiallisesti aikaa on mitattu keskiarvolla, joka perustuu Maan pyörimiseen suhteessa muihin taivaankappaleisiin. Tämän ajan pituus kuitenkin vaihtelee esimerkiksi Kuun vuorivesivoimien ja Maan massapisteiden muutosten mukaan.

Atomikellot tuotiin tähän viitekehykseen 1950-luvulla. Maapallon pyörimisen muutoksia ei voi ennustaa. Siksi atomikellot ovat paljon luotettavampi keino mitata aikaa.

Laskujen mukaan maapallon pyöriminen hidastuu 1,5–2 millisekuntia päivässä verrattuna atomiaikaan, joka on riippumaton maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri.

Näiden kahden ajan eroa seuraa ranskalainen järjestö Iers. Joskus tarvitaan yksi sekunti pois tai yksi lisää. Kun sekunteja rukataan, koordinoitu yleisaika UTC ja maapallon pyörimisestä mitattu aika pysyvät aina alle 0,9 sekunnin päässä toisistaan.

Sekunteja on lisätty jo 26 kertaa vuodesta 1972. Lyhimmillään niitä on lisätty kuuden kuukauden välein. Pisin väli kellojen rukkaamisessa on ollut seitsemän vuotta.

Viimeksi sekunteja on muutettu 30. kesäkuuta 2015, sitä ennen vuonna 2012. Suomessa sekunnin siirrosta vastaa Mittatekniikan keskus Mikes.

Maan pyörimistä mitataan nykyään tarkkailemalla avaruuden etäisten kohteiden liikettä verrattuna maapalloon.

Nämä havainnot osoittavat, että noin 500–750 päivässä Maan kiertoajan ja atomiajan eroksi tulee nyt lisättävä yksi sekunti.

Sekunnintarkkaa aikaa tarvitaan esimerkiksi satelliittien gps-paikannuksessa. Myös tietokoneiden ajan on oltava tarkka.

Tietokoneiden ohjelmissa on siksi jouduttu varautumaan siihen, että vuorokauden pituus voi olla 86 399, 86 400 tai 86 401 sekuntia.

Sinkkumiehet eivät näytä kokevan samanlaista tarvetta.

Jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää ammatillisesti liian kunnianhimoiselta. He ilmeisesti kokevat, että urasuuntautuneisuus uhkaa heidän mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.

Naisten asennoituminen paljastui monivaiheisessa tutkimuksessa, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaisen huippuyliopiston johtajakoulutuksen eli MBA-ohjelman opiskelijat.

Ensinnäkin MBA-ohjelman sinkkunaisista kolme neljästä kertoi kyselytutkimuksessa, että he olivat välttäneet tekemästä asioita, jotka saisivat heidät näyttämään liian kunnianhimoisilta, määrätietoisilta tai pyrkyrimäiseltä. Parisuhteessa olevat naiset olivat tehneet tätä paljon vähemmän ja miehet vieläkin harvemmin.

Ei tässä kaikki. Tutkijat osoittivat myös kokeellisesti, miten sinkkunaiset pitävät kynttilää vakan alla.

Siihen tutkijat käyttivät yliopiston urapalvelujen opiskelijoille lähettämää kyselylomaketta. Lomakkeen vastaukset painavat vaa’assa, kun opiskelijat tavoittelevat ensimmäisen kesän harjoittelupaikkaa. Harjoittelujakso on tärkeässä asemassa koko uran kannalta.

Lomakkeessa opiskelijoilta kysytään uraan liittyviä tavoitteita, kuten palkkatoiveita sekä valmiutta omistautua työnteolle.

Tutkijoiden juoni oli siinä, että toisille, satunnaisesti valituille opiskelijoille kerrottiin, että vastaukset näki vain uraneuvoja, kun taas toisten vastaukset näkyisivät myös muille opiskelijoille.

Asetelma vaikutti vastauksiin mutta vain sinkkunaisilla.

Kun lomakkeen näkisi vain uraneuvoja, sinkkunaiset vastasivat kuten muutkin. Kunnianhimon taso kuitenkin laski tilanteessa, jossa muut opiskelijat näkisivät heidän vastauksensa. Nyt sinkkunaiset pudottivat palkkatoivettaan 18000 dollaria (16000 euroa) vuodessa sekä kertoivat olevansa valmiita neljä tuntia lyhyempään työnviikkoon ja matkustamaan seitsemän päivää vähemmän kuukaudessa.

Kyse ei ollut vain sinkkunaisten vaatimattomuudesta muiden opiskelijoiden katseiden alla. He näet arvottivat kirjoitustaitonsa aivan yhtä korkealle silloin, kun muut opiskelutoverit näkisivät heidän vastauksensa. He halusivat siis peitellä vain ura-ambitioitaan.

Seuraava koe osoitti, että sinkkunaisia kiinnosti nimenomaan se, mitä miespuoliset opiskelutoverit saattaisivat ajatella heistä.

Opiskelijat täyttivät jälleen kyselylomakkeen, jossa tällä kerta piti valita kahden eri työpaikan väliltä. Niistä sitten keskusteltaisiin pienryhmissä.

Osa sinkkunaisista päätyi ryhmään, jossa kaikki muut olivat miehiä, kun taas muilla oli ryhmässään pelkkiä naisia. Osoittautui, että ambitiotaso oli kiinni siitä, oliko miesten vai naisten joukossa.

Kun sinkkunaiset olivat toisten naisten kanssa, heistä 68 prosenttia piti parempana työtä, jossa pitäisi tehdä enemmän tunteja viikossa mutta palkka olisi suurempi. Osuus laski 42 prosenttiin, kun muut ryhmäläiset olivat miehiä.

Samoin naisten kesken sinkkunaisista 79 prosenttia valitsi työpaikan, jossa urakehitys olisi nopeaa mutta pitäisi matkustaa paljon. Miesten seurassa vain 37 prosenttia valitsi tämän vaihtoehdon. Mitä enemmän sinkkumiehiä ryhmässä oli, sitä enemmän sinkkunaiset laskivat uratavoitteitaan.

Tutkijoiden johtopäätös on, että jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää urasuuntautuneilta siinä pelossa, että se laskisi heidän kiinnostavuuttaan mahdollisena aviokumppanina.

Riski saattaa olla todellinen. Joidenkin tutkimusten mukaan myös eliittiyliopistojen miesopiskelijat pitävät naisista, jotka ovat vähemmän kunnianhimoisia.

Tosin sinkkunaiset voivat joko yli- tai aliarvioida uransuuntautuneisuuden aiheuttamaa riskiä heidän avioliittonäkymilleen, toteavat tutkijat.

Yhdysvaltain taloustutkimusvirasto julkaisi tutkimuksen sivuillaan.

Naiset hymyilevät jopa kolmanneksen useammin kuin miehet.

Naiset näyttävät tunteita enemmän kuin miehet, kuuluu yleinen stereotypia. Se osuu kuitenkin vain osittain oikeaan.

Tarkkaan ottaen naiset kyllä ilmaisevat ja kenties kokevatkin tunteita enemmän, mutta se ei koske ihan kaikkia tunteita. Stereotypiaa tarkempi kuva paljastuu uudesta tutkimuksesta, jossa seurattiin miesten ja naisten tunnereaktioita kasvoilta samalla, kun he katsoivat erilaisia televisiomainoksia.

Mainosfilmien aiheet vaihtelivat koiranruoasta suklaapatukoihin ja pikaruoasta kosmetiikkaan. Yli kaksi tuhatta miestä ja naista viidessä maassa katseli mainoksia kotonaan, ja webbikamera kuvasi heidän ilmeitään. Automaattinen tunteiden analyysiohjelma luokitteli ja laski, mitä tunteita ihmisten kasvoilla välähteli.

Naisten kasvot ilmaisivat ylipäätään enemmän tunteita kuin miesten, eritoten myönteisiä tunteita.

Naisten tiedetään useiden tutkimusten mukaan hymyilevän enemmän kuin miesten. Niin kävi tälläkin kertaa. Mainoksia katsellessaan naisten suut vetäytyivät hymyyn 32 prosenttia useammin kuin miesten. Naisten hymyt myös kestivät pidempään.

Juuri hymyn määrässä naiset ja miehet poikkesivat toisistaan eniten.

Ikävänsävyisissä tunteissakin löytyi eroja. Naisten kasvoilla oli hieman useammin ilme, joka vetää kulmat yhteen ja samalla ylös. Tämä ilme ilmaisee tunnetutkijoiden mukaan surua tai pelkoa.

Miehet kurtistivat kulmiaan jonkin verran useammin kuin naiset. Se on suuttumuksen tai vihan yleismaailmallinen ilmaus. Tutkijat tosin myöntävät, että kulmien kurtistus voi tässä tapauksessa kertoa myös mainosvideoiden katselijoiden keskittymisestä tai hämmennyksestä.

Suuttumus on muissakin tutkimuksissa useammin miesten tunne. Naiset hillitsevät vihan ilmaisemista todennäköisemmin kuin miehet.

Sukupuolierot olivat samankaltaiset kaikissa maissa, joissa tutkimus tehtiin, eli Ranskassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Saksassa. Tosin erojen suuruus heitteli.

Tutkijat uskovat, että sukupuolierot tunteiden ilmaisussa johtuvat osittain miehiin ja naisiin kohdistuvista erilaisista odotuksista.

Naisilla on suurempi sosiaalinen paine positiivisuuteen. Esimerkiksi tyttöihin kohdistetaan monissa maissa enemmän onnellisuuden odotusta kuin poikiin.

Positiivisuuden vaatimus ei kuitenkaan selitä surun tai pelon tunteita, jotka niin ikään olivat hieman yleisempiä naisilla. Tulos sopii silti aiempiin löydöksiin.

Tutkimusten mukaan tyttöjen odotetaan enemmän osoittavan sisäänpäinkääntyneitä kielteisiä tunteita kuten surua, pelkoa, huolta, häpeää ja syyllisyydentunnetta. Nämä tunteet voivat osittain liittyä naisen perinteiseen hoivaajan rooliin.

Poikien taas odotetaan useammin ilmaisevan ulospäinsuuntautuneita tunteita, kuten vihaa tai suuttumusta. Suuttumus saattaa liittyä hallitsevaan asemaan, jota stereotyyppiset käsitykset tarjoavat miehelle.

Tutkimuksen julkaisi PlosOne.

Kun Antarktiksen paksu jää vähitellen sulaa, myös Etelämantereen lämpeneminen kiihtyy.

Ilmastomallit ja tutkimukset menneiden aikojen ilmastosta osoittavat, että lämpötilat nousevat enemmän napa-alueilla, kun kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä kasvaa. Pohjoisilla napa-alueilla keskilämpötilat nousevatkin tuplavauhtia muuhun maapalloon nähden, mutta tämä ei näytä pätevän Etelämantereella eli Antarktiksella.

Arktisen alueen lämpenemistä kiihdyttää muun muassa merijäiden sulaminen, kun pienenevä valkoinen lumi- ja jääpeite ei enää heijasta yhtä paljon auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Myös Etelämantereen pitäisi lämmetä nykyistä nopeammin muun muassa siksi, että lämpö siirtyy kohti napoja.

Leipzigin yliopiston meteorologian laitoksen tutkija Marc Salzmann alkoi pohtia, että pelissä täytyy olla jokin muuttuja, jota ei vielä ole huomioitu. Kenties Etelämantereen korkeus suojelee aluetta lämpenemiseltä.

Antarktis on maapallon mantereista korkein. Paksun jääpeitteen vuoksi sen keskikorkeus on noin 2 500 metriä. Tasaisia jääkenttiä rikkovat vuoristot, joiden korkein huippu, Mount Vinson, kohoaa noin 4 900 metriin.

Salzmann mallinsi ensin tietokoneella, miten maapallon ilmasto reagoisi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumiseen esiteolliselta ajalta. Sitten hän vertasi tätä toiseen malliin, jossa Etelämanner oli tasoitettu lättänäksi. Mallissa se oli kauttaaltaan vain metrin korkuista tasankoa, mikä vastaa likimain maan keskikorkeutta pohjoisilla napa-alueilla.

Malli osoitti, että lämpötilan nousu alkoi kiihtyä samalla tavoin kuin arktisella alueella. Littanaksi mallinnettu Antarktis reagoi kasvihuonekaasujen pitoisuuden nousuun huomattavasti enemmän.

”Kun Antarktis mallinnetaan litteäksi, saadaan aikaan tilanne, jossa matalilta leveysasteilta virtaa enemmän lämmintä ilmaa. Tämä on linjassa nykyisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan jää sulaa nopeammin, mitä lähempänä merenpintaa se on”, Salzmann sanoo.

Tosimaailmassa tämä tarkoittaa, että kun kasvihuonekaasujen lisääntyminen kiihdyttää lämpenemistä, Antarktis madaltuu hiljalleen jään sulaessa. Näin lämpeneminen nopeutuu ajan saatossa.

Tutkimuksen julkaisi Earth System Dynamics.

Taidot säilyvät, jos lääkärillä on jatkuvasti paljon potilaita.

Mitä vanhempi lääkäri on, sitä useammin potilas kuolee hänen hoidossaan. Vaikka kokemus ja tieto karttuvat iän myötä, hoitotaito voi ajan oloon jäädä jälkeen, arvioivat asiaa selvittäneet Harvardin yliopiston terveystutkijat.

Arvostetun BMJ-lehden julkaisemassa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat yhdysvaltalaisten sairaalapotilaiden kuolleisuuden yhteyttä heitä hoitaneiden sairaalalääkäreiden ikään. Potilaat olivat 65-vuotiaita tai vanhempia.

Kuolleisuus nousi tasaisesti hoitavan lääkärin iän mukaan. Suurin ero oli alle 40-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden lääkäreiden väillä.

Kun nuorempien lääkäreiden hoidossa kuoli 10,8 prosenttia potilaista, vanhemmilla lääkäreillä luku nousi 12,1 prosenttiin. Tämä merkitsee sitä, että vanhempien lääkäreiden käsissä kuolee jokaista 77 hoidettua potilasta kohden yksi potilas enemmän.

”Ero ei ole vain tilastollisesti merkitsevä vaan myös kliinisesti tuntuva”, toteaa tutkimusta johtanut professori Anupam Jena Harvardin tiedotteessa.

Kuolleisuuden ero on Jenan mukaan samaa luokkaa kuin niillä korkean sydänriskin potilailla, jotka saavat pätevää lääkehoitoa, ja niillä, jotka jäävät ilman lääkkeitä.

Kiinnostavaa kyllä, vanhat mutta runsaasti potilaita hoitavat lääkärit muodostivat tutkimuksessa poikkeuksen. Heidän potilaidensa kuolleisuus oli yhtä alhainen kuin nuorilla lääkäreillä.

Suuret potilasmäärät kenties estävät hoitotaitojen ruostumista iän mukana. Myös nuoret vastavalmistuneet lääkärit hoitavat harjoitteluaikanaan paljon potilaita, minkä harjaannuttaa taitoja, tutkijat arvelevat.

Lääkärien hoitotaidot saattavat iän mukana jätättää useasta syystä. Lääketiede tuottaa nopeaan tahtiin uusia löydöksiä, ja myös hoitoteknologiat ja -käytänteet uusiutuvat tämän tästä. Jatkuvassa muutoksessa voi olla vaikea pysytellä mukana.

”Tutkimuksemme korostaa jatkuvan kouluttautumisen tärkeyttä koko lääkärin uran ajan riippumatta iästä ja kokemuksesta”, Jena sanoo.

Tutkimuksessa löytyi vasta yhteys potilaiden kuolleisuuden ja lääkärin iän väliltä. Syy-yhteys on yhä osoittamatta. Toisin sanoen vielä ei voi varmasti päätellä, heikentääkö nimenomaan lääkärin ikääntyminen hoitotuloksia.

Syy-yhteyden puolesta puhuu kuitenkin se seikka, että iäkkäiden lääkäreiden potilaita kuoli enemmän, vaikka potilaiden ikä ja kunto otettiin huomioon. Tulokset pätivät myös sairaalakohtaisesti, eli kussakin sairaalassa vanhojen lääkäreiden potilaita kuoli enemmän.

Tutkijat analysoivat kaikkiaan yli 730000 sairaalakäyntiä vuosien 2011 ja 2014 väliltä. Lääkäreitä aineistossa oli yli 18800.