Kellot saavat sekunnin lisää 31. joulukuuta 2016 kello 24:00:00 Lontoon aikaa. Kuva: LAWRENCE LAWRY SCIENCE PHOTO LIBRARY
Koordinoidun yleisajan eli UTC-ajan ero maapallon pyörimiseen nähden viime vuosina. Kuvion pystysuorat viivat johtuvat juuri karkaussekunneista. Vasemmassa pystypilarissa sekunnin osat. Kuva: Wikipedia

Sekunteja on lisätty tai poistettu lyhimmillään kuuden kuukauden välein vuodesta 1972. Pisimmillään rukkausten välissä on eletty seitsemän vuotta.

Vuoden loppuun liitetään ”karkaussekunti”. Niinpä kellot saavat sekunnin lisää 31. joulukuuta 2016 kello 24:00:00. Näin käy tähän aikaan Lontoossa.

Sekunti lisätään koordinoituun yleisaikaan, jonka lyhenne on UTC. Se on maapallon tarkka aika, jota lasketaan useilla atomikelloilla. UTC-aikaa mitataan Lontoon ajassa, koska siellä perustettiin aikoinaan maailman aikavyöhykkeet.

Lontoossa sekunti lisätään aikaan juuri keskiyöllä. Muualla sekunti rukataan kelloihin samaan aikaan, mutta oman aikavyöhykkeen mukaan.

Koska Suomen aika on Lontoota kaksi tuntia edellä, saa Suomi oman lisäsekuntinsa uutena vuonna aamuyöllä kello 2:00:00.

Karkaussekunnin syy on se, että maapallon pyörimisestä mitattu aika ja atomikelloilla mitattu UTC-aika halutaan pitää lähellä toisiaan.

Historiallisesti aikaa on mitattu keskiarvolla, joka perustuu Maan pyörimiseen suhteessa muihin taivaankappaleisiin. Tämän ajan pituus kuitenkin vaihtelee esimerkiksi Kuun vuorivesivoimien ja Maan massapisteiden muutosten mukaan.

Atomikellot tuotiin tähän viitekehykseen 1950-luvulla. Maapallon pyörimisen muutoksia ei voi ennustaa. Siksi atomikellot ovat paljon luotettavampi keino mitata aikaa.

Laskujen mukaan maapallon pyöriminen hidastuu 1,5–2 millisekuntia päivässä verrattuna atomiaikaan, joka on riippumaton maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri.

Näiden kahden ajan eroa seuraa ranskalainen järjestö Iers. Joskus tarvitaan yksi sekunti pois tai yksi lisää. Kun sekunteja rukataan, koordinoitu yleisaika UTC ja maapallon pyörimisestä mitattu aika pysyvät aina alle 0,9 sekunnin päässä toisistaan.

Sekunteja on lisätty jo 26 kertaa vuodesta 1972. Lyhimmillään niitä on lisätty kuuden kuukauden välein. Pisin väli kellojen rukkaamisessa on ollut seitsemän vuotta.

Viimeksi sekunteja on muutettu 30. kesäkuuta 2015, sitä ennen vuonna 2012. Suomessa sekunnin siirrosta vastaa Mittatekniikan keskus Mikes.

Maan pyörimistä mitataan nykyään tarkkailemalla avaruuden etäisten kohteiden liikettä verrattuna maapalloon.

Nämä havainnot osoittavat, että noin 500–750 päivässä Maan kiertoajan ja atomiajan eroksi tulee nyt lisättävä yksi sekunti.

Sekunnintarkkaa aikaa tarvitaan esimerkiksi satelliittien gps-paikannuksessa. Myös tietokoneiden ajan on oltava tarkka.

Tietokoneiden ohjelmissa on siksi jouduttu varautumaan siihen, että vuorokauden pituus voi olla 86 399, 86 400 tai 86 401 sekuntia.

Magneettikenttä antaa laitteisiin virtaa koko tilassa.

Monien huoneiden sisustukseen kuuluvat nykyisin johtosykkyrät. Disneyn tutkimusosasto on antanut panoksensa niiden siistimiseen. Se on kehitellyt huoneen, jossa kännykät latautuvat omia aikojaan ja lamput palavat ilman johtoja ja töpseleitä.

Tähän asti langattomat latauspisteet ovat toimineet vain lähietäisyydeltä. Lataushuoneessa on magneettikenttä, jonka ansiosta laitteet latautuvat lähes missä kohtaa tahansa. Keksinnön julkaisi Plos One -tiedelehti.

Keksijänero Pelle Pelotonta kenties mukaillen Disneyn insinöörit loivat huoneeseen käämin, lattiasta kattoon ulottuvan kuparitangon ja sähköä johtavien seinien avulla magneettikentän, joka kiertää tankoa.

Järjestelmän avulla keksijät pystyivät esimerkiksi lataamaan kännykän langattomasti, sytyttämään valon ledlamppuihin ja pyörittämään tuuletinta. Heidän mukaansa kentän voimakkuus on turvallinen ihmisille. Tankoon ei kuitenkaan pitäisi mennä koskemaan.Lataushuoneessa voisi olla myös ovia ja ikkunoita. Ne eivät sanottavasti haittaa huoneen toimivuutta.Tutkimuksen tekijöiden mukaan näin voisi rakentaa pieniä latauskoppeja, toimistoja tai vaikka suuria varastohalleja. Isommissa tiloissa tankoja tarvittaisiin monta.

Vain prosentti meistä tahtoo kuulla, millainen tulevaisuus häntä odottaa.

Valtaosa meistä ei välitä kuulla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, esittää saksalaisten ja espanjalaisten keskuudessa tehty tutkimus. Sen mukaan vain yksi ihminen sadasta haluaisi tietää edessä odottavista ikävistä tai iloisistakaan tapahtumista.

Tutkimukseen haastateltiin tuhatkunta aikuista kummastakin maasta. Heiltä kysyttiin muun muassa, haluaisivatko he tietää, mitä he saavat joululahjaksi, milloin heidän puolisonsa kuolee tai päättyykö liitto eroon ennen sitä.

Vastausten perusteella 85–90 prosenttia ihmisistä ei haluaisi tietää avioeron tai kuoleman kaltaisista ikävistä asioista etukäteen.

Moni ei haluaisi saada vihiä edes joululahjojen tapaisista miellyttävistä asioista. 40–70 prosenttia halusi pitää nekin yllätyksenä.

Useimmat olisivat halunneet tietää etukäteen vain syntymättömän lapsen sukupuolen, joka oli yksi kysytyistä asioista.

Vain 37 prosenttia ihmisistä haluaisi pantata tietoa lapsen syntymään asti.

Tutkimusta johtanut psykologi Gerd Gigerenzer saksalaisesta Max Planck -instituutista kertoo tiedotteessa, että ihmiset, jotka eivät välitä tietää tulevasta, ostavat muita innokkaammin henki- ja oikeusturvavakuutuksia. Tutkijan mukaan tämä kertoo siitä, että he pyrkivät valmistautumaan tulevaan mielipahaan.

Intoon kuulla kohtalostaan vaikutti sekin, miten lähellä tai kaukana tulevaisuudessa kuviteltu tapahtuma olisi. Nuoret vastaajat olivat iäkkäämpiä vähemmän vastahakoisia kuulemaan, milloin heidän puolisonsa kuolee ja miten.

Tutkittaviksi valittiin edustava otos Saksan ja Espanjan väestöstä. Tulokset olivat maissa samankaltaiset, vaikka maat eroavat muun muassa väestön ikärakenteen, koulutustason ja kulttuurin osalta.

Gigerenzerin mukaan heidän tutkimustuloksensa on vastoin tavallista käsitystä. Ihmisten näet uskotaan haluavan tietää tulevasta.

”Ihmisten oletetaan osallistuvan syöpäseulontoihin, säännöllisiin terveystarkastuksiin ja syntymättömälle lapselle tehtäviin lukuisiin geenitesteihin tai käyttävän terveydentilaa tarkkailevia laitteita”, Gigerenzer huomauttaa.

Kuitenkin harkittu tietämättömyys on tutkimuksen valossa hyvin yleinen asenne. Tutkimuksen julkaisi amerikkalainen tiedelehti Psychological Review.

Huonoin hyötysuhde on lihantuotannossa.

Maailman maatalouden sadoista peräti puolet haaskaantuu elintarviketjun eri vaiheissa tehottomuuden vuoksi, päätyy jätteisiin tai kuluu ylensyöntiin, laskivat Edinburghin yliopiston tutkijat.

Laskelman tekijät tarkastelivat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön Faon keräämän datan avulla elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta. He laskivat, kuinka paljon tuotannosta hukkaantuu ketjun eri vaiheissa. Osuus oli paljon suurempi kuin aiemmin on arvioitu.

Satoa tuhoutuu jo ennen sen korjaamista. Kun elintarvikkeet on saatu kuluttajalle asti, korjatusta sadosta on hukattu yli 40 prosenttia.

Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita.

Kuluttajalle asti päätyvästä ruoasta kymmenen prosenttia kuluu siihen, että ahmimme yli tarpeen. Yhdeksän prosenttia pääsee pilaantumaan tai päätyy muusta syystä roskiin.

Lihan ja maitotuotteiden kysynnän kasvaessa elintarviketuotannon hyötysuhde heikkenee entisestään. Se vaikeuttaa kasvavan väestön ruokkimista.

Seurauksena voi olla entistä enemmän kasvihuonepäästöjä, vesivarojen ehtymistä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Tutkijoiden mukaan auttaisi, jos söisimme vähemmän lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita, huolehtisimme, ettei ruokaa joudu paljoa roskiin, ja söisimme vain ravinnontarpeemme verran.

Silloin elintarviketuotanto riittäisi paremmin ravitsemaan maailman ihmiset.

”Hävikin pienentäminen globaalissa elintarvikeketjussa parantaisi ruokaturvaa ja vähentäisi ympäristölle aiheutuvia tuhoja”, sanoi tutkimuksen johtaja Peter Alexander Edinburghin yliopiston tiedotteessa.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä3630
Liittynyt13.7.2015

Puolet maailman sadosta menee hukkaan

jussipussi kirjoitti: Prossimo Treno kirjoitti: Tiede kirjoitti: Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita. Lihaa, maitoa jne. saadaan siis painossa mitattuna neljännes syötetystä rehumäärästä. Eiköhän pelkkä paino kuitenkin ole vähän liian yksioikoinen mittari verrattaessa eläinten rehua esim...
Lue kommentti
Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1253
Liittynyt26.3.2006

Puolet maailman sadosta menee hukkaan

Tiede kirjoitti: Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita. Lihaa, maitoa jne. saadaan siis painossa mitattuna neljännes syötetystä rehumäärästä. Eiköhän pelkkä paino kuitenkin ole vähän liian yksioikoinen mittari verrattaessa eläinten rehua esim. lihaan ja kananmuniin. Semminkin kun otsikkona...
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi)

Kolmella planeettakatraan jäsenellä olot saattavat jopa sallia elämää.

Ennennäkemätön eksoplaneettalöytö, seitsemän Maan kokoista kerralla, jäi tähtitieteilijöiden haaviin, kun he seurasivat Trappist-1-tähteä useilla tehokkailla teleskoopeilla. Suursaalistaan löytäjät raportoivat tuoreessa Nature-lehdessä.

Planeettakunta sijaitsee lähellä, vain 40 valovuoden päässä Maasta Vesimiehen tähdistössä. Sen emotähti Trappist-1 on punainen kääpiötähti, jonka massa on vain kahdeksan prosenttia Auringon massasta. Kooltaan tähti on vain hieman suurempi kuin oman aurinkokuntamme isoin planeetta, kaasujätti Jupiter.

Tähteä kiertävät planeetat on nimetty aakkosin sen mukaan, miten kaukana tähdestään ne sijaitsevat. Lähimmästä etäisimpään ne ovat Trappist-1 b, c, d, e, f, g ja h.

Tähtitieteilijät ovat uumoilleet, että kääpiötähdillä voisi olla useita Maan kokoisia planeettoja ja että ne siksi olisivat lupaavia kohteita Maan ulkopuolisen elämän merkkien etsintään. Trappist-1 täytti odotukset.

Planeetat paljastuivat tähden valoisuutta mittaamalla. Trappist-1 himmentyi hieman aina, kun planeetat kulkivat tähden editse joko erikseen tai yhdessä. Valoisuuden vaihteluista tutkijat pystyivät päättelemään kiertolaisten koot, kiertoradat ja jotain koostumuksestakin.

Kaikki Trappist-1:n planeetat ovat Maan ja Venuksen kokoa tai niitä vähän pienempiä. Kiertoradat taas kulkevat lähempänä emotähteä kuin Merkuriuksen rata Auringon helmoissa.

”Kääpiötähti tuottaa paljon vähemmän energiaa kuin Aurinko. Jos edellytetään, että sen planeetoilla on vettä, niiden pitää olla lähempänä tähteään kuin planeettojen aurinkokunnassa, sanoo yksi tutkimusraportin kirjoittajista, brittiläisen Cambridgen yliopiston Amaury Triaud Euroopan eteläisen observatorion Eson tiedotteessa.

Tähden läheisyyden ansiosta planeetat saavat suunnilleen saman verran energiaa kuin sisäplaneetat omassa aurinkokunnassamme.

Planeetat 1 e, f, ja g ovat soveliaimpia elämälle – jos sitä on. Ne kiertävät tähteään elämälle sopivalla vyöhykkeellä, jolla olot ovat otolliset pitämään veden nesteenä. Niillä voi aaltoilla jopa valtameriä, mikä lisää mahdollisuuksia jonkinlaisen elämän esiintymiseen.

Sisimmät planeetat eli Trappist-1 b, c ja d ovat todennäköisesti liian kuumia nestemäisen veden ylläpitoon. Niillä vesi höyrystyy. Pinnalla voi kuitenkin olla taskuja, joissa vesi säilyy.

Uloin planeetta 1 h saattaa olla liian kylmä vapaalle vedelle.

”Tämä on ratkaiseva askel eksoplaneettojen tutkimuksessa”, Amaury Triaud arvioi löydön merkitystä. Tutkijat voivat päästä selvittämään esimerkiksi eksoplaneettojen kaasukehiä.

Hubble-avaruusteleskooppi on jo aloittanut kaasukehien etsinnän. Nasan James Webb -teleskooppi päässee tutkimaan niitä 2018. Kun Eson E-elt valmistuu 2020-luvulla, sekin suunnataan kohti tätä planeettakatrasta.

Ennätyslöytöön johtaneeseen planeettajahtiin osallistui teleskooppeja eri puolilla maailmaa. Niihin kuuluivat muun muassa belgialaisen Liègen yliopiston operoima Trappist-South La Sillan observatoriossa Chilessä, Eson Vlt Paranalissa Chilen Atacamassa ja Nasan avaruusteleskooppi Spitzer.

 

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä4818
Liittynyt26.3.2005

Maa sai kerralla seitsemän eksosisarta

Sen emotähti Trappist-1 on punainen kääpiötähti, jonka massa on vain kahdeksan prosenttia Auringon massasta. Kooltaan tähti on vain hieman suurempi kuin oman aurinkokuntamme isoin planeetta, kaasujätti Jupiter. Tässä Aurinko/Jupiteri/punainen kääpiö vertailussa voi tavallinen Tauno haksahtaa. Pienimmät punaiset kääpiöt voivat olla kooltaan noin 30% suurempia kuin Jupiter. Mutta tämä antaa harhaanjohtavan kuvan punaisen kääpiön massasta. Jotta Jupiter olisi ”tähti”, edes pieni punainen sellainen...
Lue kommentti