Kartiomaisista stromatoliiteista löytyy merkkejä mikrobien elämästä. Kuva: Allen Nutman/Nature
Kartiomaisista stromatoliiteista löytyy merkkejä mikrobien elämästä. Kuva: Allen Nutman/Nature
Löytö tehtiin geologien hyvin tuntemalla Isuan vihreäkivivyöhykkeellä Grölannissa, jossa suomalaisetkin geologit ovat paljon tutkineet. Kuvassa fossiililöydon tehneitä tutkijoita. Kuva: Yuri Amelin
Löytö tehtiin geologien hyvin tuntemalla Isuan vihreäkivivyöhykkeellä Grölannissa, jossa suomalaisetkin geologit ovat paljon tutkineet. Kuvassa fossiililöydon tehneitä tutkijoita. Kuva: Yuri Amelin

Löytö aikaistaa elämän alkua yli 200 miljoonalla vuodella.

Maailman vanhimpia stromatoliittien rakenteita on löytynyt Luoteis-Grönlannista. Nämä kivettyneet mikrobimattojen jäänteet ovat vanhaa merenpohjaa. Niiden ikä on arvioitu 3,7 miljardia vuotta vanhoiksi.

Aiemmin Australiasta löydetyt vanhimpina pidetyt stromatoliitit ovat arviolta 3,5 miljardia vuotta vanhoja.

Nyt löydetyt fossiilirakenteet ovat vanhimpia tunnettuja merkkejä elämän alusta, ja ne ajoittuvat aikaan, jolloin maapallon pinta oli vasta muodostumassa. Asteroideja osui yhä maapallon pintaan.

Löydöstä kertoi tiedelehti Nature.

Geologi Allen Nutmanin ryhmineen löytämä stromatoliittien kerros on yhdestä neljään senttimetrin paksuinen.

Stromatoliittien rakenne on muodostunut, kun mikro-organismit ovat sitoneet sedimenttiä ja saostaneet karbonaattia matalan meren pohjaan.

Tämä kivilaji oli yllättäen säilynyt pienellä alueella Lounais-Grönlannissa, geologien hyvin tuntemalla Isuan vihreäkivivyöhykkeellä.

Kivet oli jo ennen stromatoliittien löytöä ajoitettu noin 3,7 miljardia vuotta vanhoiksi. Fossiilit löytyivät pieneltä alueelta, josta jäätikkö oli vetäytynyt.

Mikrobien toiminnasta on Nutmanin mukaan monia todisteita. Niitä on kiven kemiallisessa koostumuksessa, kerrostuneen maa-aineksen rakenteissa ja mineraaleissa.

Yhdessä ne osoittavat, että stromatoliittikivi muodostui aikoinaan elävistä organismeista. Kivilaji on syntynyt muinoin kerros kerrokselta syanobakteereista matalan meren pohjaan.

Syanobakteerit ovat yksisoluisia yhteyttäviä mikrobeja, joita elää nykyäänkin eri ympäristöissä aina järvissä, joissa ja jopa Etelämantereen jäänalaisissa järvissä.

Bakteerien toimintaa ilmentävien rakenteiden löytyminen sopii yhteen sen kanssa, mitä elämän aluksi on laskettu geneettisten molekyylikellojen avulla. Niiden mukaan elämän alku maapallolla ajoittuu aikaan yli neljä miljardia vuotta sitten.

Paleontologit ovat pohtineet paljon sitä, alkoiko elämä vasta pitkän aikaa planeettojen kehittymisen jälkeen vai jo planeettojen syntyessä. Nyt tehty löytö viittaa siihen, että elämä alkoi, kun maapallon pinta alkoi vasta rauhoittua.

”Löytö on merkittävä, vaikka se vielä vaatiikin paljon lisätutkimuksia”, sanoo erikoistutkija Kari A. Kinnunen Geologian tutkimuskeskuksesta.

”Kallioperä on kovassa paineessa ja kuumuudessa muuttunut, eikä siinä uskottu säilyneen alkuperäisiä rakenteita näin selvästi”, Kinnunen sanoo.

”Isua on myös monille suomalaisille geologeille tuttu paikka, sillä siellä työskenteli 1970-luvulla geologian opiskelijoita kesätöissä.”

Seudulla tiedetään olevan maapallon vanhimpia kiviä aivan pintakerroksissa.

Grönlannista löydetyt näytteet näyttävät olevan hyvin samanlaisia kuin Australian länsiosista löydetyt fossiilit, joiden iäksi on määritelty 3,48 miljardia vuotta, sanoo BBC:lle professori Martin an Kranendonk New South Walesin yliopistosta Australiasta. Häntä pidetään varhaisimman elämän hyvänä asiantuntijana.

Löytöä epäilee Minik Rosing, joka on geologian professori Tanskan luonnonhistorian museossa.

Rosing väittää BBC:lle, että mineraalit syntyivät paljon myöhemmin reaktioissa, jossa maankuoressa veteen sekoittui tulikuumaa natriumia.

Paleontologit eivät yleensä etsi elämän merkkejä tällaisista voimakkaasti muuttuneista, metamorfisista kivistä. Ne eivät näet ole sellaisia hyvin säilyneitä kerrostuneita sedimenttikivilajeja, joista maapallon fossiilit yleensä löytyvät.

Grönlannissa tutkitut kivet ovat metamorfisia, eli ne ovat muovautuneet uudelleen kovassa paineessa ja kuumuudessa. Siksi monet rakenteet ovat niissä tuhoutuneet.

Ongelma varhaisimpien mikrobien jäljityksessä on, että stromatoliittien kaltaisia rakenteita voi muodostua myös ilman eläviä organismeja.

Elämään viittaavat kuitenkin havaitut isotooppien suhteet ja hivenaineet. Myös kivien kartiomainen rakenne viittaa mikrobien työhön.

Yleensä tällaisia rakenteita löytyy ajanjaksolla 3,5 miljardista vuodesta puoleen miljardiin vuoteen. Se oli aikakautta, jolloin biosfäärissä oli jo merkittävästi mikrobeja.

Suomessa stromatoliittikiveä on Tervolassa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Porthanian aulan lattialaatat ovat tätä stromatoliittikiveä, ja rakenteet näkyvät siinä erinomaisesti.

Lapissa Tervolan kylässä Louen stromatoliittirakenteinen marmori on iältään 2 100–2 060 miljoonaa vuotta, kertoo Kinnunen.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.