Avaruusajan alkuvuosina Marsin-lennot olivat pahamaineisen vaikeita, mutta aina takaiskusta noustiin uuteen yritykseen. Kuvat: Nasa, Esa ja Isro. Grafiikka: Tiede

Tämä on yksi syy, miksi Mars kiehtoo meitä.

Oletko tullut ajatelleeksi nykyihmisen historiaa uuden etsimisen ja löytämisen historiana? Jos et, ajattelepa.

Lajimme Homo sapiens kehittyi nykyiseen muotoonsa Afrikassa vajaat 100 000 vuotta sitten. Noin 60 000 vuotta sitten se lähti liikkeelle ja työntyi Aasiaan ja Eurooppaan. Runsaat 10 000 vuotta sitten pieni joukko eteni Amerikkaan, ja vähitellen kaksoismanner täyttyi pohjoisesta etelään.

Sadan viime vuoden aikana lajimme on ottanut haltuunsa koko maapallon napa-alueita ja valtamerten syvyyksiä myöten. Kuusi vuosikymmentä sitten lähetimme matkaan ensimmäisen avaruusluotaimen, ja viisikymmentä vuotta sitten lensimme Kuuhun. Sen jälkeen laitteemme ovat tavoitelleet aina vain lisää uusia kohteita.

Tätä vasten ei enää ihmettele, että niin monet tahot tähyävät Marsiin – ovat tähynneet hyvän aikaa.

Seurattu kaksi vuosituhatta

Marsin liikkeistä tekivät merkintöjä kalentereihinsa jo muinaisen Babylonian taivaantarkkaajat 2 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Heitä seurasivat egyptiläiset, jotka kutsuivat Marsia Punaiseksi, ja roomalaiset, joiden perintönä me nimitämme naapuriamme Marsiksi.

Kun 1600-luvulla saatiin käyttöön ensimmäiset tähtikaukoputket, astronomit pääsivät laskemaan Marsin kiertorataa ja vuoden ja päivän pituutta. 1800-luvulla teleskoopeilla alkoi näkyä yksittäisiä pinnan rakenteita, aivan kuin meriä ja mantereita, ja Marsista tuli Maan pikkuveli, jossa saattoi olla elämääkin niin kuin täällä.

Avaruuslentojen aikakaudella Marsia on tutkittu ahkerammin kuin muita aurinkokunnan planeettoja yhteensä. Sinne on lähetetty luotaimia ja laitteita enemmän kuin minnekään muualle. Parhaillaankin Marsia kuvaa ja mittaa kuusi kiertolaista ja kuopii kaksi robottikulkijaa. Ne keräävät tietoa – ja avaavat uutta rajaa ihmisen ylittää.

Moni tahtoo siirtokunnan

Maailman avaruusjärjestöt ovat jo simuloineet miehitettyä Marsin-lentoa pitkillä suljetun tilan kokeilla, ja Yhdysvalloissa kuuluisa kuulentäjä Buzz Aldrin on patistellut myös maan senaattia tavoittelemaan Marsin-matkoja ja siirtokuntia.

Viime syksynä Yhdysvalloissa ilmaantui näyttämölle myös yksityinen yritys. Uusiokäyttöisiä raketteja kehittävän SpaceX:n perustaja Elon Musk kertoi käynnistävänsä oman Mars-ohjelman ja pyrkivänsä tekemään miehittämättömän lennon naapuriin jo ensi vuonna.

Muskin kunnianhimoisena tavoitteena on lähimmän kymmenen vuoden kuluessa kehittää alus, joka lennättää Marsiin ihmisiä. Omien sanojensa mukaan miljardööri innostui koko avaruustoiminnasta alun pitäen siksi, että haaveili Marsin asuttamisesta.

Mitä avaruusammattilaiset edellä, sitä avaruusfanit perässä. Kun eurooppalainen Mars One -hanke vuonna 2013 etsi halukkaita siirtolaispioneereja suuren yleisön keskuudesta, hakemuksen jätti 200 000 ihmistä eri puolilta maailmaa, vaikka luvassa oli vain menolippu.

Marsiin meno on ihmiskunnalle looginen askel, yksinkertaisesti siksi, että yhä kauemmaksi tunkeutuminen on lajimme perusvietti.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä laaja artikkeli, jossa tunnettu tähtitieteilijä, professori Heikki Oja tarjoaa kaikkiaan kymmenen hyvää selitystä siihen, miksi Mars kiehtoo meitä. Luontaista löytöretkeilijäämme vetävät sinne muutkin syyt kuin silkka vietti.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

offmind
Seuraa 
Viestejä12684
Liittynyt19.8.2008

Mars vetoaa sisäiseen löytöretkeilijäämme

Eiköhän taide kuitenkin vain jäljittele todellisuutta, eli kirjallisuudessa ja elokuvissa on seikkailtu Marsissa paljon juuri siitä syystä että se planeetta vetoaa niin voimakkaasti mielikuvitukseen ja uteliaisuuteen (eli tuohon sisäiseen löytöretkeilijään). Ja eihän se tarve mennä jonnekin (vain koska se on siellä) lopu vain Marsiin.
Lue kommentti

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Elektroniikan lisääntyessä myös hiukkasten aiheuttamat bittivirheet lisääntyvät.

Kun tietokone kaatuu tai kännykän näyttö menee siniseksi, syyllinen voi olla peräisin ulkoavaruudesta. Kosminen säteily aiheuttaa jatkuvasti häiriöitä kännyköissä, tietokoneissa ja muissa elektronisissa laitteissa.

”Se on suuri ongelma, mutta enimmäkseen näkymätön suurelle yleisölle”, sanoi professori Bharat Bhuva Vanderbildt-yliopistosta Yhdysvaltain tiedeviikolla Bostonissa.

Ulkoavaruudesta tuleva kosminen säteily synnyttää Maan ilmakehään törmätessään suurienergiaisia neutroneita, myoneita, pioneita ja alfahiukkasia. Niitä osuu meihin miljoonia joka sekunti. Emme aisti tätä pommitusta, eikä siitä ole nykytiedon mukaan haittaa eläville organismeille.

Pieni osa hiukkasista on niin suurienergiaisia, että ne sotkevat mikroelektroniikan virtapiirien toimintaa. Ne saattavat myös muuttaa yksittäisiä bittejä laitteen muistista. Näitä muutoksia on alettu kutsua SEU-bittivirheiksi (single-event upset).

Yhden bitin kääntymisestä voi joskus olla vakaviakin seurauksia.

Vuonna 2003 Schaerbeekin kunnallisvaaleissa Belgiassa yhden bitin muutos äänestyskoneessa lisäsi eräälle ehdokkaalle 4 096 ääntä. Virhe havaittiin ja tutkittiin, koska lisä-ääniä tuli enemmän kuin oli mahdollista.

Vuonna 2008 Singaporesta Perthiin matkalla olleen matkustajakoneen automaattiohjaus kytkeytyi pois päältä bitin kääntymisen takia. Kone menetti 200 metriä korkeutta 23 sekunnissa, kolmasosa matkustajista loukkaantui, ja lentokone joutui laskeutumaan kesken matkan.

Lentokoneiden tietokoneissa on ollut myös joukko selittämättömiä toimintahäiriöitä, joiden aiheuttajaksi on epäilty kosmista säteilyä.

Koska hiukkasia on vaikea havaita, myös niiden aiheuttamia häiriöitä on hankala tunnistaa.

”Kun yksi bitti vaihtuu, mahdollisia syitä voi olla vaikka kuinka paljon. Muutos voi johtua esimerkiksi bugista ohjelmassa tai viasta laitteessa. SEU:n voi tunnistaa vai sulkemalla pois kaikki muut syyt”, Bhuva sanoo.

Ongelma on vakava, koska mikroelektronisia virtapiirejä on kaikkialla ja yhteiskunta on yhä riippuvaisempi niiden varmasta toiminnasta.

Entistä pienemmät transistorit tarvitsevat myös vähemmän sähkövarausta bittiä kohti. Niinpä törmäilevä hiukkanen saa bitin kääntymään entistä helpommin ykkösestä nollaksi tai päin vastoin.

Toisaalta pienempiin transistoreihin osuu vähemmän hiukkasia. Nykyisten 16 nanometrin virtapiirien kolmiulotteinen rakenne on myös vähemmän haavoittuva kuin kaksiulotteinen.

Koska transistoreiden kokonaismäärä elektronisissa laitteissa on kuitenkin lisääntynyt, myös hiukkasten aiheuttamien bittivirheiden määrä on edelleen kasvanut.

Elektroniikkaa on vaikeaa varjella hiukkasilta. Virtapiirin suojaaminen suurienergiaiselta neutronilta vaatisi kolmen metrin paksuisen betonikuoren.

Silloin kun virheettömyys on välttämätöntä, yksinkertaisin keino on Bhuvan mukaan kolminkertainen varmistus: tehdään samaan tehtävään kolme virtapiiriä ja annetaan niiden äänestää.

”On häviävän pieni todennäköisyys, että SEU-bittivirhe tapahtuu kahdessa virtapiirissä samaan aikaan. Jos kaksi virtapiiriä kolmesta antaa saman tuloksen, sen pitäisi olla oikein.”

Tätä keinoa myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa käyttää taatakseen avaruusalusten tietokonejärjestelmien luotettavuuden.

Bhuvan mukaan ongelma on tiedostettu ja sitä on alettu torjua myös lentoliikenteessä, lääketieteellisissä laitteissa, energiajärjestelmissä ja tietoliikenteessä.

”Vain kuluttajaelektroniikka laahaa jäljessä.”

Puhelimen sovellus tarkkailisi tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi datan tutkijoille.

Tähtitieteilijöillä on ehdotus: valjastetaan tavallisten ihmisten tavalliset matkapuhelimet sieppaamaan avaruudesta kantautuvia radiopurskeita, joiden alkuperä on toistaiseksi tuntematon.

Radiopurskeet ovat ohi välähtäviä radiosignaaleja. Ne kestävät vain tuhannesosasekunnin, eikä kukaan tiedä, miten ne syntyvät. Kymmenen viime vuoden aikana niitä on havaittu parikymmentä kertaa jättimäisillä radioteleskoopeilla.

Vain yhden synty on onnistuttu paikallistamaan. Se tapahtui kolmen miljardin valovuoden päässä sijaitsevassa galaksissa.

Muutkin tunnetut radiopurskeet näyttävät tulleen kaukaa. Tutkijoiden mielestä ei kuitenkaan ole syytä olettaa, ettei niitä tapahtuisi myös omassa galaksissamme Linnunradassa. Silloin maan asukkaiden matkapuhelinverkko ja radiovastaanottimetkin voisivat kuulla ne.

”Lähellä syntyvät radiopurskeet tarjoavat tavallisille kansalaisille tilaisuuden auttaa tähtitieteilijöitä. Kansalaistiede vosi auttaa löytämään uuden lajin galaktisesta eläintarhasta”, sanoo Avi Loeb Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tiedotteessa.

Aiemmat purskeet on havaittu sellaisilla radiotaajuuksilla, joita myös matkapuhelimet, langattomat internet-verkot ja vastaavat laitteet voivat vastaanottaa.

Loebin ja hänen kumppaninsa Dan Maozin suunnitelma on, että kansalaiset voisivat ladata puhelimeensa ilmaisen sovelluksen, joka tarkkailisi jatkuvasti tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi keräämänsä datan tutkijoille.

”Linnunradassa sattuva radiopurske pyyhkäisisi kerralla yli koko planeetan. Jos tuhannet kännykät rekisteröisivät radioaallot samaan aikaan, se olisi ainakin hyvä merkki siitä, että olemme löytäneet todellisen ilmiön”, sanoi ehdotuksen Maoz, joka työskentelee Tel Avivin yliopistossa.

Etsintä saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Tähän asti havaituista kaukaisista purskeista Maoz ja Loeb ovat päätelleet, että omassa galaksissamme niitä voisi sattua kerran 30–1 500 vuodessa. Joskus purskahtelu toistuu kuitenkin sarjana, joka jatkuu kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Yksi sarja saattaa olla meneillään Linnunradassa juuri nyt.

Siinä tapauksessa saalista oli mahdollista saada pian ja tiheästi, jopa kerran viikossa.

Suunnitelman on hyväksynyt julkaistavaksi Monthly Notices of the Royal Society.

Säännöllinen lisä D-vitamiinia ehkäisee hengitysteiden tulehduksia kuten nuhakuumetta.

D on kuuma vitamiini. Osa tutkijoista on vakuuttunut, että D-vitamiinilisän popsiminen vahvistaa vastustuskykyä ja torjuu tulehduksia. Toisten mielestä tästä ei ole tarpeeksi näyttöä.

On havaittu, että ne, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on kovin alhainen, sairastuvat muita herkemmin hengitystien infektioihin, kuten nuhakuumeeseen, keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen.

On myös osoitettu, että D-vitamiini tukee elimistön puolustusreaktiota tiettyjä bakteereita ja viruksia vastaan.

Siitä, suojaako D-vitamiinilisä infektioilta, ei ole kuitenkaan saatu selvyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaus on kyllä, toisten taas ei. Jopa meta-analyysit eli useiden tutkimusten yhteenvedot ovat päätyneet ristiriitaisiin tuloksiin.

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä teki D-vitamiinin voimasta uuden, entistä tarkemman meta-analyysin. Siinä käytiin läpi 25 kaksoissokkotutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 11 000 henkilöä.

Mukana oli myös Tampereen yliopiston ja Puolustusvoimien D-vitamiinitutkimus vuodelta 2010.

Meta-analysiin mukaan otetuissa tutkimuksissa D-vitamiinin annokset vaihtelivat kymmenen mikrogramman päiväannoksesta sataan. Joissakin kokeiltiin tymäkkää kerta-annosta kuukauden tai parin välein. Yhdessä nieltiin jopa viisi milligrammaa kerralla.

Kymmenen mikrogrammaa on suomalainen suositus aikuiselle talvisaikaan, jos ei syö D-vitaminoituja maitotuotteita päivittäin ja kalaa paria kolmea kertaa viikossa.

Tulosten puntarointi vahvisti, että D-vitamiinin lisä tosiaan vahvistaa elimistön suojakilpeä flunssaa ja muita hengitystietulehduksia vastaan.

”Useimmat tietävät, että D-vitamiini on tärkeä luille ja lihaksille. Analyysimme mukaan se auttaa elimistöä myös puolustautumaan hengitystieinfektioilta”, kiteyttää tutkimusryhmään lukeutunut professori Carlos Camargo Harvardin yliopistosta tiedotteessa.

Tartuntojen loitolla pitäminen vaati kuitenkin sitä, että D-vitamiinia napsittiin säännöllisesti päivittäin tai viikottain. Satunnaisesta hevoskuurista ei ollut mitään apua.

Tunnollisesti D-vitamiinipurkilla käyvien tulehdusriski kutistui 12 prosenttia. Eniten hyötyivät odotetusti ne, joilla D-vitamiinia oli alun perin veressään vähiten. Heidän hengitystieinfektion riskinsä puolittui.

Tulosten perustella ravintoa kannattaa ryydittää D-vitamiinilla ainakin sellaisissa väestöissä, missä D-vitamiinista on pula, Camargo esittää kollegoineen British Medical Journal -lehdessä.

Kaikkia asiantuntijoita ei uusinkaan analyysi vakuuta. Tutkijat Mark Bolland Aucklandin yliopistosta ja Alison Avenell Aberdeenin yliopistossa kommentoivat tuoreeltaan samassa lehdessä, että tuloksissa mainittu riskin pieneneminen 12 prosentilla on hämäävä.

”Todellisuudessa vähintään kerran vuodessa akuuttiin hengistystietulehdukseen sairastuneiden osuus väheni D-vitamiinilisien ansiosta 42 prosentista 40:een”, he kirjoittavat.

Heidän mukaansa näin pieni muutos tuskin riittää perustelemaan D-vitamiinipillereihin turvautumista.

”Nykynäyttö ei tue D-vitamiinilisien käyttämistä sairauksien ehkäisyyn, paitsi siinä tapauksessa, että ihmisellä on suuri osteomalasian eli luuston pehmenemisen riski.”

Tuuba
Seuraa 
Viestejä638
Liittynyt10.3.2016

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Olen samaa mieltä ettei 3h välein hiilariladattujen aterioiden syöminen ole luonnollista. Se on varmasti yksi syy ihmisten terveysongelmiin. Elimistö on evoluutiossa kehittynyt toimimaan tietyllä tavalla, siten, mikä on ollut käytännöllistä vallitsevissa olosuhteissa. Uskon, että paaston aikana elimistö tekee asioita, joita se ei aktiivisen ruuansulatuksen aikana tee, samaan tapaan kuin nukkuessa aivot tekevät asioita joita ne eivät valveilla tee. Olemme hienosti poistaneet kulttuuristamme tuon...
Lue kommentti
Neonomide
Seuraa 
Viestejä13450
Liittynyt23.6.2005

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Tuuba kirjoitti: D-vitamiinista, jos tuo tutkimus noin sanoo, niin silloin väestötasolla on vaikutuksia havaittu. Yksittäisen ihmisen kokemuksilla ei ole merkitystä. Voi olla monia syitä miksi et ole hyötynyt D-vitamiinilisästä. Siksi tutkimuksia tehdään, että saadaan selville merkkejä väestötason kausaalisista muuttujista. Yksilötason ohjeet ovat täysin eri asia.
Lue kommentti

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Se mikä ei tapa, vahvistaa solujen jätteenkierrätystä

Saunominen pidentää tutkitusti ikää. Yhdysvalloissa tutkijat ovat nyt paljastaneet sukkulamatojen avulla mekanismin, josta tämä saattaa johtua.

C. elegans -mato on biologien suosikki mitä moninaisimmissa tutkimuksissa.

”Se on läpinäkyvä, joten on helppo katsoa, mitä sen sisällä tapahtuu. Useimmilla sen geeneillä ja välittäjäaineilla on toiminnalliset vastineet ihmisissä. Lisäksi se elää vain joitakin viikkoja, mikä tekee helpoksi sen eliniän mittaamisen”, kertoo tutkimuksen tekijä Caroline Kumsta yhdysvaltalaisen Sanford Burnham Prebys -insituutin tiedotteessa.

Kumstan työryhmä piti nuoria sukkulamatoja tunnin ajan 36 asteen lämpötilassa eli paljon lämpimämmässä kuin missä ne yleensä elävät. Sen tuloksena autofagia kiihtyi selvästi matojen kaikissa kudoksissa, ryhmä raportoi Nature Communications -lehdessä.

Autofagiaksi kutsutaan solujen sisäistä kierrätysjärjestelmää, jossa solu hajottaa vanhat, särkyneet tai tarpeettomat osat ja ottaa ne uusiokäyttöön joko molekyylien raaka-aineena tai polttamalla ne energiaksi. Tämän mekanismin toiminta on jo aiemmin kytketty pitkäikäisyyteen.

Kun matoja lämmitettiin parin päivän kuluttua uudelleen ja pidempään, aiemmin kuumennettut terästyneen autofagian madot selvisivät paremmin.

Tutkijat järkeilivät, että lievä lämpöstressi voi parantaa matojen kykyä käsitellä myös vanhenemisen mukanaan tuomia rasitteita.

Testatakseen tätä oletusta he kokeilivat, miten madot selvisivät Huntingtonin taudista. Siinä hermosolujen proteiinit alkavat ikääntymisen myötä tarttua kiinni toisiinsa ja muodostaa klimppejä aivoissa. Tutkijat antoivat lämpösokin madoille, joiden kudoksissa oli tällaisia yhteen tarkertuvia proteiineja. Lämpökäsittely vähensi proteiiniklimppien määrää.

Löydöksellä voisi olla merkitystä Huntingtonin taudin, mutta myös Alzheimerin ja Parkinsonin tautien kannalta. Ne kaikki aiheutuvat proteiinien kilimmppiintymisestä.

Tämä sopisi yhteen myös sen Itä-Suomen yliopiston tuoreen löydöksen kanssa, että runsas saunominen näyttää suojaavan muistisairaudelta. Tutkimus julkaistiin viime joulukuussa Age and Ageing -lehdessä.

”Nyt moni kysyy pitäisikö ruveta käymään saunassa tai hot joogassa. Se ei ehkä ole ihan huono idea”, Kumsta heittää tutkijoiden tiedotteessa.

”Väestötutkimukset osoittavat, että säännöllisesti saunovat ihmiset elävät pidempään. Mutta vielä täytyy tehdä paljon lisää tutkimusta, ennen kuin tiedämme, onko sillä tekemistä sen autofagian lisäyksen kanssa, jonka lämpöstressi sai aikaan C. elegansissa.”