Meritursaat kuuluvat mesopelagisen merivyöhykkeen eläimiin. Nyt vyöhykkeen eläinten ääntelystä on saatu vihiä. Tämä tursas kuvattiin Helsinki Sea Life -merimaailmassa. Kuva: tuomas selänne
Ylägrafiikassa näkyy, kuinka merieläimet siirtyvät pintavesiin öisin etsimään ravintoa. Alakuva esittää siitä saatua äänihavaintoa. Ääni tulee monista eri eläimistä ja se on siksi huminaa. Ääntä syntyy noin kaksi tuntia päivässä ja se on 3–6 desibeliä äänekkäämpää kuin taustahumu. Äänen taajuus on 300–900 hertsiä. Grafiikka: Simone Baumann-Pickering

Pienemmät merieliöt päästelevät myös ääniä, kuten isot valaat ja delfiinit.

Valtava määrä kaloja, katkarapuja ja mustekaloja elää merissä noin 200–1000 metrissä merenpinnan alla.

Meritutkijat ovat selvittäneet näiden eläinten liikkeitä ääniluotauksen avulla. Ääni syntyy, kun iso määrä kaloja, katkarapuja ja kalmareita liikkuu pimeyden tullessa lähelle merenpintaa ja sitten taas alas.

Nämä eliöt painavat yhdessä noin kymmenen miljardia tonnia. Ravintoketjussa ne ovat linkki mikroskooppisen planktonin ja meren petoeläinten, kuten tonnikalan, ja isojen merinisäkkäiden välissä.

Äänihavainnot voivat ehkä auttaa ymmärtämään paremmin ekosysteemiä, jota ei tunneta vielä kovin hyvin, sanoo biologi Simone Baumann-Pickering Kalifornian yliopistosta San Diegosta.

Valtamerten aluetta, jossa nämä eläimet elävät, kutsutaan ns. mesopelagiseksi merivyöhykkeeksi. Se on valtamerten tai isojen vesistöjen pinta- ja väliveden vyöhyke, jossa ei enää ole rantojen kasvillisuutta.

Se on tumma maailma. 200–2000 metrin syvyyksiin suodattuu enää hyvin vähän valoa. Alueella on myös ravintoa vähemmän kuin pintavesissä.

Siksi alueen merieliöstö vaeltaa pimeässä ylös pintavesiin, jossa on enemmän ravinteita. Pimeys suojaa saalistajilta. Kun aamu sarastaa, eläimet vajoavat takaisin pimeään, mesopelagisen vyöhykkeen tarjoamaan suojaan.

Mertentutkija Baumann-Pickering ryhmineen havaitsi, että näihin päivittäisiin matkoihin ylös- ja alas liittyy selvästi ääni. Hän sai tallennettua herkillä akustisilla laitteilla matalataajuista huminaa.

Tutkijat eivät ole vielä varmaa, mitkä eläimet tuottavat ääniä. Baumann-Pickering epäilee yhdeksi äänten tuottajaksi luukaloja.

Ääni on kolmesta kuuteen desibeliä kovempaa kuin meren taustamelu. Ihmisen korvan on vaikea sitä erottaa. Silti se voisi tarjota uuden tavan tutkia tämän alueen eliöitä.

Ääni kestää noin kaksi tuntia päivästä riippuen, sanoo Baumann-Pickering. Hän esitteli löytöään alkuviikosta merentutkijoiden kokouksessa Yhdysvalloissa. Siitä kertoi myös verkkopalvelu Science Daily.

Delfiinien, valaiden ja muiden isojen merinisäkkäiden ääntely tunnetaan jo melko hyvin, mutta ei pienempien merenelävien.

Mesopelagisen merialueen eliöstö voi myös välittää tietoa äänen avulla. Äänen avulla ehkä viestitään saalistajista.

Akustiikan avulla voisi ehkä selvittää, kuinka ilmastonmuutos tai ylikalastus vaikuttavat tämän alueen eläimiin.

Tulokset eivät suoraan sovellu ihmiseen.

Yhdysvalloissa tehty rottatutkimus on jo ennen virallista julkistamistaan herättänyt mediakohun, sillä sen alustavien tulosten mukaan kännykän säteily lisää rotilla tiettyjä syöpäkasvaimia.

Kännykän käytön on epäilty lisäävän syöpäriskiä jo pitkään, mutta tutkimusnäyttö on ollut ristiriitaista. Välillä yhteys löytyy, välillä ei.

Uusi tutkimus on huomionarvoinen, koska koe-eläimiä oli seurattu poikkeuksellisen pitkään. Tutkittuja rottia altistettiin tietylle määrälle radiotaajuussäteilyä päivittäin, kohdusta aina parin vuoden ikään asti.

Käytetty säteily oli samanlaista ionisoimatonta säteilyä kuin matkapuhelimissa ja mikroaaltouuneissa. Taajuudeltaan se oli 900 tai 1 900 megahertsiä.

Ionisoimattoman säteilyn energia ei riitä dna:n vaurioittamiseen samaan tapaan kuin vaikka ydinvoimalan tai röntgen-laitteen ionisoiva säteily. Silti se voi mahdollisesti vaurioittaa kudoksia esimerkiksi kuumentamalla niitä.

Rotat jaettiin tutkimuksessa neljään ryhmään, joista kuhunkin kuului 90 jyrsijää. Yksi ryhmä sai säteilyä päivässä 1,5 wattia painokiloa kohti, toinen 3 wattia ja kolmas ryhmä 6 wattia kiloa kohden. Neljäs rottaryhmä toimi verrokkina, sitä ei säteilytetty lainkaan.

Säteilyä saaneilla rotilla esiintyi muita enemmän tiettyjä hermotukisoluista lähtöisin olevia kasvaimia aivoissa ja sydämessä.

Tutkimus ei ole vielä käynyt läpi virallista vertaisarviointia, mutta jos se läpäisee tämän laaduntarkkailun, sitä voidaan pitää merkittävänä.

”Radiotaajuussäteilyn ei ole ennen osoitettu olevan karsinogeenistä eli syöpää aiheuttavaa”, kommentoi säteilybiologiaa ja -epidemologiaa tutkiva professori Jukka Juutilainen Itä-Suomen yliopistosta.

Vaikka radiotaajuussäteilyn ja syövän väliltä löytyisi yhteys, se ei vielä tarkoita, että kyseistä säteilyä hyödyntävät matkapuhelimet ja langattomat internetlähettimet olisivat terveydelle vaarallisia. Juutilainen neuvoo kiinnittämään huomiota määriin.

”Kun ihminen pitää korvallaan kännykkää, joka lähettää signaalia maksimiteholla, voidaan pään sisältä juuri puhelimen kohdalta löytää gramman kokoinen kudospala, josta saadaan mitattua watin säteilyannos kilogrammaa kohden”, hän suhteuttaa.

Rottatutkimuksen säteilyannokset olivat siis valtavia, ja ne kohdistettiin vieläpä koko eläimeen. Ihminen ei saisi vastaavia annoksia, vaikka teippaisi kännykän poskelle koko päiväksi.

Tutkimuksessa säteily lisäsi kasvaimia ainoastaan urosrotilla. Lisäksi säteilytetyt urosrotat elivät keskimäärin pidempään kuin verrokkiryhmän. Tätä ei alustavien tietojen pohjalta ole pystytty selittämään. Tutkimuksen tulokset on kokonaisuudessaan tarkoitus julkaista vasta ensi vuoden syksynä.

Kännykän ja syövän yhteyttä on vaikea tutkia ihmisillä, koska melkein kaikilla on jo matkapuhelin. Siksi tämäkin tutkimus tehtiin rotilla. Ne ovat oivia mallieläimiä, mutta esimerkiksi lääketutkimuksessa on usein huomattu, etteivät niillä kehitellyt lääkkeet välttämättä tehoa ihmisillä.

Ihmisillä kännykän vaikutusta on tutkittu usein väestötutkimuksilla, joissa esimerkiksi aivokasvaimen saaneita ihmisiä verrataan muihin kysymällä heiltä kännykän käytöstä ja muista elämäntapatekijöistä. Näiden tutkimusten heikkouden huomaa miettimällä, paljonko itse on käyttänyt puhelinta viimeisen viikon, kuukauden tai viiden vuoden aikana. Muistikuvat voivat johtaa harhaan.

Käynnissä on myös tutkimuksia, joissa yhden ja saman ihmisjoukon terveyttä ja kännykän käyttöä seurataan vuosien ajan teleoperaattorilta ja terveydenhuollolta saatujen tietojen varassa. Koska seuranta-ajan on oltava pitkä, tuloksia on vasta vähän.

Se tiedetään jo, että esimerkiksi aivokasvaimet eivät ole lisääntyneet viime vuosikymmeninä, vaikka kännyköiden käyttö on.

Tulkuri.
Liittynyt12.1.2006
Viestejä474
Viesti

:)

Ei yllättävää että osoittautuu haittoja. Syöpä nyt ehkä vain yksi ilmenemismuoto. Elävän olion solu toimii aktiivisesti ja tätä aktiviteettiä häiritään koko ajan enevässä määrässä,,eli syöpä lienee vain yksi sairaus mitä voi aiheutua.

Ongelmahan ei ole pelkästään kännykän säteily vaan yleensä radiotaajuisen säteily lisääntyminen kokonaisvaltaisesti elinympäristössämme,

- kännykät

- radioaallot

- tutkat

- langattomat laitteet

- sisäverkot

- jne

Niin se vaan on, jos ei ole toisin. :)

Käyttäjä1602
Liittynyt4.2.2016
Viestejä5
Viesti

Kokeessa aikaiset kuolemat vähensivät syöpien esiintyvyyttä. Odotusarvot noille syöville noilla rottalinjoilla on sellaiset että kännykkärotat noudattivat ennakko-odotusta, ja kontrollissa oli jotain outoa.

Naisten Facebook-postauksissa vilisevät sanat ”ihana” ja ”kiitos”, miesten ”voitto” ja ”taistelu”.

Miesten on väitetty olevan Marsista ja naisten Venuksesta – ja tämä kaavamainen mielikuva näyttää olevan totta ainakin Facebookissa, osoitti yhdysvaltalais-australialainen tutkimus.

Tutkijaryhmä pyysi yli 65 000:lta Facebook-käyttäjältä luvan tutkia heidän viestejään. Seulottavaksi noukittiin noin kymmenen miljoonaa viestiä.

Kävi ilmi, että naiset käyttävät lämminhenkisempiä sanoja kuin miehet. He suosivat esimerkiksi termejä ihana, onnellinen, syntymäpäivä, tytär, vauva, innostunut ja kiitollinen. Miesten useimmin käyttämiin sanoihin taas lukeutui muun muassa vapaus, voittaa, hävitä, taistelu ja vihollinen.

Analyysin mukaan naiset mainitsivat miehiä useammin ystävät, perheen ja sosiaaliset suhteet. Miehet taas kiroilivat useammin, ja heidän tyylinsä viestiä oli vihaisempi. He väittelivät naisia enemmän. He myös puhuivat useammin esineistä kuin ihmisistä.

”Keskimäärin naiset käyttivät myötätuntoisempaa ja ystävillisempää kieltä kuin miehet, jotka taas olivat vihamielisempiä”, tutkijat kiteyttävät tutkimustiedotteessaan.

Naiset onnistuivat tutkijoiden mukaan kuitenkin olemaan jopa miehiä vakuuttavampia lempeämmästä kielenkäytöstään huolimatta.

Ero kielenkäytössä oli niin suurta, että algoritmi pystyi arvaamaan kirjoittajan sukupuolen 90 prosentin varmuudella.

"Sosiaalisen median kielen tutkiminen on tuore näkökulma sukupuolierojen ymmärtämiseen”, sanoo H. Andrew Schwartz Stony Brookin yliopistosta.

“Monella tapaa naisten ja miesten käsittelemät aiheet eivät yllättäneet – ne istuvat yleisiin sukupuolistereotypioihin. Laskennalliset menetelmät vain toivat ne esiin”, tutkijaryhmään niin ikään lukeutunut Margaret Kern lisää.

Tutkimuksen julkaisi Plos One.

Edes viimekätinen antibiootti ei bakteeriin tepsi.

Asiantuntijat ovat jo vuosikausia varoitelleet bakteereista, joihin eivät tepsi enää mitkään lääkkeet. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan pelkästään Euroopan unionissa kuolee vuosittain 25 000 ihmistä lääkkeille vastustuskykyisten bakteerien takia.

Uusi, pelkoa herättävä bakteeri on nyt löytynyt Yhdysvalloista.

Superbakteerit ovat tunnettuja myös Suomessa. Kaikille antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat meillä onneksi harvinaisia, niitä tulee yleensä muutamia vuodessa ulkomaantuliaisina.

Sen sijaan lähes kaikille antibiooteille resistenttejä bakteereita on enemmän. Yleisimpiä niistä ovat esbl-suolistobakteerit, joita löytyy noin 5 000 suomalaispotilaalta vuosittain. Niihin puree vielä muutama antibiootti.

Jos bakteeri on kehittänyt vastustuskyvyn uusille antibiooteille, lääkärit ovat joutuneet viimeisenä keinona turvautumaan vanhoihin, myrkyllisyytensä takia käytöstä poistettuihin lääkkeisiin.

Tällainen viimeinen oljenkorsi on ollut kolistiini. Se tepsii niin kutsuttuihin gramnegatiivisiin bakteereihin, kuten E.coliin ja salmonellaan. Kolistiini kehitettiin jo vuonna 1959, mutta sen käyttö lopetettiin, kun huomattiin, että se voi aiheuttaa munuaisvaurioita. Lääkärit päätyivät 2000-luvulla kuitenkin ottamaan sen uudelleen käyttöön tapauksissa, joissa muita keinoja ei ole.

”Kolistiini on viimeisiä konsteja nujertaa bakteerit, jotka ovat vastustuskykyisiä muille antibiooteille. Se on ollut paras työkalu hoitaa multiresistenttejä bakteereita, joihin muut lääkkeet eivät enää pure. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sekin on menettämässä tehonsa”, yhdysvaltalainen tutkijaryhmä toteaa tutkimustiedotteessa.

Viime vuoden marraskuussa kiinalaistutkijat raportoivat The Lancet-lehdessä paikantaneensa paikallisista kolibakteereista geenin, joka tekee niistä vastustuskykyisen kolistiinille. Tämä mcr-1-geeni löytyi niin ihmisistä, sioista kuin broilerinlihasta.

Löytö sai tanskalaistutkijat käymään Tanskassa kerättyjä E.coli- ja salmonellanäytteitä uudestaan läpi. Analyysissä pelätty mcr-1-geeni löytyi yhdeltä viime vuonna sairastuneelta potilaalta sekä viidestä ruokanäytteestä vuosilta 2012–2014.

Pelätty geenimuunnos on ehtinyt nyt siis myös Yhdysvaltoihinkin, raportoivat tutkijat torstaina Antimicrobial Agents and Chemotherapy -tiedelehdessä. Mcr-1-geeni löytyi virtsatietulehdusta potevan naisen virtsanäytteestä Pennsylvaniassa. Yhdysvaltalaisviranomaiset ilmoittivat tällä viikolla eristäneensä resistenssigeenin myös sian suolistosta.

Ongelmaa pahentaa se, että tämä geeni voi siirtyä muihinkin bakteereihin ja syventää siten maailmanlaajuista antibioottiresistenssiä, tutkijat huomauttavat.

”Yhdysvaltalaislöytö on erittäin huolestuttava”, kommentoi dekaani, bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta.

”Meiltä Suomesta tätä kolistiiniresistenttiä kantaa ei ole vielä löytynyt, mutta on vain ajan kysymys, milloin se ilmestyy tänne. Siksi sairaaloihin pitäisi rakentaa torjuntajärjestelmä, jolla bakteeri saataisiin seulottua ja eristettyä heti alkuunsa”, hän sanoo.

”Valitettavasti ammattitaitoisia bakteerien resistenssin ansiantuntijoita on nyt vähennetty niin, että tämä on erittäin vaikeaa.”

Jos antibioottiresistenssi leviää, konstit ovat vähissä. Uusista lääkkeistä on olemassa vasta aihioita, eikä niiden tehosta ole takuuta.

Keksintö auttaa erottamaan, kuka todennäköisimmin vielä herää koomasta.

Aivovammoista toipumista voidaan ennustaa tarkkailemalla aivojen energiankulutusta, selvisi Current Biologyn julkaisemassa tutkimuksessa.

Vakavan aivovamman saanut ihminen ei välttämättä reagoi mihinkään ulkoisiin ärsykkeisiin.

Silti hänen tietoisuutensa voi olla jollain tasolla hereillä. Tätä on vaikea tietää, jos edes pupillit eivät supistu, vaikka niitä osoittaisi lampulla.

Nyt kansainvälinen tutkimusryhmä huomasi keinon, jolla aivovammasta kärsivän potilaan tietoisuuden astetta ja kehitystä voidaan melko luotettavasti mitata.

Se tapahtuu yksinkertaisesti aivojen glukoosinkulutusta mittaamalla.

Tutkijat mittasivat ja kartoittivat 131 aivovammapotilaan aivojen glukoosiaineenvaihduntaa. Glukoosi on sokeri, joka toimii aivojen polttoaineena. Osan potilaista tiedettiin olevan täysin tiedottomassa tilassa, osan tietoisuus toimi osittain.

Potilaiden verenkiertoon laskettiin glukoosia, jonka kulkua elimistössä pystyttiin seuraamaan kuvantamislaitteilla siihen lisätyn varjoaineen ansiosta.

Selvisi, että aivojen glukoosinkulutus vaihteli potilaan tietoisuuden tason mukaan. Mitä paremmin aivot toimivat, sitä enemmän ne kuluttivat energiaakin.

Energiankulutuksen perusteella onnistuttiin ennustamaan sekin, miten todennäköisesti tiedottoman henkilön tietoisuus oli palautumassa.

Jos aivot kuluttivat glukoosia alle 42 prosenttia normaalitasosta, tietoisuus uinui eikä palautunut koko vuoden kestäneen seurannan aikana.

Aivojen aineenvaihdunta ennusti tietoisuuden asteen ja kehityksen ällistyttävän hyvin, 94 prosentin varmuudella.

”Tärkein havaintomme on, että tietoisuus on hyvin energiaa vievä prosessi, johon aivot osallistuvat laajasti”, sanoo tutkimusta tehnyt Johan Stender Kööpenhaminan yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Hän pitää mahdollisena, että aivojen toiminnassa tapahtuu jokin perinpohjainen muutos, kun energiankulutus laskee alle havaitun rajan.

Tämä voi selittää tietoisuuden ja tiedottomuuden välistä rajaa. Olettamuksen vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimusta.