Meritursaat kuuluvat mesopelagisen merivyöhykkeen eläimiin. Nyt vyöhykkeen eläinten ääntelystä on saatu vihiä. Tämä tursas kuvattiin Helsinki Sea Life -merimaailmassa. Kuva: tuomas selänne
Ylägrafiikassa näkyy, kuinka merieläimet siirtyvät pintavesiin öisin etsimään ravintoa. Alakuva esittää siitä saatua äänihavaintoa. Ääni tulee monista eri eläimistä ja se on siksi huminaa. Ääntä syntyy noin kaksi tuntia päivässä ja se on 3–6 desibeliä äänekkäämpää kuin taustahumu. Äänen taajuus on 300–900 hertsiä. Grafiikka: Simone Baumann-Pickering

Pienemmät merieliöt päästelevät myös ääniä, kuten isot valaat ja delfiinit.

Valtava määrä kaloja, katkarapuja ja mustekaloja elää merissä noin 200–1000 metrissä merenpinnan alla.

Meritutkijat ovat selvittäneet näiden eläinten liikkeitä ääniluotauksen avulla. Ääni syntyy, kun iso määrä kaloja, katkarapuja ja kalmareita liikkuu pimeyden tullessa lähelle merenpintaa ja sitten taas alas.

Nämä eliöt painavat yhdessä noin kymmenen miljardia tonnia. Ravintoketjussa ne ovat linkki mikroskooppisen planktonin ja meren petoeläinten, kuten tonnikalan, ja isojen merinisäkkäiden välissä.

Äänihavainnot voivat ehkä auttaa ymmärtämään paremmin ekosysteemiä, jota ei tunneta vielä kovin hyvin, sanoo biologi Simone Baumann-Pickering Kalifornian yliopistosta San Diegosta.

Valtamerten aluetta, jossa nämä eläimet elävät, kutsutaan ns. mesopelagiseksi merivyöhykkeeksi. Se on valtamerten tai isojen vesistöjen pinta- ja väliveden vyöhyke, jossa ei enää ole rantojen kasvillisuutta.

Se on tumma maailma. 200–2000 metrin syvyyksiin suodattuu enää hyvin vähän valoa. Alueella on myös ravintoa vähemmän kuin pintavesissä.

Siksi alueen merieliöstö vaeltaa pimeässä ylös pintavesiin, jossa on enemmän ravinteita. Pimeys suojaa saalistajilta. Kun aamu sarastaa, eläimet vajoavat takaisin pimeään, mesopelagisen vyöhykkeen tarjoamaan suojaan.

Mertentutkija Baumann-Pickering ryhmineen havaitsi, että näihin päivittäisiin matkoihin ylös- ja alas liittyy selvästi ääni. Hän sai tallennettua herkillä akustisilla laitteilla matalataajuista huminaa.

Tutkijat eivät ole vielä varmaa, mitkä eläimet tuottavat ääniä. Baumann-Pickering epäilee yhdeksi äänten tuottajaksi luukaloja.

Ääni on kolmesta kuuteen desibeliä kovempaa kuin meren taustamelu. Ihmisen korvan on vaikea sitä erottaa. Silti se voisi tarjota uuden tavan tutkia tämän alueen eliöitä.

Ääni kestää noin kaksi tuntia päivästä riippuen, sanoo Baumann-Pickering. Hän esitteli löytöään alkuviikosta merentutkijoiden kokouksessa Yhdysvalloissa. Siitä kertoi myös verkkopalvelu Science Daily.

Delfiinien, valaiden ja muiden isojen merinisäkkäiden ääntely tunnetaan jo melko hyvin, mutta ei pienempien merenelävien.

Mesopelagisen merialueen eliöstö voi myös välittää tietoa äänen avulla. Äänen avulla ehkä viestitään saalistajista.

Akustiikan avulla voisi ehkä selvittää, kuinka ilmastonmuutos tai ylikalastus vaikuttavat tämän alueen eläimiin.

Pala on irronnut jättiläiskimpaleesta.

Avaruudesta on löytynyt pienin tähän asti tunnettu asteroidi. Jos 2015 TC25 iskeytyy Maahan, ei tarvitse pelätä mittavia tuhoja. Sen koko on kaksi metriä.

Arizonan yliopiston tähtitieteilijä Vishnu Reddy pystyi ryhmineen löytämään näin pienen kappaleen, koska se on niin kirkas, kertoo Reddy tiedotteessa. Asteroidi heijastaa laskujen mukaan 60 prosenttia auringonvalosta, joka siihen osuu.

Asteroidi löytyi Arizonan yliopiston kartoituksessa, joka tehtiin jo lokakuussa 2015. Silloin asteroidi ohitti maapallon vain 128 000 kilometrin päästä. Se on alle kolmasosa Maan ja Kuun keskietäisyydestä.

Tutkakuvassa ja videossa näkyy asteroidin rata.

Reddyn mukaan tutkimus osoittaa, että asteroidin pinta on harvinaista vaaleaa kiveä, jonka nimi on aubriitti.Kivessä on enimmäkseen silikaatteja, joita syntyy hapettomassa ympäristössä hyvin korkeissa lämpötiloissa. Vain yksi tuhannesta Maahan pudonneesta meteoriitista kuuluu tähän kivien luokkaan.”Meillä on ensi kertaa tarkkaa tietoa näin pienestä asteroidista, joka on itse asiassa meteoroidi”, sanoo Reddy. Hän tarkoittaa, että Maan ilmakehään osuessaan se melko varmasti palaisi kokonaan eikä isoja osia iskisi Maahan.Asteroidit ovat kivistä ylijäämää ajalta, jolloin aurinkokunta muodostui. Suurin osa niistä kiertää Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Osa asteroideista leikkaa Maan kiertoradan. Sellaisia on löytynyt jo 15000. Niitä seurataan muita asteroideja tarkemmin. Joku näistä kivistä voi törmätä ennen pitkää Maahan.Pikku asteroidi pyörähtää akselinsa ympäri kerran kahdessa minuutissa. Siltä näyttää puuttuvan tumma pölypeite, joka on usein isoilla asteroideilla. Reddy uskoo, että pieni kivi on lohjennut isommasta asteroidista nimeltä 44 Nysa. Se on myös kirkas asteroidi, joka kiertää Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä. Nysa on jo suurkaupungin kokoluokkaa.

Syljen kemia vaikuttaa toukkien kasvuun ja pesän kokoon.

Muurahaiset vaihtavat suusta suuhun syljen ja nesteiden välityksellä proteiineja ja pieniä kemiallisia molekyylejä. Niissä on signaaleja, jotka vaikuttavat muurahaisten yhteisen pesän kehitykseen ja sen organisointiin.

Näin kertovat asiaa tutkineet biologit Lausannen yliopistossa Sveitsissä.

Yhteiskuntahyönteisten suiden kohtaamista on yleensä tutkittu vain ruuan siirtämisenä aikuiselta jälkeläiselle tai aikuiselta toiselle.

Sveitsissä päätettiin kuitenkin tutkia tarkemmin hevosmuurahaisten ”suutelua” eli nesteiden vaihtoa. Kävi ilmi, että suusta suuhun siirtyy ilman ruokaa tai ruuan kanssa proteiinien, hormonien ja muiden pienten molekyylien koktaili.

”Suutelu” on tärkeää monissa yhteyksissä, esimerkiksi silloin, kun muurahainen palaa jälleen pesään eristämisen jälkeen, kertoo professori Laurent Keller.

Tutkijat löysivät syljestä useita proteiineja. Ne näyttävät säätelevän muurahaisten kasvua ja nuoren hyönteisen kehitystä.

Sitten tutkijat lisäsivät löytämiään proteiineja siihen ravintoon, joilla muurahaisten ruokkivat toukkiaan. Toukasta kasvoi tällöin kaksi kertaa varmemmin aikuinen muurahainen. Tämä osoittaa, että kasvavalle muurahaiselle tärkeitä hormoneja ja muita molekyylejä siirretään suusta suuhun.

Muurahaiset näyttäisivät ikään kuin sosiaalisena verkostona päättävän, miten pesä kehittyy. Näin sanoo asiaa tutkinut Adrian LeBoeuf Science Daily -verkkojulkaisulle.

Muurahaiset voivat syljen avulla määrittää pesän kokoa. Kemialliset signaalit vaikuttavat myös siihen, mistä toukista tulee isoja muurahaisia tai jopa kuningattaria. Syljen kemian avulla voi myös tunnistaa saman pesän jäsenet.

Nesteiden vaihto on kuin yksi viestinnän kanava muurahaisten yhdyskunnassa.

Nyt sveitsiläiset haluaisivat tutkia, miten sylki vaikuttaa muissa hyönteisissä ja eläimissä. Muurahaisista kertoi alun perin tiedelehti eLife.

Lucy putosi puusta kuolemaansa muttei taitamattomuuttaan.

Maailman kuuluisimpiin fossiileihin kuuluva ihmisen esiäiti Lucy on paljastanut lisää menneisyydestään. Aiemmin syksyllä saatiin tietää, että Australopithecus afarensis -lajiin kuulunut etelänapina kuoli mitä todennäköisimmin vammoihin, joita se sai pudottuaan puusta.

Nyt toinen tutkimusryhmä on saanut vakuuttavaa näyttöä siitä, että Lucy ei tipahtanut ainakaan kokemattomuuttaan. Se vietti ison osan elämästään puun oksilla.

Tutkijat ovat kiistelleet etelänapinoiden liikkumistavasta pitkään. Niiden alaraajat kun näyttävät sopeutuneen kahdella jalalla tepasteluun. Toisaalta yläraajatkin näyttävät voimakkailta ja kiipeämiseen sopivilta.

Käyttikö Lucy niitä todella oksissa roikkumiseen, vai olivatko ne vain jäänne puissa viihtyneiltä esi-isiltä? Vastaus saatiin erittäin tarkan kerroskuvauksen avulla.

Lucy on ikäisekseen hyvin säilynyt fossiili. Siihen kuuluu sekä ylä- että alaraajojen luita. Kun Lucyn kivettyneet jäänteet olivat kiertueella Yhdysvalloissa vuonna 2008, Texasin yliopiston tutkijat ottivat sen olka- ja reisiluista yli 35 000 kerroskuvaa.

Kuvia yhdistelemällä tutkijat pystyivät tutkimaan luiden sisäistä rakennetta. Luiden paksuus kieli siitä, miten Lucy on käsiään ja jalkojaan käyttänyt.

”Jos esimerkiksi putkilossa tai juomapillissä on ohuet seinämät, se taittuu helposti, kun taas paksu seinämä ehkäisee taipumista. Luut ovat rakentuneet samaan tapaan”, selittää tutkimusta tehnyt Christopher Ruff tiedotteessa. Ruff työskentelee toiminnallisen anatomian ja evoluution professorina Johns Hopkins -yliopistossa.

Esimerkiksi tennispelaajilla mailakäden luut kehittyvät harjoittelun ansiosta vahvemmiksi kuin toisessa kädessä.

Selvisi, että Lucy kulki elämänsä aikana paljon sekä maassa että puussa. Voimakkaat käsivarret eivät siis olleet pelkästään olkapäistä roikkuvat muinaismuistot, vaan Lucy käytti niitä päivittäin kiipeilemiseen.

Mahdollisesti Lucy asettui oksistoon yöpuulle samaan tapaan kuin simpanssit nykyään. Se taapersi paljon myös jaloillaan, mutta ei todennäköisesti yhtä pitkiä matkoja kuin me.

Kaiken kaikkiaan kaukainen sukulaisemme oli hyvin lihaksikas ja muistutti siinä mielessä enemmän simpansseja kuin meitä. Lucy oli arviolta 120 senttiä pitkä ja painoi kolmisenkymmentä kiloa.

Lucyn puuhia selvittäneen tutkimuksen julkaisi tiedelehti PlosOne.

Hengen tunteminen aiheutti mormoneilla säpinää aivojen palkitsemisjärjestelmässä.

Hengelliset kokemukset aktivoivat uskovan aivojen palkitsemisjärjestelmän – sen saman, joka saa esimerkiksi seksin, huumeet tai musiikin tuntumaan hyvältä, osoittivat yhdysvaltalaiset tutkijat.

”Alamme ymmärtää, miten aivot osallistuvat kokemuksiin, jotka uskovaiset tulkitsevat hengellisiksi tai pyhiksi”, sanoo tutkija Jeff Anderson Utahin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Andersonin ryhmä tutki asiaa 19 hartaan mormonin avulla. Heille luettiin tuttuja otteita Mormonin kirjasta ja näytettiin kirkon tuottamia videoita. Samalla heidän aivotoimintaansa rekisteröitiin toiminnallisella magneettikuvauslaitteella.

Tutkijat seurasivat tarkoin myös osallistujien omia arvioita tuntemuksistaan. Lähes kaikki heistä kertoivat kokevansa samoja tunteita kuin jumalanpalveluksen aikana: rauhaa ja lämpöä. Moni oli kyynelissä, kun poistui skannerista.

Yhdessä kokeessa koehenkilöitä pyydettiin painamaan nappia, kun he tunsivat hengellisyyden kivunneen huippuunsa.

Aivokuvat paljastivat, että hengellisyyden huipputunne nivoutui accumbens-tumakkeen toimintaan. Se on osa aivojen palkitsemisjärjestelmää, joka välittää mielihyvähormoni dopamiinia sekä tunnealueille että etuotsalohkoon tunteiden ja käyttäytymisen kontrollikeskukseen.

Kiivaimmin accumbens-tumake ahkeroi 1–3 sekuntia ennen kuin koehenkilö painoi nappia. Sama toistui jokaisessa neljässä kokeessa.

Kun testattava ”tunsi hengen”, hänen sykkeensä nopeutui ja hengitys syveni. Hengellinen kokemus kytkeytyi myös etuotsalohkoon. Niin ikään se aktivoi myös tarkkaavuusalueet.

Tutkijat eivät vielä tiedä, onko aivoaktivaatio samanlainen kaikissa hengellisissä kokemuksissa.

Jotkin tulokset vihjaavat, että meditaatio vaikuttaa aivoihin eri tavoin. Se näyttää muun muassa tyynnyttävän pelkokeskuksena toimivaa mantelitumaketta.

Tutkimuksen julkaisi Social Neuroscience.

mdmx
Seuraa 
Viestejä2305
Liittynyt23.11.2009

Hengellisyys tuottaa mielihyvää uskovien aivoissa

Alkoholilla on ikäviä terveydellisiä sivuvaikutuksia, muutenhan se olis ihan oolrright. Jos nyt unohtetaan kaikki muu, niin yksi perustavalaatuinen ongelma uskolla onnellisuuden lähteenä on se, että kun ei usko, niin ei usko. Turha sitä on saarnata, se nyt ei ainakaan saa ketään uskomaan. :)
Lue kommentti

Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä6359
Liittynyt20.1.2013

Hengellisyys tuottaa mielihyvää uskovien aivoissa

mdmx kirjoitti: Alkoholilla on ikäviä terveydellisiä sivuvaikutuksia, muutenhan se olis ihan oolrright. Jos nyt unohtetaan kaikki muu, niin yksi perustavalaatuinen ongelma uskolla onnellisuuden lähteenä on se, että kun ei usko, niin ei usko. Turha sitä on saarnata, se nyt ei ainakaan saa ketään uskomaan. :) Fundamentalistisesti harrastetuista uskonnoista on havaittu sivutuotteena hyvinkin ikäviä ihmisten terveyteen liittyviä sivuvaikutuksia, kuten kuolema.
Lue kommentti