Meritursaat kuuluvat mesopelagisen merivyöhykkeen eläimiin. Nyt vyöhykkeen eläinten ääntelystä on saatu vihiä. Tämä tursas kuvattiin Helsinki Sea Life -merimaailmassa. Kuva: tuomas selänne
Ylägrafiikassa näkyy, kuinka merieläimet siirtyvät pintavesiin öisin etsimään ravintoa. Alakuva esittää siitä saatua äänihavaintoa. Ääni tulee monista eri eläimistä ja se on siksi huminaa. Ääntä syntyy noin kaksi tuntia päivässä ja se on 3–6 desibeliä äänekkäämpää kuin taustahumu. Äänen taajuus on 300–900 hertsiä. Grafiikka: Simone Baumann-Pickering

Pienemmät merieliöt päästelevät myös ääniä, kuten isot valaat ja delfiinit.

Valtava määrä kaloja, katkarapuja ja mustekaloja elää merissä noin 200–1000 metrissä merenpinnan alla.

Meritutkijat ovat selvittäneet näiden eläinten liikkeitä ääniluotauksen avulla. Ääni syntyy, kun iso määrä kaloja, katkarapuja ja kalmareita liikkuu pimeyden tullessa lähelle merenpintaa ja sitten taas alas.

Nämä eliöt painavat yhdessä noin kymmenen miljardia tonnia. Ravintoketjussa ne ovat linkki mikroskooppisen planktonin ja meren petoeläinten, kuten tonnikalan, ja isojen merinisäkkäiden välissä.

Äänihavainnot voivat ehkä auttaa ymmärtämään paremmin ekosysteemiä, jota ei tunneta vielä kovin hyvin, sanoo biologi Simone Baumann-Pickering Kalifornian yliopistosta San Diegosta.

Valtamerten aluetta, jossa nämä eläimet elävät, kutsutaan ns. mesopelagiseksi merivyöhykkeeksi. Se on valtamerten tai isojen vesistöjen pinta- ja väliveden vyöhyke, jossa ei enää ole rantojen kasvillisuutta.

Se on tumma maailma. 200–2000 metrin syvyyksiin suodattuu enää hyvin vähän valoa. Alueella on myös ravintoa vähemmän kuin pintavesissä.

Siksi alueen merieliöstö vaeltaa pimeässä ylös pintavesiin, jossa on enemmän ravinteita. Pimeys suojaa saalistajilta. Kun aamu sarastaa, eläimet vajoavat takaisin pimeään, mesopelagisen vyöhykkeen tarjoamaan suojaan.

Mertentutkija Baumann-Pickering ryhmineen havaitsi, että näihin päivittäisiin matkoihin ylös- ja alas liittyy selvästi ääni. Hän sai tallennettua herkillä akustisilla laitteilla matalataajuista huminaa.

Tutkijat eivät ole vielä varmaa, mitkä eläimet tuottavat ääniä. Baumann-Pickering epäilee yhdeksi äänten tuottajaksi luukaloja.

Ääni on kolmesta kuuteen desibeliä kovempaa kuin meren taustamelu. Ihmisen korvan on vaikea sitä erottaa. Silti se voisi tarjota uuden tavan tutkia tämän alueen eliöitä.

Ääni kestää noin kaksi tuntia päivästä riippuen, sanoo Baumann-Pickering. Hän esitteli löytöään alkuviikosta merentutkijoiden kokouksessa Yhdysvalloissa. Siitä kertoi myös verkkopalvelu Science Daily.

Delfiinien, valaiden ja muiden isojen merinisäkkäiden ääntely tunnetaan jo melko hyvin, mutta ei pienempien merenelävien.

Mesopelagisen merialueen eliöstö voi myös välittää tietoa äänen avulla. Äänen avulla ehkä viestitään saalistajista.

Akustiikan avulla voisi ehkä selvittää, kuinka ilmastonmuutos tai ylikalastus vaikuttavat tämän alueen eläimiin.

Eniten luettiin yllättävää uutista, että liikunta ei lisääkään kalorien kulutusta.

1. Ahkera liikunta ei lisääkään energian kulutusta

Elimistö sopeutuu treenaamiseen eikä enää lisää kalorin polttoa kovastakaan urheilusta. Vain vähän liikkuvien kalorin kulutus nousee hiukan liikunnan lisäämisestä.

2. Lsd palauttaa aivot samanlaiseen tilaan kuin vauvana

Psykedeelin vaikutusta aivoihin kuvattiin ensi kertaa. Kuvissa aivot leiskuvat vähän joka puolelta.

3. Mystiset painovoima-aallot havaittiin ensimmäistä kertaa

Albert Einsteinin ennustamat gravitaatioaallot ovat vuoden tieteellinen jymyuutinen. Kaksi mustaa aukkoa yhtyi ja pisti avaruuden värielemään. Äsken aaltoja nähtiin toistamiseen Ligo-laitteilla.

4. Kannabis ei vähennäkään teinin älyä

Pössyttelijä pärjää älykkyystestissä huonommin, mutta aivoja ei hidasta marihuana vaan perheympäristö.

5. Mysteeripurkaus avaruudesta välähti useita kertoja

Avaruuden nopeat radiopurkaukset ovat tähän asti olleet ainutkertaisia. Nyt jokin lähde lähetti niitä kymmenen.

6. Eläin heräsi eloon ja lisääntyi oltuaan 30 vuotta jäädytettynä

Etelämantereelta 1980-luvun alussa pakastimeen poimittu karhukainen virkosi. Eläimen salaisuus on kyky sammuttaa elintoimintonsa jäätävissä oloissa.

7. Kohtuusiemailu ei olekaan terveellistä

Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että maltillinen alkoholin käyttö suojaisi sairauksilta paremmin kuin raittius. Tutkimuksissa on kuitenkin virhelähde. Kun se poistetaan, ei etua raittiisiin enää ole.

8. Neandertalit käyttivät sytytysainetta nuotioihinsa

Sukuputtoon kuolleet lähisukulaisemme osasivat käyttää kemiaa tulen tekemiseksi, jos iusi tulkinta tunnetuista kiviesineistä pitää paikkansa.

9. Fuusiokoevoimalassa hehkui jo vety 80 miljoonassa asteessa

Saksalainen stellaraattorivoimala hallitsi neljäsosasekunnin ajan kuumaa fuusioplasmaa. Koe oli onnistunut.

10. Psykedeelinä tunnettu psilosybiini voi lievittää masennusta

Aistiharhoja aiheuttava yhdiste auttoi potilaita, joita lääkkeet tai terapia eivät hyödyttäneet.

Tiede.fi on kesätauolla, ja päivittäiset tiedeuutiset palaavat 1.8.

Toimitus toivottaa lukijoille hyvää kesää!

Sosiaalisten suhteiden kapeneminen ei ole tyypillistä ainoastaan ihmiselle, selvisi berberiapinoita tutkimalla.

Jälleen yksi ihmisen ominaisuus on osoittautumassa pikemminkin apinalliseksi kuin inhimilliseksi. Meidän ihmisten kun tiedetään vanhetessamme valikoivan aiempaa tarkemmin, miten ja kenen kanssa aikaamme vietämme.

Kranttuilun voi ajatella liittyvän ihmisen oivallukseen oman elämänsä rajallisuudesta ja haluun käyttää jäljellä oleva aika mahdollisimman hyvin. Selityksen uskottavuutta syö se, että nyt vastaavaa käytöstä havaittiin berberiapinoilla. Nykytiedon valossa ne tuskin tiedostavat viettävänsä elämänsä ehtoota.

Tutkijat testasivat berberiapinoiden avoimuutta uusille kokemuksille yli sadan apinan vankeudessa elävässä laumassa. Eri-ikäisille eläimille annettiin mahdollisimman kiinnostaviksi suunniteltuja esineitä: eläinten leluja, lumisadepallon kaltaisia kuutioita ja läpinäkyvän putken, jonka sisällä odotti herkkuja.

Pian täysikasvuisiksi vartuttuaan apinat menettivät kiinnostuksensa kaikkiin muihin uusiin esineisiin, mutta ruokakätkö kiinnosti edelleen. Vanhimmat apinat eivät kiinnostuneet siitäkään.

Myös berberiapinoiden sosiaaliset suhteet kapenivat ikääntyessä. Ne olivat edelleen kiinnostuneita toisista lauman jäsenistä, erityisesti sosiaalisesti merkittävistä yksilöistä. Ne kuitenkin näkivät aiempaa vähemmän vaivaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, ja ystävien piiri pieneni.

Mielenkiintoisesti naarasapinat reagoivat senioreinakin herkästi parhaan ystävänsä avunhuutoihin. Urosapinat sen sijaan eivät menettäneet mielenkiintoaan poikasia kohtaan. Poikaset ovat berberiapinoille tiettävästi tärkeitä statussymboleita.

Tutkimus antaa näkökulmaa ihmisten käyttäytymisen muutokseen iän karttuessa. Mielenkiinnon menetys uusiin asioihin ja valikoivuus sosiaalisissa suhteissa eivät välttämättä johdu siitä, että ihminen oivaltaa elinaikansa rajallisuuden.

”Vanhemmat apinat käyttävät vähemmän aikaan sosiaalisten suhteiden hoitamiseen ehkä siksi, että ne kokevat kanssakäymisen aiempaa stressaavammaksi ja siksi välttelevät sitä”, ehdottaa tiedotteessa tutkimusta johtanut kognitiivisen etologian professori Julia Fischer Göttingenin kädellisten tutkimuskeskuksesta.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja jatkuvat taas maanantaina 1. elokuuta.

Havainto saatiin jättimäisessä ruotsalaisessa tutkimuksessa. Syöpäriskin syy ei selvinnyt.

Yliopistossa opiskelulla sekä työllä asiantuntija-ammatissa tai johtotehtävissä on yhteys tiettyihin aivokasvaintyyppeihin. Asia selvisi Ruotsissa mittavassa 4,3 miljoonan ihmisen seurantatutkimuksessa.

Vähintään kolme vuotta jatkunut opiskelu yliopistossa lisäsi muun muassa kaikkein yleisimmän aivosyöpätyypin, gliooman esiintyvyyttä. Gliooma saa alkunsa hermotukisoluista eli gliasoluista.

Korkeakoulutetuilla miehillä riski oli liki viidenneksen suurempi kuin pelkän peruskoulun käyneillä, naisilla vajaan neljänneksen.

Naisilla yliopistossa opiskelu liittyi myös toisen aivokasvaintyypin, meningeooman yleisyyteen. Meningeoomat ovat lähtöisin aivo- tai selkäydinkalvoista ja kasvaimet ovat yleensä hyvälaatuisia.

Koulutuksen lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin tietoa tutkittavien tuloista, siviilisäädystä ja ammatista. Avioituminen ja korkeat tulot liittyivät aivokasvainriskiin vähäisesti miehillä, mutta eivät naisilla.

Ammatti liittyi riskiin siinä missä koulutuskin. Asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä miehillä oli jopa puolet enemmän kuulo-tasapainohermon hyvälaatuisia kasvaimia eli akustikusneurinoomia.

Vastaavissa tehtävissä työskentelevillä naisilla oli puolestaan enemmän meningeoomaa, joka oli heillä kutakuinkin yhtä yleinen kuin yliopistossa opiskelleilla naisilla.

Gliooman riskiin nämä työtehtävät liittyivät kummallakin sukupuolella suunnilleen yhtä vahvasti kuin yliopisto-opiskelukin.

Tutkijat eivät osaa kertoa, mistä henkisen työn ja koulutuksen yhteys aivosyöpien yleisyyteen johtuu.

Esimerkiksi elintapoihin liittyviä tekijöitä ei selvitetty, joten voi olla, ettei kohonnut syöpäriski liity suoraan itse työhön tai opiskeluun, vaan niihin yhdistyvään elämäntapaan.

Tutkimuksessa seurattiin 4,3 miljoonaa ruotsalaista, jotka olivat syntyneet vuosina 1911–1961 ja asuivat Ruotsissa vuonna 1991. Tutkijat seurasivat vuodesta 1993 vuoteen 2010, miten moni tästä joukosta sai aivokasvaimen.

Tutkimuksen tulokset julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä huomasi raakaruoan vähentävän lonkkavikoja, mutta tutkimuksen rahoitus ehti loppua ennen tulosten julkaisua.

Elintasosairauksien ja ruokavalion yhteyttä koirilla selvittävä tutkimusryhmä on Helsingin yliopiston ensimmäinen joukkorahoitusta kokeileva ryhmä. Kampanjan tavoitesumma on Mesenaatti-joukkorahoituspalvelun historian suurin, 1,8 miljoonaa euroa.

Tutkimus lähti oivalluksesta, että ihmisen parhaana ystävänä koira on päässyt osalliseksi paitsi keittiömme antimista, myös monista meille tutuista sairauksia, kuten ylipainosta, diabeteksesta, epilepsiasta, nivelrikosta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja syövästä.

Tutkimusryhmä on jo ehtinyt kerätä valtavan, 10 000 koiranomistajan kyselyaineiston suomalaisten koirien ruokinnasta ja terveydestä. Se ehti tutkia eri ruokavalioiden vaikutusta koiriin myös kokeellisesti, ennen kuin perinteinen tutkimusrahoitus vuoden vaihtuessa loppui.

Tähänastiset tutkimukset odottavat vielä julkaisua vertaisarvioidussa tiedelehdessä, jossa ne altistettaisiin muiden asiaa tutkineiden kritiikille.

Sen verran tutkimusryhmän johtaja Anna Hielm-Björkman suostuu paljastamaan, että tutkimuksen perusteella koti- ja raakaruokaa syövillä koirilla esiintyy vähemmän lonkkavikoja kuin muunlaista koiranruokaa popsivilla koirilla. Koirien kotiruoka tarkoittaa koirille varta vasten tehtyä, kypsentämätöntä ruokaa.

Lonkkavika eli lonkkanivelen dysplasia on yksi yleisimmistä koirien periytyvistä sairauksista. Vaiva voi johtaa nivelrikkoon.

”Nivelrikon ja ruoan välillä oli voimakkaita yhteyksiä, mutta meidän pitäisi päästä tekemään koirilla interventiotutkimus, jotta saamme tietää, onko yhteys totta”, kertoo Helsingin yliopistossa kliinisen eläinlääketieteen dosenttina työskentelevä Hielm-Björkman.

Hän pitää tärkeänä, että koirien ravitsemusta tutkivat muutkin kuin koiranruokien valmistajat.

”Yliopistotutkimuksen tavoite ei ole pitää minkään tahon puolia, vaan antaa koiranomistajille ja teollisuudelle eväät ruokkia koiria terveellisemmin”, hän painottaa.

Kyselytulosten perusteella ei muun muassa tiedetä sitä, miksi kypsentämätön ruoka näyttäisi olevan parempaa kuin pidemmälle käsitelty. Koirien koti- ja valmisruokia on lisäksi monenlaisia.

”Kyse voi olla siitä, että ruoassa on riittävästi luuta ja rustoja, joiden ravinteet ovat tärkeitä näiden kudosten muodostamiseksi, tai lihan sisältämistä aminohapoista. Nämä pitäisi selvittää.”

Tutkimuksessa huomattiin myös, että epilepsia on harvinaisempaa koirilla, jotka ovat pentuna syöneet runsaasti rasvaa. Ihmisillä runsasrasvaista, proteiinirikasta ja vähähiilihydraattista ketogeenistä ruokavaliota käytetään lasten vaikean epilepsian hoitoon.

Epäselvää on vielä, miten paljon ja millaisia rasvoja koiran pitää nuorena tarkalleen saada, jotta epilepsiariski pienenee.

Jatkotutkimukset estää se, ettei Dogrisk-tutkimusryhmä ole onnistunut hankkimaan työlleen enää rahoitusta. Vuodenvaihteesta lähtien Hielm-Björkman on joutunut jatkamaan aiemmin nelihenkisen ryhmän työtä pääosin yksin.

”Tutkimusta rahoittavien instituutioiden on ollut ehkä vaikea nähdä, että tutkimuksen lopullinen hyötyjä ei ole vain koira, vaan myös ihminen, joka sairastaa samoja tauteja ja elää samanlaisessa ympäristössä”, Hielm-Björkman harmittelee.

Ihmisten sairauksia tutkitaan paljon laboratoriossa hiirillä ja rotilla. Kotikoirien elinympäristö kuitenkin muistuttaa enemmän omaamme. Ne altistuvat samalle huoneilmalle, tiskinpesuaineelle, huonekalujen palonestoaineille ja juomavedelle kuin omistajansakin.

Koska koira elää Suomessa keskimäärin vain 11 vuotta, ravinnon ja muiden ympäristötekijöiden vaikutukset tulevat esiin nopeammin kuin ihmisten seurantatutkimuksissa. Toisin kuin omistajansa, koirat syövät usein päivästä toiseen samanlaista ruokaa. Se helpottaa ravintotutkimusta.

Jos tutkimusryhmä saa joukkorahoituksessa koko potin kasaan, se saisi analysoitua ja julkaistua kyselytutkimuksen tulokset ja toteutettua kaksi interventiotutkimusta. Niissä kyselyssä havaittuja yhteyksiä sairauksien ja ruokavalioiden välillä testattaisiin panemalla 150 koiraa koeruokintajaksolle ja seuraamalla sen vaikutuksia uloste-, veri-, virtsa- ja karvanäytteistä.

Näytteiden analysointi on tutkimuksen suurin kuluerä heti palkkojen jälkeen. Jokainen näytekerta maksaa tonnin koiraa kohden.

”Budjetti kuulostaa hirveän isolta, mutta se takaisin meille neljän vuoden työrauhan”, Hielm-Björkman kertoo.

Ryhmän tähänastinen tutkimustyö on maksanut puoli miljoonaa euroa.

Rahoituskampanja on haastattelun aikaan ollut käynnissä viisi päivää. Rahaa on kertynyt 300 euroa kahdeksalta joukkorahoittajalta. Hielm-Björkman ei ole huolissaan, sillä kampanjaa ei ole vielä juuri markkinoitukaan.

”Jos kaikki Suomen 600 000 koiranomistajaa rahoittaisivat tutkimusta kympillä, saisimme kasaan kuusi miljoonaa”, hän laskee.

Hielm-Björkman uskoo, että koiraihmisten aktiivisuudesta rahoitus ei ainakaan jää kiinni. Kyselytutkimukseen on vastannut verkossa jo yli 10 000 koiranomistajaa. Heistä 85 prosenttia on täyttänyt kyselylomakkeen kokonaan, vaikka pikkutarkkoja kysymyksiä esitetään 15 sivun edestä. Lisää vastauksia tulee koko ajan.

”Tällainen aktiivisuus ja aineisto on aivan maailmanluokkaa”, Hielm-Björkman kehuu.

”Emme halua, että ne menevät hukkaan.”