Myssy mittaa aivojen toimintaa. Kuva: Ville Männikkö
Myssy mittaa aivojen toimintaa. Kuva: Ville Männikkö

Kaikkien aikojen suurin naisten ja miesten aivojen vertailu kertoo, että miehellä on isommat aivot mutta naisen aivokuori on paksumpi.

Naisten aivokuori on paksumpi kuin miesten. Miesten kesken taas aivojen koko vaihtelee enemmän kuin naisilla.

Nämä kuuluivat kiinnostaviin löytöihin, jotka saattiin tähän asti suurimmassa aivojen anatomisia sukupuolieroja kartoittaneessa tutkimuksessa.

Aiemmin on tiedetty, että miehellä on ylipäänsä isommat aivot kuin naisella, vaikka ruumiinkoko otetaan huomioon. Nainen näyttää kuitenkin voittavan monille älyllisille toiminnoille ratkaisevan aivokuoren vahvuudessa.

Aivokuori kannattelee tietoisuutta, kieltä, muistia ja havaitsemista. Paksummalla aivokuorella menestyy tutkimusten mukaan paremmin erilaisissa kognitiivista suoritusta ja yleisälykkyyttä mittaavissa tehtävissä.

Miehillä oli kartoituksen perusteella kaikki muut tarkastellut aivoalueet suuremmat. Näihin kuuluvat muun muassa hippokampus, mantelitumakkeet, tyvitumake ja näkökukkula eli talamus. Nämäkin alueet osallistuvat moniin tärkeisiin toimintoihin, kuten muistamiseen, oppimiseen, päätöksentekoon ja tunteiden käsittelyyn.

Kuva aivokuoren alaisista rakenteista kuitenkin muuttui, kun niiden koko suhteutettiin aivojen kokoon ylipäätään. Suhteellisesti suurempia oli miehillä 14 aivoaluetta ja naisilla kymmenen.

Miesten aivojen koko ja aivokuoren paksuus vaihteli enemmän kuin naisilla. Havainto käy yksiin älykkyystutkimuksien kanssa.

Keskimääräisessä älykkyydessä ei sukupuolten väillä ole havaittu eroja, mutta vaihtelu on miehillä suurempaa. Toisin sanoen miesten älykkyystestisuorituksissa tulokset hajoavat enemmän, kun taas naisten pisteet ovat lähempänä toisiaan.

Aivovertailun tehnyt Edinburghin yliopiston Stuart Richien ja kumppaneiden mukaan sen pohjalta ei voi päätellä, voisivatko löydetyt anatomiset erot kertoa jotakin käyttäytymisen tai älykkyyden sukupuolieroista. Se tarjoaa pikemminkin anatomisen pohjan psykologisten erojen jatkotutkimuksille.

Suurimmaksi osaksi naisten ja miesten aivot ovat samanlaiset. Pelkästä aivokuvasta ei voi päätellä, kummalle aivot kuuluvat, naiselle vai miehelle. Erot näkyvät vasta isossa aineistossa.

Richie ja hänen työtoverinsa käyttivät tutkimuksessaan reilusti yli viiden tuhannen naisen ja miehen aivokuvia Britannian biopankista. Kaikki olivat iältään 44–77-vuotiaita.

Tutkimuksen julkaisi bioRxive, jossa tutkimukset eivät ole vielä käyneet läpi vertaisarviointia. Tutkimuksesta uutisoi Science-lehti.

Kaapelijehu
Seuraa 
Viestejä331
Liittynyt13.4.2009

Miesten aivot vaihtelevat enemmän kuin naisten

No eipä tuo kovin suuri yllätys ole. Miehet ovat yliedustettuina yhteiskunnan molemmissa ääripäissä. Miehiä löytyy yhteiskunnan huipulta enemmän kuin naisia. Jopa sellaisilta "epämiehekkäiltä" aloilta kuten muotialalla tai ruuoanlaitossa (kokit) miehet ovat yliedustettuina alan huipulla. Mutta miehet ovat sitten yliedustettuina myös vankien, alkoholistien ym. keskuudessa. Joskus mietin, että johtuuko tämä kilpailuhenkisyydestä tai siitä, että miehet ovat jopa tunteellisempia kuin naiset? Mies...
Lue kommentti

Kaapelijehu

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.

Testosteroni voi osaltaan paisuttaa osakekuplia.

Miehet ovat hallinneet pörssejä ja osakekauppaa siitä lähtien kun ensimmäisiä osakkeita alettiin 1600-luvulla Hollannissa kaupata.

Kanadalainen tutkimus panee miettimään, moniko pörssikupla ja romahdus on johtunut yksinkertaisesti testosteronihuumassa tehdyistä riskipäätöksistä.

Tutkimus paljastaa, että testosteroni vaikuttaa miesten käytökseen osakemarkkinoilla. Sijoittamisesta tulee aggressiivisempaa ja meklarit yliarvioivat osakkeita.

Länsi-Ontarion yliopiston kauppakorkeakoulun sekä Oxfordin tutkijat kutsuivat kokeeseen 140 henkilöä. Heidät pantiin leikisti pörssiin tekemään kauppaa.

Osalle koehenkilöistä annettiin testosteronigeeliä ja osalle lumegeeliä. Tutkijatkaan eivät tienneet, kumpi ryhmä oli saanut oikeaa testosteronia.

Geeli annettiin illalla. Seuraavana päivänä koehenkilöt laitettiin kilpailemaan simuloidussa pörssissä. Iltapäivän aikana pidettiin kolme kierrosta, jossa meklarit saivat ostaa ja myydä osakkeita.

Testosteroni vaikutti selvästi kaupantekoon. Oikeaa geeliä saaneet arvioivat osakkeiden hinnat todellista korkeammiksi, vaikka oikea arvo oli tiedossa, ja he alkoivat saman tien puhaltaa pörssikuplaa.

Testosteroniryhmässä osakkeista tarjotut hinnat heilahtelivat huomattavasti. Osakkeita yliarvioitiin jopa 150 prosenttia.

Lumeryhmä sijoitti paljon rauhallisemmin ja pysytteli todellisen arvon tuntumassa.

Tutkijat päättelevät, että testosteroni vaikuttaa pörssikauppaan siinä missä tunteiden ailahtelu. Osakkeilla saadut voitot kiihdyttävät testosteronin tuotantoa entisestään.

Tutkimuksessa nähtiin, miten pörssikupla alkoi muodostua, ja tutkijat uskovat, että tuloksia voi hyvin soveltaa tosielämään. He myös huomauttavat, että sijoitusalalla testosteronilisien käyttö on muutenkin yleistä.

Tutkijat viittaavat myös aiempiin tutkimuksiin, joissa naisten on havaittu tekevän järkevämpiä päätöksiä pörssissä. Naissijoittajat eivät saaneet aikaan niin isoja kuplia.

Tutkimus julkaistiin Management Science -lehdessä, Koko tutkimuksen voi ladata tästä linkistä.

Tutkijoiden kaavakuva siitä, kuinka mustan aukon plasmasuihku löydettiin gravitaatiolinssin avulla. Kuva: Turun yliopisto
Gravitaatiolinssejä on myös kuvattu. Tässä ne muodostavat kaaren ja kuvion, joka näyttää sattumalta ilahduttavasti hymiöltä. Kuva: Nasa

Linssi paljastaa tarkasti, kuinka supermassiivinen musta aukko syöksee ainetta avaruuteen.

Turussa työskentelevät tähtitieteilijät ovat löytäneet avaruudesta uuden kosmisen linssin. Siinä tähtijoukko toimii suurennuslasina.

Linssi paljastaa yksityiskohtia isosta plasmasuihkusta, jonka tuotti kaukaisen galaksin supermassiivinen musta aukko, kertoo Turun yliopiston tiedote.

Tämän kosmisen linssin avulla saadut havainnot ovat tarkimpia tästä avaruuden alueesta, jossa plasmasuihkun hiukkaset kiihtyvät lähes valon nopeuteen. Suihkut matkaavat ulos galaksien keskustasta.

Monikansalliseen tutkijoiden ryhmään kuuluivat Suomesta Talvikki Hovatta Turun yliopistosta sekä Merja Tornikoski ja Anne Lähteenmäki Aalto-yliopistosta.

Hiukkaset kulkevat aktiivisten galaksien keskustassa supermassiivisten mustien aukkojen suihkuissa lähes valon nopeudella. Se on tiedetty jo kauan.

Säteileviä alueita on yleensä voitu havaita vasta, kun säteily on matkannut jo valovuosien päähän mustasta aukosta. Nyt tehdyt uudet havainnot antavat mahdollisuuden tutkia plasmasuihkujen rakennetta lähellä mustaa aukkoa ja tarkasti.

Havainnoissa saavutettiin ylivertainen tarkkuus, kaarisekunnin miljoonasosa. Se vastaa nuppineulan havaitsemista Kuusta.

Tutkimus käytti useita eri radioteleskooppeja. Yhtenä oli Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusaseman 14-metrinen teleskooppi.

Kaikki teleskoopit olivat tahoillaan seuranneet aktiivisen galaksin PKS 1413+135 kirkkauden muutoksia.

Kalifornian teknillisen korkeakoulun Caltechin 40-metrisen teleskoopin, Owens Valleyn, havainnoissa näkyi jotain outoa vuonna 2010.

”Yleensä aktiivisten galaksien radiosäteily kirkastuu, kun musta aukko syöksee lähteviin hiukkasten suihkuihin lisää ainetta. Tällä kertaa plasmasuihku näytti kirkastuvan ja himmenevän hyvin samaan tapaan vuoden kuluessa”, kertoo kertoo Turun yliopiston erikoistutkija Hovatta.

”Se ei näyttänyt normaalilta kirkkauden vaihtelulta. Kun sama ilmiö toistui 2015, oli selvää, että jotain erikoista oli tekeillä.”

Metsähovin radiotutkimusaseman havainnoilla oli suuri rooli ilmiön selvityksessä.

”Sama symmetrinen kirkkauden muutos näkyi myös Metsähovin havainnoissa, jotka on tehty eri radiotaajuudella kuin Kaliforniassa Owens Valleyssa. On todennäköistä, että kirkkaus muuttuu, kun pienet säteilyalueet plasmasuihkussa kulkevat gravitaatiolinssin takaa”, Hovatta sanoo.

Metsähovin radiotutkimusaseman havainto-ohjelmasta vastaava dosentti Tornikoski kertoo, että Metsähovin tulokset olivat tutkimuksessa oleellisia. Tähän on kaksi syytä.

Metsähovissa on kerätty aktiivisten galaksien muuttuvuudesta dataa jo yli 40 vuoden ajan. Kun nyt analysoimme tarkasti tuloksiamme, löysimme samanlaisen symmetrisen kirkastuman myös jo vuosilta 1993 ja 2000, Tornikoski sanoo.

Tornikosken mukaan ilmiön ymmärtämisen kannalta tärkeää oli myös se, että Metsähovin havaintojen korkeammilla radiotaajuuksilla tapahtuma on samanaikainen kuin Owens Valleyn matalammalla taajuudella.

Sekä symmetrisyys että samanaikaisuus selittyvät parhaiten gravitaatiolinssin mallilla.

Mielenkiintoinen on myös itse gravitaatiolinssi. Se on todennäköisesti tähtijoukko, joka sijaitsee spiraaligalaksissa aktiivisen galaksin ja Linnunradan välissä.

Linssin massa on noin 1 000–10 000 oman Aurinkomme massaa. Yleensä linssit ovat aiheuttaneet joko yksittäiset tähdet tai kokonaiset galaksit.

”Radiohavaintojen avulla voi siis mahdollisesti myös tutkia tällaisia keskikokoisia gravitaatiolinssejä. Niitä on muuten vaikea havaita kaukaisesta maailmankaikkeudesta”, Tornikoski sanoo.

Ilman luonnon pörriäisiä menetämme hedelmät, marjat, monet kasvikset – ja kahvin.

Me osaamme arvostaa tarhamehiläisiä, koska tiedämme, että ne ovat tuotantoeläimiä, jotka valmistavat meille herkkua, hunajaa. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa suurta hyönteiskuntaa, joka kerää mettä ja siinä samalla hoitaa kukkiville kasveille tärkeän pölytyksen, siitepölyn siirron ja hedelmöityksen.

Valtaosaa pölytyspalveluista pyörittävät luonnonvaraiset mesipistiäiset, kuten kimalaiset ja erakkomehiläiset, joita tunnetaan yli 20 000 lajia – ja juuri niillä menee nyt huonosti. Arvioilta jopa 40 prosenttia niistä on vaarassa hävitä, raportoi Ipbes, vuonna 2012 perustettu hallitusten välinen luonnon monimuotoisuutta ja luonnon tuottamia ekosysteemipalveluja arvioiva paneeli.

Silloin meille käy huonosti, sillä villit pölyttäjät ahertavat pöytiimme ison osan ruoastamme.

Jää leipää ja perunaa

Perusruokaa, viljaa ja mukuloita, papuakin, pelloilta riittää ilman hyönteisiä, sillä ne tuottavat satoa tuulen avulla tai omin neuvoin, mutta melkein kaikki muu kärsii.

Yli kolmasosa maailman tärkeistä ruokakasveista tarvitsee pölyttäjiä. Ilman niitä ne eivät ensinkään tuota satoa tai siemeniä, joita kylvää. Kolme neljäsosaa hyötyy hyönteisistä. Niiden tuella sadosta tulee suurempi ja laadukkaampi.

Jos pölyttäjät häviävät, ruokavaliomme köyhtyy huomattavasti, sillä hedelmät, marjat ja kasvikset joko tarvitsevat tai hyötyvät pölytyksestä. Pöydästä katoaisivat esimerkiksi melonit ja persikat, mustikat ja vadelmat, tomaatit ja kurkut, porkkanat ja sipulit, kahvi ja kaakao.

Värikkyyden mukana menisi paljon terveellisiä ravintoaineita.

Hyönteispölytteiset kasvit tuottavat 100 prosenttia maailman lykopeenista ja eräistä muista elimistöä suojaavista antioksidanteista, yli 90 prosenttia C-vitamiinista, suurimman osan A-vitamiinista ja muista hyvää tekevistä karotenoideista sekä valtaosan kasvirasvoista, kalsiumista ja foolihaposta.

Hupeneminen vaikuttaa jo

Vaikka uhanalaisten pölyttäjien määristä on esittää enimmäkseen valistuneita arvioita, niiden ahdinko näkyy jo sadoissa. Ne pienenevät.

Suomessa on tutkittu esimerkiksi tärkeää öljykasvia rypsiä, ja sen vuotuinen kokonaissato on laskenut vuodesta 1993 lähtien. Koska maatalousympäristö ei juuri ole muuttunut neljännesvuosisadan kuluessa, hävikkiä selittää parhaiten pölytysvaje.

Asialle on tehtävä äkkiä jotain, jos haluamme tulevaisuudessakin syödä hyvin ja terveellisesti. Tarmokkaiden tarhamehiläisten varaan ei voi laskea, edes meillä. Vaikka kaikki täkäläiset kesymehiläiset vietäisiin pesimään Varsinais-Suomen rypsi- ja rapsipeltojen laidalle, ne pystyisivät hoitamaan vain puolet tarvittavasta pölytyksestä.

 

Lue lisää

Elokuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa luonto- ja eläinaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo pölyttäjäpulasta, sen syistä ja siitä, mikä auttaisi hädänalaisia siivekkäitä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.