Mindfulness on suosittua meditointia. Kuva: Anni Koponen
Mindfulness on suosittua meditointia. Kuva: Anni Koponen

Harjoitteet vahvistavat hiukan empatiaa muilla, mutta vähentävät sitä narsisteilla.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei välttämättä lisää empatiaa niin kuin on väitetty. Uuden tutkimuksen mukaan niin sanottu mindfulness-harjoittelu voi jopa vähentää myötäelämisen kykyä ihmisissä, joilla on taipumusta narsismiin.

Mindulness-harjoituksissa tarkkaillaan omien ajatusten ja aistimusten virtaa arvostelematta ja hyväksyen. Joissain tutkimuksissa ihmiset ovat harjoitusjaksojen jälkeen kokeneet, että oma olo paranee ja myötätunto toisia kohtaan vahvistuu.

On arveltu, että hyväksyvä asenne omia ajatuksia kohtaan vapauttaa huomaamaan toisten tunteet ja näkökulmat paremmin. Näyttö on kuitenkin ristiriitaista. Joissakin tutkimuksissa mindfulness ei ole vahvistanut empatiaa lainkaan.

Nyt Amsterdamin yliopiston Anna Ridderinkhof ja kumppanit halusivat testata, vaikuttaako mindfulness niihin, joilla on erityisiä vaikeuksia asettua toisen ihmisen asemaan. Näillä henkilöillä on tavallista enemmän autistisia tai narsistisia piirteitä.

Kokeisiin osallistui 160 opiskelijaa, jotka olivat tehneet narsistisia ja autistisia piirteitä kartoittavan kyselyn. Sen jälkeen joukko jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä teki viiden minuutin mindfulness-harjoituksen ja toinen rentoutui. Kolmas oli verrokkiryhmä, jossa sai olla aloillaan ja upota omiin ajatuksiinsa.

Viiden minuutin harjoitus voi vaikuttaa lyhyeltä toimitukselta, mutta sellaisilla on aiemmissa tutkimuksessa kohennettu esimerkiksi ihmisten kykyä päätellä toisten ihmisten mielentilaa eli eräänlaista empatiaa.

Seuraavaksi Ridderinkhofin ryhmä teetti koehenkilöillään empatiaa mittaavia testejä. Koehenkilöt esimerkiksi tunnistivat mielialoja valokuvissa olevien ihmisten silmistä.

Lisäksi he ensin seurasivat ja sitten pelasivat nettipeliä, jossa heiteltiin palloa ryhmässä. Pelin juju oli siinä, että yhdelle pelaajalle ei heitetty palloa ja tämä joutui siten syrjityn asemaan. Opiskelijoille uskoteltiin, että pelaajat olivat muita opiskelijoita, vaikka todellisuudessa peliä pyöritti tietokone.

Koehenkilöiden myötätunnosta ja auttamisen halusta kertoisi se, että heidän tulisi sääliä syrjittyä ja he heittäisivät omalla vuorollaan palloa tälle. Empatiaa arvioitiin myös sähköpostiviestistä, joka pyydettiin kirjoittamaan syrjitylle pelaajalle.

Kävi ilmi, että yleisesti ottaen sen paremmin mindfulness-harjoitus kuin rentoutuskaan eivät lisänneet opiskelijoiden kykyä lukea toisten mielialaa tai tuntea myötätuntoa.

Tarkempi analyysi kuitenkin osoitti, että ei-narsistiset opiskelijat osasivat mindfulness-tuokion jälkeen lukea toisten ihmisten mielialaa aavistuksen paremmin.

Narsistisille taas kävi päinvastoin: heidän mielenlukutaitonsa heikkeni. Tutkijat arvelevat, että mindfulness-harjoite salli heidän keskittyä entistä enemmän omaa itseä suurenteleviin ajatuksiinsa. Niinpä muut kiinnostivat heitä vielä vähemmän kuin ennen.

Saattaa olla, että narsistin mindfulness-ohjelmaan pitäisi lisätä annos myötätuntomeditaatiota, jossa varta vasten ajatellaan toisia ihmisiä.

Tutkimuksen julkaisi Self and Identity -tiedelehti.

Uuden tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan estää vähemmillä päästörajoituksilla kuin on arvioitu.

Ilmastomuutoksen estäminen on helpompaa kuin tiedeyhteisö on aiemmin arvioinut, väittää uusi tutkimus.

Maailman maat sopivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteesta, jonka mukaan maapallon lämpeneminen pidetään 1,5 asteessa tällä vuosisadalla. Ilmastotutkijat ovat tähän mennessä laskeneet, että tavoite on käytännössä mahdotonta saavuttaa.

Uusi tutkimus päätyy kuitenkin toiveikkaampaan tulokseen. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseen tarvitaankin vähemmän toimia ja päästörajoituksia kuin on uskottu, jos Oxfordin yliopiston Richard Millarin ja kumppaneiden laskelmat pitävät paikkansa.

Millarin ryhmä katsoo, että hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n ennusteet ovat yliarvioineet ihmisen osuutta ilmaston lämpenemiseen.

He itse päätyivät siihen, että ihmisen toimet ovat lämmittäneet ilmastoa 0,9 astetta 1800-luvun puolivälistä alkaen. Arvio on 0,3 astetta pienempi kuin hallitusten välisen ilmastopaneelin malleissa. Tämä tuo lisää liikkumavaraa hillintätoimiin.

Ryhmä laski Nature Geoscience -lehdessä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ihmiskunta voisi päästää vielä ilmaan, niin että lämpeneminen ei ylittäisi 1,5 astetta.

Tulos oli, että päästöjä saa olla jopa kolminkertainen määrä siitä, mitä IPCC on arvioinut. Puolentoista asteen lämpenemien sallisi 250–540 gigatonnia lisää hiiltä ilmakehään.

Vaikka ihmiskunta näyttäisi pääsevän helpommalla, edessä on silti kovia ponnisteluja päästöjen vähentämiseksi.

”Pariisin 1,5 asteen tavoite ei ole mahdoton. Se on vain hyvin vaikea”, kommentoi Millar Naturen uutisjutussa.

Päästöjä pitäisi joka tapauksessa vähentää uuden ennusteen mukaan enemmän kuin mihin maat ovat tähän mennessä sitoutuneet.

Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen epäilee, että uusi tutkimus tulee herättämään vielä tieteellistä kiistaa.

”Tutkimus perustuu aika suoraviivaiseen tilastolliseen ajatteluun”, Laaksonen sanoo.

Hän muistuttaa, että Millarin ryhmän käyttämistä lukuisista ilmastomalleista kolmasosa edelleen ennustaa, että 1,5 asteen tavoitteeseen on käytännössä mahdotonta päästä, vaikka otetaan huomioon 0,3 asteen korjaus.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.